keskiviikko 28. lokakuuta 2015

HÖPÖTYKSIÄ

Illat pimenee, mutta aamut omat ovat toinen toistaan kauniinmpia ja valoisampia -kiitos kellojen siirron! Kyllä siinä ihan eri moodilla lähtee aamulla liikenteeseen kun ulkona on raikas pakkas sää ja auringon ensimmäiset säteet paistavat kauniisti. 

Kieltämättä tänään pyöräillessä meinasi näpit jäätyä pystyyn, täytyykin ostaa kunnon rukkaset kerta pyörällä pääsee vielä pitkäänkin ennen lumen tuloa! 

Eilen vinhdoin sain kotiutettua odotetun tikashyllyn ja matot! Rupeaa vihdoin tämä asuntokin näyttämään enemmän kodilta kolkkouden sijaan.


Mun yksi tärkeimmistä ystävistäni kävi mua moikkaamassa ja toi mukanaan pienen yllärin. Voin kun voi pieni ihminen siitä onnelliseksi tulla! Miten mulla onkaan tälläsiä ihmisiä ympärillä, jotka jaksaa muistaa näin ihanasti? 

Pieni stressin poikanen on väistymässä, sen tuntee, koska on helpompi olla. Helpompi hengittää. Pikku hiljaa on alkanut asiat muokkaantumaan uusiin omiin muotteihinsa. - Ja hyvä niin.

Uudessa kodissa asuttu nyt viikon verran! Ja tuntuu kuin täällä oltaisiin majailtu jo pidempään, niin turvallisen ja tutun tuntuista. Vaikka tosin yksinäisyyttä vierastan, tosin en mä täällä ole sitä vielä ehtinyt tunteakkaan.



Näitä kuvia räpsittiin erittäin harmaassa ja koleassa kelissä joensussa. Ja nyt jos näitä tarkemmin katsoo muistutan lähinnä 12 -kuin 21-vuotiasta! :D Tosin asussa viihdyin erittäin hyvin ja sain myös hetken tunnustella miltä tuo niket jalassa tuntuu! Mun on vaan pakko saada hankittua omat! piste.

Tänään multa kysyttiin silmät isollaan hämmennyksestä miksi mulla on kissakorvat päässä!? Naureskelin, että yöllä kasvoivat päähän ja sain vastauksesi lisää hämmentyneitä silmäpareja. Voi noita lapsia! 

Viikonloppua odottelen innolla. Launtaina edessä vuotuiset Indiedays päivät ja kiva päästä taas moikkaamaan kaikkia tuttuja ja vähemmän tuttuja kasvoja! 

Ja jos totta puhun, ajatus ei kulje yhtään juuri nyt. Ehkä on hyvä lopettaa tähän.

Palaillaan 

maanantai 26. lokakuuta 2015

MAANANTAIN SPONTTAANISUUS

Voiko kuulkaa yhtään onnellisempi olla? Aurinko paistaa sälehkaihtimien välistä ja juuri tippuneen kahvin tuoksu leijailee koko asunnossa. Äsken sovin kokkaus treffit kaverin kanssa tänne mun luo ja piakkoin voisinkin siirtyä tästä koneelta tiskien pariin, ettei nyt ihan läävältä tämä huus holli näytä kun vieraita kerta on tulossa! ;)

Maanantai, joka yleensä tarkoittaa itselläni uuden viikon aloitusta aina, -aivan puhtaalta pöydältä. On myös usein viikon yksi raskaimmista päivistä, on hankalaa herätä aamulla kukon laulun aikaan kun viikonloppuna unirytmi on sekoillut joko enemmän tai vähemmän. Mielessä pyörii jo tulevan viikon kuviot ja aikatulut, jotka nostattavat niskavillat tahtomattaakin pystyyn, oli viikosta tulossa joko tapahtuma rikas tai ei. Tietyt odotukset nousevat pintaan aina uuden viikon kohdalla. Tällä kertaa tämä maanantai ja tämän viikon aloitus on pyhitetty vain rentoutumiselle, hengähtämiselle ja omille ajatuksille. Viime viikko/viikot ovat olleet sen verran hulabaloota, että nyt on paras istahtaa hetkeksi alas ja rauhoittua. Mikä tuntuu kieltämättä erittäin hyvältä viimeisten viikkojen touhuiluiden jälkeen. 


Vaikka maanantai onkin viikon ensimmäinen päivä jolloin tahdotaan aloittaa puhtaalta pöydältä ja luoda tulevasta viikosta mahdollisimman mieleikäs, miksi heti ensimmäisen päivän täytyy olla juuri se päivä viikosta, joka täytyy olla erittäin toimelias? Halutaan aloitetaan kaikki suurella energialla ja kuljetaan eteenpäin kuin höyryjuna niin, että jo puolessa välissä viikkoa ollaan sen verran väsyneitä, että toivotaan jo silmät ristissä olevamme viikonlopun puolella. Musta juuri viikonlopun jälkeen lasku uuteen viikkoon kannattaakin olla rauhallinen ja toimia niin kuin itsensä parhaaksi tuntee. Jos pitkän työpäivän jälkeen oma sänky leffoineen houkuttaa enemmän kuin salin hikisessä nurkassa treenaaminen niin miksi ei suosiolla valitisi sitä jälkimmäistä vaihtoehtoa? Voihan sen salin siirtää vaikka seuraavalle päivälle ja katsoa lähtisikö leuan vedot himean paremmalla buustilla. Tai jos kaverin tapaamisen sijaista olo tuntuu jotenkin väsähtäneeltä ja sosiaalisuus on nollassa, voi vaikka suunnata rauhalliselle kävely lenkille kuluttamaan ajatuksia. 


