tiistai 25. huhtikuuta 2017

HYMYILYÄ

Heissaaan! Mä ehdin nyt vasta kunnolla ajan kanssa koneelle kiireisen viikonlopun jälkeen.
Viikonloppu olikin sellasta suhaamista että! 


Perjantaina parhaan lapsuuden ystävän synttäreitten viettoa, uusiin ihmisiin tutustumista, hyvää vege ruokaa, live bändejä ja naurua. Launatai puolestaan alkoi pariacro kurssilla josta kipitin suoraan Kattilahallille Indiedaysyn järjestämään päivätapahtumaan. Siellä olikin paljon ihania kanssa bloggaajia taas paikka pullollaan, oli ihana nähdä ja jutella kaikkien kanssa joita yleensä näkeekin vain valitettavasti tälläisissä tapahtumissa, olis myös super hyvää ruokaa (kiitos Roots) ja kaikkea mitä nyt yleensäkin, brändejä ja yhteistyöjuttuja. Itse enimmäkseen nautin seurasta ja siitä ruuasta.

Sitten kotiin ja pieni huili ennen kuin ystäväni tuli mun luo laittautumaan illan gaalaa varten. Pian oltiinkin taas auringonlaskun aikaan Kattilahallilla säkenöivien ihmisten keskellä. Nautittiin illan aikana upeista live esiintyjistä, palkintojen jaosta, taas kerran hyvästä ruuasta ja drinkeistä. 
Jatkettiin vielä hyvällä porukalla jatkoille missä tanssittiinkin jalat kipeiksi. Aivan liian myöhään hypättiin ystäväni kanssa taxiin ja äkkiä nukkumaan, koska aamulla kello soi aivan liian aikaisin pariacro tunnille, jonne päästiin kuitekin yllättävän pirteinä! 


Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet töiden suhteen vähän iisimmät, mutta tällä viikolla hommaa onkin enemmän ja luulen, että oonkin aika poikki tulevana viikonloppuna, kun edellinen oli yhtä pyöritystä.

Kiitos kaikki kehen törmäsin viikonlopun aikana, oli ihana jutella ja tutustua niihin, joita en vielä tuntenut. Tälläset viikonloput, ihmiset ja kohtaamiset antaa vain niin paljon voimaa ja energiaa. <3 

Kuvat: Laura Laukka

Nyt mä kuitenkin siirryn vihdoin ja viimein netflixsin ja 13 reasons why - sarjan pariin joka on aivan liian koukuttava ja luulen, että saan pian vieroitusoireita jos en sitä pääse nyt heti katsomaan! Haha, suosittelen sarjaa kaikille! 

Nauttikaa toverit ihan kaikesta jookos? Mä teen just nyt niin mun elämässä ja hymyilen.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

EI KIIRETTÄ, EI AIKATAULUJA

Onhan tässä viimeisen vuoden sisällä lomia ollut, on ollut syyslomaa, pitkää joululomaa, hiihtolomaa ja nyt tämä pääsiäisloma, silti tuntuu, että kaikkein rentouttavin on ollut tämä neljän päivän pitkä viikonloppu.

Tuntuu, kuin tässä olis oltu pitempäänkin lomalla kuin neljä päivää, se jos mikä on selvä rentoutumisen merkki! Mutta luulen, että yksi iso syy on myös se, ettei ole ollut minkäänlaisia suunnitelmia, aikatauluja, ei sovittuja menoja, ei kiirettä eikä mitään minkä takia pitäisi juosta paikasta toiseen kelloa vilkuillen. 


Ollaan pidetty leffamaratonia Pirates Of  The Carieabbean leffojen merkeissä ja päästinkin kolmos leffan puoliväliin kunnes päätettiin lopettaa yli 6 tunnin telkkarin tuijottaminen, eikä siinä, hyvinhän sekin leffa olis menny loppuun asti! Oon urheillut salilla kaikessa rauhassa kelloon katsomatta, joogannut kotona ja käynyt kävelyllä parhaitten ystävien kanssa, oon syönyt hyvin, nähnyt kavereita niin paljoin kuin vain neljään päivään ehtii, on juotu viinä ja herkuteltu, vietetty aikaa perheen kesken, saunottu, katsottu lisää elokuvia ja oon ottanut kaikesta kaiken irti. - Kirjaimellisesti kyllä, chek. 

Paremmin en olisi voinut tätä neljää päivää viettää, oon tehnyt just niitä asioita ilman mitään kiireitä just niinkuin oon halunnutkin. Ja tänään kun kävelin koti kodin kulmilla kävelyllä, hymyilin itsekseni siitä kuinka onnellinen mä oon näistä kaikista asioista ja ihmisistä jotka on ympärillä. Oli kyse sitten perheenjäsenistä, ystävistä tai työkavereista. Kiitos, että ootte mun matkalla mukana <3 



Oon muutenkin tosi kiitollinen kaikesta tällä hetkellä, tuntuu hyvältä kun on jotenkin luottavainen olo tähän kaikkeen, - elämäksi sitä yleensä kutsutaan. Ja vaikka onkin pieniä juttuja jotka vois heivata joskus pois päiväjärjestyksestä niin uskon, ettei mulla olis elämän kanssa näin hyviä välejä, ellei olis myös niitä juttuja joista ei aina niin hirveesti innostu. 

