perjantai 9. kesäkuuta 2017

SE OLIS BLEHAT PÄÄHÄ & KESÄ FIILISTELYY

Rätti. Poikki. Väsynyt.

Sitä mä olen tällä hetkellä, ehkä enemmän kuin vähään aikaan ja syy siihen on tällä viikolla alkanut kesätyö ja uusi arki.


Kyllä mä tiesin, että ensimmäinen viikko tulee olemaan raskas uusine työtovereineen, työtapoineen, aikatauluineen, matkoineen ja pitkine päivineen, aijemmat vuodethan mä olen tehnyt niitä 4-9h tunnin päiviä erittäin vaihtelevasti. Ja nyt kun kello pirahtaa kukon laulun aikaan soimaan joka aamu ja kotiin päästessä ei ole muuta jaksanut tehdä kuin maata, voin kertoa että olo on vähän kettuuntunut tähän tän hetken tilanteeseen.

Viime viikolla jo muistuttelin itselleni, "ettei Linda sitten mitään stressiä, ensimmäisenä viikkona tulee varmasti väsyttämään, mutta kyllä se siitä sitten tasoittuu", yllätyinkin, että tää ensimmäinen viikko on kuitenkin tuntunut näin raskaalta. Uusien rutiinien hakeminen onkin ollut haastavaa.


Salilla käyntiä tai muuta treeniä en ole edes pahemmin jaksanut haaveilla, koska koko kroppa on vielä vähän sekaisin tästä uudesta rytmistä ja toivonkin, että ens viikolla olisinkin jo päässyt arkeen kiinni niin, että jaksaisin treenailla taas tavalliseen tapaan.

Muuten tulevasta kesästä fiilis on pitkästä aikaa aijempiin vuosiin verrattuna rennon, innostuneen, tasapainoisen ja odottavaisen tuntuinen. Aijon puuhastella niin paljon kaikkea kivaa kun vain sielu sitää ja olla odottamatta liikoja. Ja super kivoja suunnitelmia onkin siis luvassa! 


Onneksi nyt pääsee viikonlopun viettoon ja hengähtämään. Tänään olinkin ihme ja kumma sen verran tolpillani töiden jälkeen, että sain kuin sainkin koko asunnon putsattua vaatekaappia myöten! Nyt mä pistän töllön auki ja nautin vapaasta illasta. Ihanaa auringon täyteistä viikonloppua kaverit!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

YHDEN KATON ALLA HYMYÄ JA ONNELLISUUTTA - JUHLAHUMUA



Lauantai. Wau. Sanaton.

Ehkä sanat eivät riitä kertomaan kuinka paljon onnea, rakkautta ja iloa koko lauantai päivä piti sisällään. Kuinka paljon rakkaita ja korvaamattomia ihmisiä mulla on ympärillä. Kuinka paljon eri ikäisiä ja erilaisia, mutta kaikki yhtä tärkeitä ja rakkaita.

Iloa, naurua, onnen ja heikeuden kyyneliä, ylpeyttä, akustista musiikkia ja auringon paistetta, onnellisuutta ja hyvää kakkua ja skumppa unohtamatta. 


Ylpeä ja onnellinen isosisko kiittää ja rutistaa, kyllä tosta mun pikkuveljestä onkin kasvamassa upea nuori mies, jolla on vielä kaikki edessä. Lauantai oli ikimuistoinen päivä. Kiitos teille kaikille ketkä olitte. <3 Kiitos myös tämän postauksen kuvaajalle Katalle!

Onnea kaikille valmistuneille! <3

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

RAKKAUTTA JA ONNEA, SITÄ TÄÄ ON JUST NYT

Keävttä rinnassa, kevättä mielessä.

Viime aikoina säät ovat antaneet parastaan, ulkona tärkenee paljain säärin ja hihattomissa, auringon lämpö sivelee poskipäitä ja töissä ollaan oltu kaikki mahdollinen aika ulkona, iltaisin ulkona tuoksuukin jo aivan kesäyöltä, paloinkin tuossa viime viikonloppuna ja sain punaiset sääret ja rintakehän aurinkorasvasta huolimatta. Se jos mikä on kesän merkki se!


Vatsanpohjassa tuntuu pieni jännitys, muistan lapsuudesta sen jännityksen tunteen kun tiesi pian pääsevänsä kesälaitumille nauttimaan lomasta, suvivirrestä joka raikasi juhlasalissa ja äidin kasvoilla hymystä kun sain todistuksen.

Olo on ollut juuri viime aikoina samanlainen, kuin silloin pienenä kesälomalle päästessä. Koko tämä viikko on ollut auringon, ystävien ja hyvän mielen täyteinen. Ystäviä on nähty useampana päivänä, käyty elokuvissa tsekkaamassa uusin pirates leffa, kuvailtu, vietetty tupari brunssia uusien sekä vanhojen tuttavuuksien ympäröimänä, käyty pyörähtämässä Maailma kylässä tapahtumassa ja kilistelty viinilaseja tyttöjen kanssa. Tänään muutama tunti palvottu aurinkoa ystävän seurassa ja huomasinkin, että onhan se väri aika mukavasti jo tarttunutkin, etten ihan kalkkilaivan kapteeniltä näytä! 


Tulossa on paljon kaikkea kivaa ohjelmaa tulevalle kesälle ja uudet duunikuviot pääsevät käyntiin heti kesäkuun alkaessa. Mikä myös tarkoittaa sitä, että ensi viikko on viimeinen viikko, ennen kuin osa työtovereista ja lapsista jatkaa uusille poluille. Haikeutta on siis ilmassa ja aijonkin nauttia jokaisesta päivästä työympäristössä näiden ihmisten keskellä. Ensi viikonloppu huipentuukin veljen yo-juhliin ja isoon kasaan rakkaita ihmisiä ympärillä. Juhlat tuovatkin oman jännityksen ja samalla myös haikeuden tunteen ja tiedän jo nyt, kuinka kylmätväreet nousevat iholle suvivirren soidessa.