Tänään itselläni oli juuri sellainen olo, kun aamulla kello pirahti kukon laulun aikaan soimaan. Teen juuri niin kuin itsestäni tuntuu hyvältä, jos sali tai vai vaikka kahvittelu hetki ei kaverin kanssa innosta teen niin, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja mikä innostaa. 
Joten töistä päästyäni polkaisin salin ohi suoraan kotiin ja rojahdin x-astentoon sänkyyn. Keitin kahvit ja pirautin ystävälle jos hän tulisi mun luo ruuan laittoon ja niin me sovimme extemporee maanantai treffit. Joita on harvoin jos ees ikinä, elämässäni tehty! Ja se jos mikä tuntuu hyvältä. Aina ei tarvitse olla juoksemassa ja tekemässä pläänejä milloin voi ystävän kanssa päästä keittiön pariin kokkailemaan, välillä voin vain olla sponttaani ja antaa hetken viedä.  

Ja niin kuin sanoin, viime viikot ja juuri mennyt viikonloppu ovat olleet vauhtia täynnä. Kotiuduin nimittäin viime yönä Enniltä Joensuusta, ja voin sanoa, että kyllä sitä ollaan oltu taas yhtä hymyä. Viikonloppuun mahtui mm. naurua, kuvailua, rentoa olemista yökkärit päällä, leffan katsomista ja pitkiä aamupala hetkiä. Paljon jutustelua kaikesta maan ja taivaan välillä ja asoiden ihmettelemistä. Hyvää ruokaa aamusta iltaan ja paljon ideoita ja ajatuksia tulevalle vuodelle.


Nämä kuvat onkin reissun päältä otettua. Kiitos ihanalle Annille näistä kuvista <3 Tällä kertaa meikäinenkin pääsi taas pitkästä aikaa kunnolla kameran eteen ja taakse näyttämään taitojaan! Oli muuten ihanaa päästä myös kuvailemaan muita. 
Asusta pidän erittäin kovasti ja oonkin niin tyytyväinen tuosta 7euron farkkutakista. Olipahan löyty! 

Nyt mä siirryn tästä koneen luota tiskien pariin, ennenkuin iskee hoppu! Kuvia Joensuusn reissusta tulossa myöhemmin lisää. - Ihanaa ja rauhallista uuden viikon aloitusta kaikille  

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

ENSIMMÄINEN YÖ TAKANA

Täällä kuulkaas istutaan silmät kierossa villasukat jalassa. Niinkuin voitte otsikosta päätellä meikäläinen kotiutui uuteen kotiin eilen illalla pitkän päivän jälkeen. Haettin sänky, käytiin kanssa kaupassa ostamassa ruokaa ja muita tärkeitä juttuja mm. hiustenpesuaineita, hammastahnaa, pyykinpesu aineksia ja niin pois päin. Voin kuulkaa ilmoittaa, että meikäläisen rahapussin nyörit sen kun löystyy ja pussista ei näy pian enää muuta kuin pohja! Se verran on tullut korttia viilattua ja rahaa kulutettua, mutta niinhan se on, että muuton myötä rahaa tuppaa menemään aluksi enemmän, kun aloitetaan täysin tyhjästä. 

Nyt kun mä istun täällä pienessä asunnossani kaikessa hiljaisuudessa, isossa mukavassa sängyssäni huomaan, että ehkä ensimmäisen kerran kahteen viikkoon hengähdän. Mutta silti ajatus tuntuu laukkaavan ja pulssi sykkii niin, että jos ajatuksiin voisi kurkistaa siellä leijailisi iso tomu pilvi laukkaavan hevosen jäljiltä. Kun sain muutosta tietää noin kaksi viikkoa sitten alkoi iso ratas pyörimään ja meikäläinen suhasi paikasta toiseen. Jotenkin tuntui, että mitä enemmän teen asoita ja mitä enemmän päiväni täyttyvät eri askareista saan ajan kulumaan nopeammin muuttopäivään ja kun eilen suljin oven äidin lähtiessä ulos tuijotin vain seiniä. Jotenkin siinä vaan pyöri kaikki mielessä, etten tiennyt miten päin olisi pitänyt olla. Joten nappasin lenkkivermeet niskaan ja juoksin "uuden" kotiseutuni melkeimpä kokonaan läpi! Kyllä siinä oli ihmettelemistä, en mä olisi ikinä osannut vielä kuukausi sitten kuvitellakkaan, että juoksentelisin täällä, missä yleensä harvemmin tulee pyörittä, ja jos tulee se tasoittuu kavereitten näkemiseen tai shoppailuun. 