Jotenkin hieman haikeana päätän tämän neljän päivän loman. Jotenkin sitä aina loman jälkeen olo tuntuu haikealta, jotenkin sitä aina kulkeutuu sellaiseen moodiin, että unohtaa kaiken arjen ja muun, vaikka arkikin on omalla tavallaan ihanaa. Joten, nyt suuntaan katseen tulevaan uuteen tekemisen täyteiseen viikkoon. 

Ihanaa viikkoa ihanat! <3

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

TAUKO OLIKIN EHKÄ SITÄ MITÄ TARVITSIN

2 ja puol viikkoa kipeänä, salilla käymiset ja kaikenlainen liikunta jäi sairastelun vuoksi kokonaan pois. Välillä turhautti ja paljon. Kroppa tuntui veltolta, ei ollut virtaa eikä halua, jollain tapaa jopa tuossa ajassa unohdin sen kuinka paljon rakastan liikkua, liikuttaa mun kroppaa. Kuinka paljon se kaikki tuo hyvää oloa ja energiaa. 


Aiemmin tällä viikolla tunsin oloni sen verran terveeksi, että päätin tiistai aamuna suunnata salille. Jännitti, kuinka kroppa ottaisi vastaan kaiken liikunnan, kun aikasemmat viikot olivat menneet lähinnä työmatkoja tehden kävelyn muodossa bussipysäkiltä kotiin tai töihin. Myös yksi iso asia mikä muuttui samalla sysäyksellä, oli sali. Edellinen salini, Leppävaara Sats suljettiin juuri silloin kun olin sairaana ja harmittelin, etten päässyt viettämään siellä enää aikaa tutussa ja ihanassa ympäristössä, tuttujen ihmisten ympäröimänä.

Mutta, kun pääsin uuden salin tiloihin, mut valtasi ensin pieni epäluulo, sali oli iso, meluisampi kuin edellinen, siellä ei ollut ikkunoita ja ennen kaikkea se oli käviämäärältään suomen suurin sali, 5000 jäsentä. Joten ihmisiä, melua, ääniä, mutta myös tilaa riitti riittämiin. 


Ja voi kuulkaa, ei mennyt kauaa, kun jo endorfiini pöllyissä hypin, pompin boxsille, tein punnerruksia, seison käsilläni, kokeilin itselleni uusia laitteita ja joogailin sen kaiken uuden keskellä. Tunne oli sanoikuvaamattoman mahtava. - Tätä kaipasin, tämä mä tarvitsen. 

Nyt on vedetty tämä viikko monipuolisella treenillä, on ollut HIIT- treeniä, voima treeniä, joogailua ja venyttelyä. Kävin myös eilen juoksemassa ensimmäisen lenkkini sitten viime lokakuun ja voin sanoa, ettei olo ole hetkeen ollut näin kaikkensa antanut. Jalka nousi ja hiki virtasi. 


Ehkä sillä sairastelulla olikin joku isompi meritys, se että kroppa sai levätä enemmän kuin viikon, oli tarpeen. Se, että annoin sen vetää henkeä enemmän kuin omasta mielestäni oli tarpeen, oli hyväksi itselleni kokonaisvaltaisesti. Olo on energisempi kuin aikoihin ja halua liikkua ja voida hyvin on tällä hetkellä itselläni ehdottomasti ykkösenä. 

Ja jos joku nyt kysyisi mitkä ovat tavoitteeni liikunnan ja hyvnvoinnin suhteen, olisko se kesäkunto 2017? Lihasten kasvatus tai kehonhallinta? Heittäisin kysyjälle ylävitosen ja vastaisin hymyillen, että tällä hetkellä ainut tavoitteeni on voida hyvin kokonaisvaltaisesti ja tehdä sitä mitä se mun kroppani kaipaa, oli se sitten venyttelyä, joogaa tai voimatreeniä. 


Näin on hyvä. Niin hyvä, ettei ole ehkä aikaisemmin ollut. 

Ja vaikka tulevina viikonloppuina on tulossa ties mitä kissanristiäisiä aijon pitää oloni hyvänä, nautin kohtuudella kaikkea, mutta tätä balanssia en aijo kadottaa.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

PAREMPAA KUIN TOIVOIN

Kävelemme kapeita käytäviä pitkin ja heitämme läppää titanicista ja sen uppoamisesta nauren. Kun avaamme hytin oven ja astumme sisään huomaamme pöydälle tuodun skumppapullon. Avaamme sen ja skoolaamme.

Repeän nauruun jo heti aamusta mun kaverin vitsille ja sille kuinka hän yrittää kavuta alas yläsängystä. Nauran ja se tuntuu kuplivalta.