Kaiken kaikkiaan olo on tällä hetkellä rakkautta ja onnea. Sitä mä oon just nyt. Ja tästä on pirun hyvä jatkaa eteenpäin. 

maanantai 8. toukokuuta 2017

KAIKKI JÄRJESTYY

Lämmin viikonloppu, niin säältä kuin mieleltäänkin.

Viime viikko oli omalla tavallaan raskas niin kuin kerroinkin, on se vaan käsittämätöntä, että tasan viikko sitten istuin täällä kyyneleet silmissä ja ajattelin etten jaksanut silloin niitä asioita mitä viikko toisi mukanaan, sellaisia asioita joita en toivoisi kenenkään miettivän. Olin ahdistunut tulevasta ja kesätöistä, rahatilanteestani ja kaikesta mahdollisesta mikä juuri silloin tuntui raskaimmalta kuin aikoihin.


Ehkä se onkin tän elämän juju, ihme. On päiviä, viikkoja tai kuukausia kun mieli on multaakin mustempaa, ei jaksa, ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään. Jotenkin sitä vain vajoo omaan murheenkryyniinsä ja varsinkin näin helposti melankolisena ihmisenä oikein ruokkii itse itseään.

Mutta sitten tulee niitä päiviä kun hymyllä ei ole rajoja, rinnassa sykkii sydän, pakahtuu, poksahtaa, on helppo olla ja hengittää, haluaa ja pystyy olemaan läsnä, nauttii ja antaa elämän viedä. 


Ehkä se juju onkin juuri se, että elämällä on kaaria, toiset matalempia ja toiset yksinäisten vuorten kokoisia. Ehkä juuri siitä tämä elämä muodostuu, välillä pitää olla pahaa, että muistaa kuinka paljon hyvää on. 

Niin kuin edellisessä postauksessa sanoin, pyrin luottamaan siihen, että asiat järjestyvät ja luulen sen olevan suuri voima siihen mitä nyt tunnen. Tänään sain puhelun ja sain tietää saavani kesätöitä hieman kauempaa epoosta, mutta mikä parasta - oman alan töitä. Suuri kivi vierähti sydämeltä kun tähän puheluun vastasin, enkä malta odottaa millaista kesäkuu tulee olemaan työnsuhteen, varmasti erilainen ja ikimuistoinen kuin aikoihin! 

Kuvat; ystäväni Kirsikka Muokkaus: minä

Viimen ehkä nyt olisi hyvä aika antaa luottaa elämään ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Joskus siinä voi kestää kauemmin ja joskus kaikki tapahtuukin paljon nopeammin, silti, jos ei luota itseensä eikä ympärillä olevaan ei ole pakotietä löytää reittiä oikeaa.

Joten, suuntaan katseen tähän toukokuuhun, uusiin tuuliin, kesään ja annan mennä. Nyt on viimein aika.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

ON AIKA HENGÄHTÄÄ

Jos tuleva viikonloppu lasketaan mukaan, mulla on ollut yhteensä viisi peräkkäistä viikonloppua täynnä menoa ja meininkiä. Eikä siinä, kaiken maailman kivoja kissanristiäisiä onkin ollut, mutta huomasin eilen töhin palatessani toivovani jo viikonloppua ja täysin vapaata sellaista.

Jotenkin sitä on mennyt niin kiireellä ja huiskeessa eteenpäin, että kun aamulla katsoin itseäni peilistä mua tuijotti takaisin väsyneet kasvot, tajusin, että en oo levännyt tarpeeksi, - hetkeen. En oo vain ollut ja renotutunut ja siltä musta myöskin tuntuu. 

Viimeset viikot oon jotenkin käynyt vähän yli kierroksilla, yleensä kun se oma vapaa-aika on mulle tärkeää niin nyt en ole sitä osannut pitää, ja jos olen, mulla on koko ajan takaraivossa jyskyttänyt tietty levottomuuden tunne, missä pitäisi olla ja monelta. 


Myös se, että vaikka onkin kivoja menoja viikonloppusin ollut, on tullut myös juotua alkoholia, oli se sitten vaikka lasi viinä ruuan kanssa, niin silti. Mä kun en yleensä harvemmin alkoholia juo ja tuntuu tietyllä tapaa inhottavalta kun sitä onkin tullut "litkittyä" puolen vuodenkin edestä. Joten päätin, että tulevan viikonlopun jälkeen rauhoitun, jätän turhat menot pois ja yritän renotutua, ottaa vähän iisimmin, chillata. 

Maanantai iltana ahdistus kasvoi jo sen verran suureksi väsymyksen ja kaiken stressin lisäksi, että päätin, että tää saa nyt loppua. Vaikka oonkin ehkä onnellisin tällä hetkellä kuin aikoihin, on myös asioita, jotka mua välillä muistuttaa olemassa olollaan. Yksi iso ahistuksen aihe onkin tuleva kesä ja työ, rahahuolet ja kaikki sellaiset mitä ei vaan haluaisi ajatella, mutta mitkä silti kolkuttelee olkapäällä muistuttelemassa miten asiat oikeasti ovatkaan. 

Tällä hetkellä oon väsynyt ja yritän saada tän viikon kunnialla pakettiin ja nostaa katseen sitten uusia toukokuun tuulia kohti ja muistaa ottaa myös itselleni sitä omaa vapaata-aikaa. Pyrin myös luottamaan siihen, että kyllä kaikki aina järjestyy, niinhän se on aina ennenkin mennyt.