Tämä päivä on ollut täynnä tunnemyrskyjä ilosta suruun. Hämmennystä ja väsymystä. Kiroamista siitä, ettei asiat mene kuin elokuvissa. Tämä myös osittain johtui siitä, että kaupassa käynti pyörän kanssa ei ole helpoimmasta päästä ja kuinka juuri bataattiranet ja kasvikset uuniin saaneena kellon ollessa jo illan puolella ja edellisestä ateriasta on kulunut enemmän kuin viisi tuntia, huomaat yhden aineen puuttuvan. Sammutat kaiken siihen paikkaan ja kipität lähimpään, mutta erittäin kalliiseen ruokakaupaan. Saavut kotiin ja viillät veitsellä sormeen haavan, tipuat puolet ruoka aineista pitkin keittiön lattiaa ja kun vihdoin pääset istumaan pöydän ääreen ja pistät sarjan pyörimään voin sanoa, että kyllä ruoka maittoi! Hyvä ruoka, parempi mieli siis :D


Ja tosiaan väsymys painaa jo mukavasti mieltä ja huomenna edessä pakkailua viikonlopun joensuu reissua varten (!!!) ja piiiitkä työpäivä ja perjantain työpäivä, ennen kuin voin hengähtää ja rentoutua viikonlopun viettoon. 

Nyt siis suljen koneen ja käyn nukkumaan. Laittelen asunnosta kuvia sitten kun oon saanut tätä vielä enemmän kodin näköiseksi! Vielä kun on  huonekaluja ja muita sisustus elementtejä joita puuttuu..
Seuraavan kerran päivitelläänkin kuulumisia ens viikon puolella reissun jälkeen! 
Innolla odotan mitä tää kaikki saa meikäläisessä aikaan, uusi elämä ja uudet kujeet vähän niinkun.

maanantai 19. lokakuuta 2015

BLOGGAAJA JOLLA ON LUKIHÄIRIÖ

Hassua miten mä en sitä koskaan tässä kirjoittaessa sen kummemmin ees ajattele. Enkä oikeastaan ajattele ylipäätään, ellei kyseessä ole asialliset paperit tai esim. esseet yms koulutehtävät, jossa pilkkujen ja muiden kielioppiasioiden pitää olla tip top. Tosiaan, mä olen joskus täällä blogin puolella asiasta maininnutkin, ja nyt kun siitä olen saanut taas muutamaan otteeseen kommenttia ajattelin asiaa vielä vähän avata. Tosiaan meikäläisellä on lukihäiriö jos ootte ihmetelleet miksi mulla näitä virheitä sattuu satelemaan! Se heijastuu täällä blogin puolella näissä teksteissä ja varmasti välillä myös aika silmiin pistävästi? :D Lukihäiriö näkyy mulla enemmän kirjoittamisen kuin lukemisen puolella, oikeastaan usein ihmiset ovat ihmetelleet, jos olen ääneen joutunut lukemaan ja sen jälkeen kuulleet, että mulla on lukihäiriö niin olen saanut ihmetteleviä katseita -"Eihän sulla mitään sellaista ole?". Uskon että monilla joiden pitää lukea ääneen muiden edessä alkaa kieli takkuamaan ja sanat menevät sekaisin, joten luulen etteivät ihmiset sen takia osaa sitä yhdistää heti lukihäiriöön.

Ainut mikä on pistänyt silmään, on se tietynlainen negatiivinen lataus näissä kommenteissa missä on suoraan sanottu, että kirjoitusvirheet loistavat niin, että pilaavat koko tekstin/blogin. Minusta se on erittäin ikävää, sillä ymmärrän että ihmisiä saattaa ihmetyttää ja häiritä virheet teksteissäni, mutta miksi sitä ei voi kommentoida hieman nätimmällä sävyllä? Mielestäni aina saa ja pitääkin kysyä, jos on jotain mikä ihmetyttää tai mietityttää, mutta ilman sitä negatiivista latausta ja toisen ihmisen leimaamista. 

Ihan kaikkien ihmisten kohdalla, oli kyse sitten sosiaalisessa mediassa tai face to face käydyssä keskustelussa, jokaisen ihmisen olisi hyvä miettiä miten oman kommenttinsa tuo esille, koska ikinä ei voi tietää mitä sillä toisella on siellä taustalla. Mielummin kysyy nätisti, kuin että heittää "Kannattaisko sun tarkistaa nää sun teksit ennen julkaisemista, kauheeta kuraa kun ei tästä mitään selvää saa" tai " Miksi kirjoittaa blogia jos ei kirjoita sitä hyvin?". Tai että, kannattaako mennä kommentoimaan jonkun vinoja jalkoja tai ylipainoista olemusta heti kommentoimalla negatiivisesti "miks sä oot noin läski" yms. Miksi ei vois vain kysyä, että hei muuten oon huomannut...?