Kävelemme kadulla, juuri sillä kadulla millä edellisenä päivänä on tapahnut taas niitä asoita, joita ei toivoisi kenenkään kohdalle tapahtuvan, niitä uutisia joita ei haluaisi lukea. Joka puolella on paljon poliiseja, kukkia ja kynttilöitä maassa, uutis juontajat ja kamerat haastattelevat tapaturmapaikan ympärille kerääntyneitä ihmisiä. Ihmisiä on paljon. Sinikeltaiset liput huojuvat ympäri kaupunkia puolitangossa. Pysähdyn ja katson ympärilleni. En vain pysty käsittämään mitä täällä oli juuri eilen tapahtunut. Mitä jos se olisikin tapahtunut tänään, kun me olemme täällä? Tai entä jos niin tapahtuisi omalle tai läheisen kohdalle joku päivä? Se pistää miettimään.

Jaloissa tuntuu, kun astumme kahvilaan joka on lähes tupaten täynnä, tilaan katkarapu leivän ja ison cappucinnon. Niin ison, että se on lähes pääni kokoinen. Huh vihdoinkin päästään istumaan, ollaan lähes kävelty koko kaupunki ympäri ja käyty muutamissa kaupoissa sovittelemassa toistaan ihanempia asuja, olisin hyvin voit ostaa kaiken.


Ystäväni heilauttaa kättään ja astumme taxiin, nauramme ääneen, koska kaikki me olemme enemmän kuin väsyneitä ja suunnittelemme jo laivaan pääsyä ja tulevaa iltaa.

Saavumme ravintolaan ja istumme erittäin leveän ja korkean pöydän ääreen, pian tiedämmekin mitä tilata, jonka jälkeen odotamme malttamattomina annoksiamme. 

Koko keho tuntuu kuplivalta ja nautin. Nautin tästä kaikesta, halaan ystäviäni, annan jalkojen tanssia valojen seassa, nostan käteni kohti kattoa ja hymyilen. Tässä ja nyt, niin hyvä olla


Olen onnellinen. Tämä ystävät ympärillä, tämä reissu ja se kaikki hauska mitä koimme on nyt muistoissa. On se vain ihmeellistä miten tälläiset pienet reissut yhdistää, antaa niin paljon ja saa mielen unohtamaan sen kaiken arjen, kuinka hyvältä tuntuu olla hetken vain ja antaa mennä täysin go with the flow. 

Kiitos ihanasta reissusta ja sitäkin hauskemmasta seurasta tytöt <3

torstai 6. huhtikuuta 2017

VIIKONLOPUN VIETTOON RAPAKON TAAKSE

Oi kuulkaa kuinka pieni ihminen voi olla hyvällä mielellä ja energiaa riittää kuin pienellä kylällä! 

Aamu alkoi kampaajan penkissä istumisella, napsittiin reilusti huonoa latvaa pois ja tarkoituksenani olisi ollut värjätä huomattavasti blondimpaa sävyä tukkaan, mutta koska viime vuosien aikana vaaleampi väri on tuhonnut hiuksia sen verran huonokuintoiseksi ja marraskuussa juuri tummaksi värjänneenä, tulimme kampaajani kanssa siihen tulokseen, ettei blondaus ollut nyt parhain mahdollinen värivaihtoehto. Joten laitettiin hiuksiin hoitava maski, joka poistaa lunnollisesti vanhaa väriä pois sitä rasittamatta ja pikku hiljaa aletaan värjäämään hiuksiin vaalempaa väriä. 


Kampaajan penkistä suuntasinkin viher-smoothien kanssa kohti työpaikkaa ja nyt loppu päivä onkin sujunut pakkailun merkeissä. Nimittäin huomenna töiden jälkeen suuntaan kohti keskustaa ja Silja linea, nimittäin lähden muutaman kaverin kanssa viettämään viikonloppua tuonne rapakon taakse! 

Tää pieni extemporee reissu tulee ehkä parhaimpaan kohtaan mihin se voisikaan tulla. Ihana päästä toisiin maisemiin, shoppailemaan, syömään hyvin, käppäilemaan tukholman kaduilla, tanssimaan ja ennen kaikkea viettämään aikaa ihanien ystävien kanssa. Sitä juuri eniten tässä kaipaan, - aikaa ihanien ihmisten kanssa ja arjesta irtautumista.



Kova kahden viikon flunssa pöpö alkaa pikku hiljaa olla taputeltu, tai ainakin toivon niin. Jos maanantaina tuntuu vielä kroppa puolikuntoiselta niin lääkäriin aijon mennä, tahdon jo niin kovasti liikkumaan, että tuntuu jo turhauttavalta tälläinen puolikuntosena lojuminen...

Mutta, nyt mä nautin vielä ilta-auringon paisteesta, odotuksen tunteesta viikonloppua kohtaan ja aijon ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Nauttia ja vain nauttia. Palataan heti ensi viikkolla! <3


Kuvat: Laura Laukka Muokkaus: Minä