Oon kuitenkin tyytyväinen, että asiasta oon saanut kommenttia. Se taas herätti itseäni ja toivon mukaan myös teitä muita, miten lähestyä toista jos on jotain omasta mielestään huomautettavaa josta haluaisi kysyä tai ihmetellä. Muistatte vaan käytöstavat tässäkin asiassa, niin säästytään turhalta mielipahalta. Mä olen kyllä niin sinut tämän asian kanssa kun vaan olla voi! Hassua, miten mä joskus jopa häpesin sitä ja pidin itseäni jotenkin "viallisena"? :D Johan ovat ajat muuttuneet sanon minä! 

Mä toivon sydämeni pohjasta, että jokainen jolla on lukihäiriö tai jokin muu fyysinen poikkevuus, ei anna sen lannistaa, oli kyse sitten unelma ammatista opettajana tai vaikka blogin kirjoittajana! Ja te kaikki, joita jokin asia jossain ihmisessä ihmetyttää ja haluatte asianne esille tuoda, muistakaa ensin meittiä voisko taustalla olla kenties jotakin ja sitten tuomalla asianne esille, hyvän maun rajoissa! :)


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

MUUTTO HOMMISSA

Aikalisä! Siis mitä, onko nyt jo sunnuntai? Mihin tää koko viikko ja koko syysloma oikein katosi?!
Tosiaan, kulunutta viikkoa ei voi oikein lomaksi kutsua, koska olen mennyt a paikkasta b paikkaan okein tukkaputkella. Oikeasti tukkaputkella. Mutta erittäin hyvällä ja innostuneella fiiliksellä! On muuten myös tullut huomattua, ettei tää muutto ihan iisiä hommaa olekkaan. Mun viime muutosta kun on jo noin 14 vuotta. Ja voin sanoa, että silloin lähinnä huolehdin siitä, että onhan barbiet sun muut nuket turvallisesti muuttolaatikoissaan. 

Joka päivä olen hoitanut asuntoon liittyviä asoita, ostanut huonekaluja, koonnut uutta hyllyä, tiskannut uusia astioita, kierrellyt huonekalukauppoja niin, että osaan ne jo ulkoa, hoitanut asuntoasioita mm. nettiyhteyden tekosta aina osoitemuutokseen ja kotivakuutukseen asti. Huh sanon minä! 

Siinä ne avaimet nyt olis, IIK / Meitsi hymy suin asunnolla / Aamupuurot nassuun ihanassa auringon paisteessa / Matkalla asunnolle piti muutama lehtikuva napata, niin upean näköistä, oioi  

Suunnitelmat kuvaus sessioista tai kavereiden tapailusta onkin jäänyt ihan minimiin koko viikon ja loman aikana. Onneksi perjantai-iltana vietettiin muutaman tytön kanssa iltaa, mutta muuten olenkin ollut kiinni asunnossa. Tällä hetkellä kaikki näyttää olevan jo aika valmista h-hetkeä varten, jos se sänky nyt tulis niin pääsisin heti asettumaan kodiksi! 

Mutta täytyy kyllä myöntää, ettei loma olisi parempaan aikaan voinut tulla. Muuten nimittäin ei oltas näin pitkällä tässä muuton touhussa kuin nyt. Ja vaikka rahaa onkin palanut ja kaikkea tarvittavaa ostettu on mun "ostoslistalla" vielä liian monta kohtaa, jotka odottavat yliviivaustaan. Tosin, asunto projektihan on ikuinen projekti joka ei koskaan ole valmis, vai mitä? ;) 

Lattian pesua / Selfie muuton keskellä / Täydellinen lamppu löytyi! Tosin mustana -on se vaan niin ihana! / Veli ja isä siellä hyllykköä kasaamassa, meikäläinen toimi tienenkin kuvaajana...

Ensi viikko on myös täynnä kaikkea jännää tän muuton lisäksi, nimittäin ensi viikon perjantaina meitsi hyppää töiden jälkeen junaan kohti Joensuuta ja ihanaa Enniä! Mukaan lähtevät myös Anni ja Juulia, ja jos viime kesäisen reissun merkit paikkaansa pitävät, tästä viikonlopusta on tulossa naurun ja kuvailun täyteinen seikkailu! Ihanaa nähdä tyttöjä taas pitkästä aikaa, enkä malta enää odottaa   

Nyt saunaan ja valmistautumaan uuteen jännittävään viikkoon! Palaillaan toivottavasti pian  

torstai 15. lokakuuta 2015

PÄIVÄN POSITIIVISET

Viime yönä tuli nukuttua reippaat kymmenen tuntia.

Ajoissa herääminen, täytyykin vaalia tätä aikaisin nukkumaan menoa! Minkä takia sitä aina sortuu siihen myöhään valvomiseen kun tietää, ettei seuraavana aamuna tarvitse nousta kukon laulun aikaan?

Aamulla olo oli sellainen, että perinteinen puuro tökki -harvinaista! No tilalle paistoinkin suussa sulavia banskulettuja mansikoiden kera! Siitä onkin vierähtänyt useampi kuukausi milloin olen näitä herkutellut, pitääkin muistaa tästä lähtien tehdä niitä useammin!


Leuto ja lämmin sää, kun pyörällä porskutin kohti salia.

Muikeat treenit ja päälläseisonta onnistui kerrankin ilman tukea kunnolla!! Jes! Kohtahan sitä seisotaankin jo ihan käsillä.. ;)

Lämmin suihku ja välipala auringon paisteesta nauttien.

Sain taas hoidettua asuntoasioita! Nyt on kuulkaas kotivakuutus sun muut tehtynä, sänky tilattuna ja lipaston ja muiden pikku tavaroiden vientiä asuntoon odottamaan. Taas ollaan askelta lähempänä muuttoa. 

Sainpas kuviakin räpsittyä näin extemporeena! Mitenköhän on sitten kuvien ottamisen laita, kun kotiväki ei ole niitä enää ottamassa...? Hmm pitäsköhän sitä se jalusta hankkia?


Tieto siitä, että eletään vasta torstaita, mutta oon saanut paljon ennemmän aikaiseksi kuin olin ajatellut. Ihanaa! Ja vaikka lomapäiviä on ollut tämän lisäksi vasta eilinen, tuntuu kuin olisin ollut jo pitempään töistä pois :D. Ja tänään muuten piti ihan kalenterista tarkistaa, ettei vaan olis ollu lauantai. Haha. 

Inspiraation tunne kaikkea kohtaan. Mulla on niin paljon ajatuksia, visioita, motivaatiota ja halukkuuta tehdä ja oppia kaikkea uutta. Oli kyse sitten valokuvaamisesta, uuden asunnon sisustuksesta tai urheilusta. Voinko tehdä kaiken nyt ja heti?!

Luottamus omaan itseensä. Nyt kun palaset ovat alkaneet loksahtamaan paikoilleen, olen alkanut luottaa itseeni enemmän. Kyllä se elämä kantaa, kun on tarkoitus, siihen voi vain mennä aikaa.


Vapaa ilta, tarkoittaa under the domin töllöttämistä koko perheen voimin telkusta, teetä, hyvää iltapaa ja kenties kirjankin lukua. Haaveilua unohtamatta! 

Ja hei, tarkotuksena olisi myös tänään mennä ajoissa nukkumaan, koska huomenna on taas monta muuta asiaa hoidettavana! 

Ciao 

tiistai 13. lokakuuta 2015

MALTTAMATON HAAVEILIJA

Tiedättekö sen haaveilevan tunteen, kun tuntuu ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun? Oli kyse sitten töissä olemisesta, kaupassa käynnistä, kotitöistä tai pyörälla kulkemisesta. Se tietty ajatus vain pyörii mielessä, kääntelet ja vääntelet sitä. Hymy joka pujahtaa kasvoille kun ajattelet asiaa, kylmät väreet jotka tuntuvat koko kehossa. Näissä tunnelmissa ollaan nyt eletty parin päivän ajan ja tunne senkun voimistui eilen, kun sain asunnon avaimet omaan käteen. Ulko-oven avatessani päästin taas kerran riemun kiljahduksen. "Mun koti, oma koti."- Päässä jyskytti. Availin kaappien ovia ja kurkistin jokaiseen pieneen nurkkaan, annoin kauniin ilta-auringon paistaa suoraan sälehkaihtimen välistä kasvoille ja suljin silmät onnesta soikeana. Oma koti. 

Tänään asuntoon astuessani se tuntui jo niin kodilta! Vaikka asunto puhui tyhjyyttään tunsin jo sen omakseni. Miten se voikaan tuntua jo nyt näin omalta? Hassua. Ja entä sitten kun oon saanut kaikki tavarat ja muut paikoilleen. Miltäköhän se silloin tuntuu? Ajatus laukkaa ja vatsanpohjassa kutittaa, - mä en JAKSA ENÄÄ odottaa!! Mitä jos vain raahaisin patjan sinne? Voishan siellä jo hyvin nukkua ja asustella! :D


Tänään alkoi syysloma. - Ah loma, joka myös tarkoittaa, että saan hääräillä ja haaveilla asunnon parissa. Varmasti siihen nämä tulevat päivät menevätkin. Töiden jälkeen kävin siivoilemassa, pyyhin pölyjä, pesin lattiat ja hoitelin puhelimitse muutamat asuntoasiat.

Lauloin ääneen mopinvarsi mikkinä ja tanssin. Tanssin omassa asunnossani. Tosin havahduin siihen kun portaikosta kuului ääniä, - ainiin, täällä muuten kuuluu aika hyvin, hups. Pitääkin muistaa hillitä ja laulella vähän hiljempaa, varsinkin nyt kun kämpän akustiikka on aikamoinen.


Mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Katsotaan jos nyt tän viikona aikana saisin jo uusia kalusteita sinne vietyä. Riippuu tosin kauan niiden tulemisessa kestää. Mutta, pikku hiljaa hyvä tulee, vai mitä?

Vatsassa on perhosia ja ajatus laukkaa. Unelmoin jo ensimmäistä aamusta kun herään ensimmäistä kertaa omassa kodissani. Laitan kahvinkeittimen päälle ja istahdan auringon säteilemään ruokapöytään. Oma koti   

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

SISUSTUS INTOILIA PAIKALLA JA KUULUMISIA

Taas vierähti yksi aurinkoinen viikonloppu. Itselläni viikonloppu sujui rennoissa fiiliksissä. Jotenkin oli jo heti perjantaina selvää, että tälle viikonlopulle en aseta itselleni mitään tiettyjä tavoitteita vaan elän ihan fiilis pohjalla, jos aamulla teke mieli nukkua pitkään niin nukun, jos tekee mieli valvoa myöhään leffoja katsellen niin katson, jos tekee mieli lukea kirjaa ja vain löhötä niin löhöän. 
Ja niinhän mä teinkin. Viikonlopun aikana tulikin herkuteltua raaka-suklaalla ja taateleilla, katsottua vain elämää ja pari muuta hyvää leffaa yömyöhään asti viltin alla, nukuttua pitkään koska väsytti, - en muista milloin viimeksi olisin nukkunut kahteentoista asti! :D Koluttua sisustus kauppoja äidin kanssa ja tuijoteltua erilaisia sisustuskuvia netistä kahvikupin äärellä, fiilistellen Selenan uutta levyä repat:tilla ja treenaillen myös uudella salilla, - ei vitsi kun oonkin saanut uutta buustia treeneihin tämän salin vaihdoksen myötä! Kirmailen siellä kun pieni lapsi konsanaan, haha :D. 

Jotenkin viimeinen viikko on ollut omalla tavallaan jännittynyt ja hermostunut ja tunteita onkin ollut laidasta laitaan, joten tälläinen pieni hetki oman itsensä kanssa olikin ihan paikallaan. Onhan tässä paljon pohdittavaa kun muutto sen kun lähenee ja sen tuomat asuntoasitat askartuttavat omalla tavallaan.

Mutta asiaan siis, mähän olen tunnestusti aina ollut aikamoinen sisustus hullu! Jo pienenä tyttönä saatoin ennen nukkumaan menoa saada päähän piston vaihtaa huoneeni räjestystä 4m x 4m huoneessani. Enkä suostunut menenmään nukkumaan ennenkuin olin saanut kalusteet uusille omille paikoilleen. Sisustelin ja siivoilin myös kavereiden huoneita ihan omasta aloitteestani ja vaihdoin huoneen järjestystä oman mielen mukaan. -Välillä vastaanotto vanhemmilta oli myönteinen, välillä taas minua katsottiin paheksuvasti todeten, -että ehkei ole Lindan asia vaihtaa kaverin huoneen järjestystä vanhemmilta lupaa kysymättä. Joten arvaattekin varmaan kuinka innoissani mä olen tulevan yksiöni sisustamisesta! Ja tällä kertaa neliöitäkin on enenmmän kuin se 4x4, haha :D.


Kuvista huomaa aika hyvin, että pääväriä edustaa tutta ja turvallinen, puhdas valkoinen. Höystettynä kuitenkin erilaisilla pienillä yksityiskohdilla ja pienillä väripilkuilla. Erilaiset taulut teksteineen ja kuvineen ovat aina kiehtoneet minua ja olenkin muutaman taulun jo kotiuttanut odottomaan esille pääsyä! Myös pienet kaktukset ovat vallanneet sydämeni erilaisissa kukkaruukuissa. Myös kynttilät, erilaiset valokoristeet ja valamiset ovat ehdottomat mitkä haluan omaakin kotiani valaisemaan. Varsinkin tuon toisen kuvan vasemassa reunassa oleva metallikehikkoinen kattovalaisin on pakko saada!


Tässä siis vähän osviittaa siitä millaisesta sisustuksesta itse pidän! Kuvat ovat kuitenkin inspiraation lähde itselleni sisustusta varten ja toivottavasti tekin saitte näistä pientä inspoa :`). Katsotaan millanen siitä omasta kodista sitten pikku hiljaa muovaantuu, Ihan itseänikin jännittää! Huonekalutkin kun eivät mitään halpoja ole. Onneksi tässä ei ole mikään kiire niiden hankkimisessa ja hyvät huonekalut kestävätkin sitten pitkään kun sopivat löytyvät. Halauankin valita juuri sopivat itseäni miellyttävät yksilöt, ettei tule sitten ostettua hätäpäissään jotain mistä ei sitten loppujen lopuksi tykkääkkään. 

Ihanaa alkavaa viikkoa teille  

perjantai 9. lokakuuta 2015

11 KYSYMYSTÄ

1. Jos saisit päivän olla joku muu, ni kuka olisit? 
Apua, tää on vaikea! Hmm, nyt pisti kyllä miettimään... Ensimmäiseksi tuli mieleen Ariana Grande :-D Tai joku muu suurempi esiintyjä. Olisi ihan mielenkiintoista päästä yhdeksi päiväksi viettämään tälläisen multi talentti ihmisen päivää joka laulaa kuin lintu ja on kiertueella ympäri maailmaa esiintymässä tuhansille ihmisille, lanseeramassa uutta hajuvettään tai kuvaamassa tv-sarjaa. Tekimistä ainakin riittäisi jos ei muuta :D.


2. Missä oot nyt toissä ja mikä susta tulee isona? 
Multa onkin muutamaan kertaan kysytty missä olen töissä ja olenkin vastannut, että lasten kanssa teen tällä hetkellä töitä nyt toista vuotta.. :) Hmm isona? Voikun tietäis! Tällä hetkellä tuntuu kiinnostavan niin moni ala, etten osaa suoraan sanoa mikä olisi se mun ammatti sitten isona. Ihan pienestä pitäenhän se on ollut se näyttelijä/laulaja. -Saa nähdä päädynkö tälläisen esiintyjän ammattiin kenties vielä joskus... Kieltämättä houkutus lavalle on suuri, mutta niin on houkutus moneen muuhunkin ammattiin..



3. Jos saisit valita, ni ostaisitko mielummin loppelämäs kaikki tavarat Lidlistä vai Stockalta? :D Eli kaikki sikahinnalla heti vai venaat vuoden, et tulee taas paistinpannui myyntiin? xD 
Kyllä mä sieltä stockalta ostaisin!


4. Äiti vai isi? 
Äiti. Äidin tyttöhän mä <3

5. Bravuurisafka
Bataatti ranskalaiset, lohi ja pannulla tehdyt vihannekset/juurkset hyvillä mausteilla höystettynä... Ah <3



6. Jos tekisit jonku vakavan rikoksen, ni mikä se todennäkösimmin olis? 
Hmm... Jos mä jonkun rikoksen tekisin niin varmaan varastaisin jotain kallista, esim. jonkun arvokkaan timanttikorun XD. Miten tää vastaus kuulostaa jotenkin tyhmältä? :´D

7. Mihin haluisit matkustaa seuraavaks ja miks just sinne?  
Oi tähän mulla riittäis vaikka mitä paikkoja luetella, mutta tän hetken haave olis Amsterdam. Ja miksi sinne? Mua on jo pitkään kiehtonut nää keski-euroopan kaupungit ja heti Berliinin jälkeen päätin, että damiin olis päästävä! Kuulema vielä kauniimpi kaupunki kuin Berliini? Amsterdamin kadut, talot, nähtävyydet koko kaupunki kulttuuriaan ja nähtävyyksiään myöten kiinnostaa ja kovasti. Eikä syksyinen dami kuulosta yhtään hullummalta... <3

8. Mitä muuttaisit itessäs, jos voisit?
Äh, mä en jotenkin tykkää näistä "mitä muuttaisit itsestäs" kysymyksistä. Jotenkin vähän semmoinen fiilis, että eikö sitä voisi itseensä olla tyytyväinen ihan vain tälläisenaan? Mutta, jos jotain lähtisin muuttamaan niin iho olisi aknen jäljiltä parempi. Ja se, että hermostuneisuus ja stressaus niistä pienistäkin asioista jäis kokonaan pois. Tosin tuon viimeisen kohdan kanssa teen työtä tälläkin hetkellä :).



9. Onks sul mielessä joku huippu kauneudenhoitotuote tai -kikka, jota kaikkien tässä maailmassa kanattais käyttää? 
Lyhyt ja ytimekäs vastaus, - ei ole :D.

10. Mikä on ollu vaikein hetki sun elämässä? 
Läheisen sairastuminen.

11. Mitä mieltä oot Freddy Pantseista?
Hmm, no itse ne niitä ehkä päälleni pukisi, koska eivät ole tyyliäni. Mutta tiedän ihmisiä joille kyseiset pökät sopivat hyvin, joten ihan kivat ne ovat, -eivät vain minun juttuni :).

Kiitos kysymyksistä Mikaelalle

tiistai 6. lokakuuta 2015

SUURIA MUUTOKSIA JA ONNEN KUPLIA

Onko tää oikeesti totta? Jos vain joku nipistäis mua nyt oikein lujaa? Niin, että tuntuu.

Vuosi 2015 ei ole ollut helpoimmasta päästä, on eksytty, löydetty polku uudelleen, mutta taas hukuttu pinnan alle henkeä pidätellen. On noustu pintaan ja nähty auringon paistavan, on luvattu että vielä joskus, joskus se paistaa minullekkin. Sitten kun on sen aika ja paikka.

Syksy 2015 tulee olemaan tän hetkisen elämäni isoin käännekohta. Sellainen kohta, -sivu, jonka kulmat ovat kuluneet ja muste on tahriintunut, mutta siksi koska muistan sen aina, katson sivua keinutuolissa ja muistan syksyn 2015 ja sen tuoman kylmän lokakuun. Lokakuisen 6:den päivän, huurteisen maan ja puissa liehuvat kauniit lehdet, vaihtuvat maisemat junan ikkunassa ja pienen onnen siitä, että kyllä tää tästä. Kunnes tulee puhelu, se yksi kaiken muuttuva puhelu, jonka jälkeen hypin haarahyppyjä meidän olohuoneessa. Nauran ääneen, päästän ilon kiljahduksen.

Oikeasti, siis aikuistenko oikeesti mä muutan tämän kuun loppupuolella omaan yksiöön, omaan pieneen kämppään jonka ovessa lukee Alku. Siihen omaan pieneen asuntoon jonka on aikomus kasvattaa minua ihmisenä kohti tulevaa seikkailua. Antaa vastuuta ja velvotteita. Mutta ennen kaikkea antaa avaimet oman elämän alkamiselle omassa kodissa. 

Paljon tunteita mielenpäällä, niin paljon etten osaa niitä sanoiksi sanoa. Kaikki tapahtui niin äkkiä, etten olisi tätä vielä viikonloppuna osannut oikeasti kuvitella. Paljon tapahtumassa pienen ajan sisällä, isoja asoita. Mutta mä selviän, sen tiedän jos minkä. Ehkä se aurinko paistaa nyt minulle, niin että loistaa. Ehkä näin on tarkoitettu, kaikella kun on tarkoituksena, -niin ainakin minä uskon.  

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

SYKSYN VÄREISSÄ

Oi kyllä ulkona on vaan niin kaunista. Eilen kävelyllä ollessani piti muutamaan otteeseen ihan pysähtyä ihailemaan näitä ruskan monia värjeä. Itse pyrin ottamaan näistä upeista ja suht lämpöisistä keleistä kaiken irti, -eihän sitä koskaan tiedä milloin nuo ensilumet meidät yllättää!

Tänään myös havahduin siihen, että ensi viikko onkin töiden puolesta viimeinen kokonainen viikko ennen tulevaa syyslomaa! Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja suunnitelmat ovatkin lomalle vielä ihan auki, mutta eiköhän tässä jotain kivaa keksitä! 


Tämän näköisissä vermeissä meikäläinen kävi tänään koluamassa äidin kanssa muutamia sisustuskauppoja läpi, on kuulkaa sen kokoinan sisustuskärpänen puraissut meikäläistä, ettei tässä meinaa pöksyissä pysyä kun tuntuu, että voisin kotiuttaa jokaisen vastaan tulevan huonekalun tai esineen kassankautta kotiin. Niin siis mihin kotiin, eihän mulla mitään omaa asuntoa vielä ole ja oonkin tässä kuluneen kuukauden aikana etsinyt kämppää sivusilmällä. Olisihan tuossa muutama aika hyvä ehdokas, mutta katsotaan katsotaan... ;-).


Ja voi mä rakastan näitä lämpimiä kelejä, syksyssä on parasta sukkahousut ja ehdottomasti ne paksummat sellaiset, jotenkin kun ne ohuet tuppaa aina repeämään meikäläisellä :-D. Kellään samoja kokemuksia? 

Vaikka syksy ei ole ollutkaan sellainen kuin olisin toivonut, uskon että pikku hiljaa asiat alkavat loksahtelemaan paikoilleen, hitaasti mutta varmasti. Ehkä siellä kuopan pohjalla pitää käydä, että löytää itsensä ja sen polun jota lähteä kulkemaan. Joskus pieni takapakki ja edessä olevien esteiden ylittäminen tekee ihmisestä entistä vahvemman.

perjantai 2. lokakuuta 2015

OOD MOLLY - AVAJAISET

Sain viime viikolla kutsun nyt keskiviikkona järjestettäviin uuden Ood Molly vaatekaupan avajaisiin kamppiin ja koska avajaisiin sai valita avecin, päätettiin Katan kanssa käydä tsekkaamassa kyseiset avajaiset! Oli super kiva päästä kerrankin paikan päälle, yleensä kun tälläisiä järkätään aina aamusta/päivästä jolloin en itse niihin pääse töiden takia osallistumaan. 

Paikalle päästessämme meidät otettiin heti lämpimästi vastaan, ranteeseen saatiin super söpöt rannekorut ja meidät ohjattiin heti noutopöytään jossa oli tarjolla pientä napostelavaa ja coktail-juomia.


Ood Molly kauppa kuhisi yllättävän paljon porukkaa, muutamia tuttujakin kasvoja löytyi joukosta. Kaikki ihastelivat vaatteita ja kaupan sistusta, -joka oli muuten erittäin meidän mieleen! Ihanaa, että sisustukseen ja viihtyvyyteen oli kaupassa panostettu, joka nurkasta ja kulmasta löytyi ties millaisia pieniä yksityiskohtia, esim. nuo ananas kukkaruukut veivät meikäläisen sydämen! Harmi, etteivät olleet myytävänä... :D heh.

Paikan päällä esiintyi myös Krista Siegfrids, kyllä on muuten naisella ääntä, -tuo Kristan yllä oleva puku on muuten Ood Mollyn mallistoa, aivan ihana!!


Ood Molly kaupan mallistot henkivät tyttömäisen romanttista värimaailmaa ja suurin osa väreistä olikin hempeää vaalenpunaista, valkoista tai maanläheisiä värejä. Mallistot ovat kuitenkin erittäin laajia, joten varmasti jokaiselle löytyy jotakin! Suosittelen siis kyseisen kaupan tsekkaamista, joka löytyykin kampin ekasta kerroksesta :). 

Ja hei, tänään on taas perjantai! Kyllä viikot (ja kuukaudet) vierii ja lokakuunkin puolella jo ollaan. Tänään suuntaan istumaan iltaa kaverille hyvän ruoan ja ystävien parissa. Toivottavasti teilläkin mukava viikonloppu tiedossa!? Palaillaan