tiistai 26. tammikuuta 2016

TUNNE KROPPASI

Niin kun mä olen täällä blogissa puhunut, jos on jotain mistä innostun niin sitten mä myös toen teolla innostun. Tahdon kehittyä, yrittää, kokeilla ja tehdä. Epäonnistua lukemittomia kertoja, mutta silti kokeilla aina uudestaan, huomata kehitystä jonka johdosta tahdon yrittää uudestaan. Pian huomaan, että olen siinä missä en ehkä olisi joskus uskonut olevani. 

Muutamia vuosia sitten kun liikunta oli mulle käsite pakko liikunnasta koulun liikka tunnilla, hampaiden irvistysä venytellessä, hien pyyhkimistä juoksulenkeillä vaikka takana olisi ollut vasta muutama sata metri, kadehtimista toisten osaamisista ja taidoista, kiukkua ja mökötystä miksi mä en osaa. 



Toisin on nyt, liikunta on tullut osaksi mun elämää. Osaksi mun arkipäivää, elämäntapoja ja hyvää oloa. Se on antanut mulle niin paljon voimaa, energiaa, hyviä viboja ja ylpeyden aihetta. Mutta se on myös saanut mun naaman vääntymään tuskasta mitä ihmeellsimpiin ilmeisiin, saanut turhautumaan ja ärsyyntymään. Sellainen viharakkaus suhde vähän niinku. Ja sitähän se onkin, ja kuulukin olla. Siinä mielessä, että edelleen irvistän ja pyyhin hikeä, mutta tällä kertaa en anna sen lannistaa, vaan otan sen motivaationa ja kehityksen tarpeena. Joka kerta kun muutama leuka sujuu yhä paremmin hypin riemusta ja tuntuu, että taivas olisi vaan rajana, mutta joka toinen kerta kun yksikin leuka tuntuu mount everestin ylitykseltä, en lannistu vaan päätän, että mä pystyn siihen, koska mä tiedän että mä pystyn. Ehkä en juuri sinä hetkenä, mutta kenties seuraavana päivänä, seuraavalla viikolla tai seuraavana vuonna. Mä tahdon kehittyä, tulla voimakkaaksi ja parantaua siinä mitä teen, mä tahdon olla hyvä.

Mä tahdon tuntea kuinka mun kroppa taipuu ja liikkuu, kuinka pulssi hakkaa ja hikipisarat valuvat otsaa pitkin, tahdon keskittyä, jokaiseen liikkeeseen, jokaiseen hengitykseen kuin se olisi mun viimeinen. Mä tahdon tuntea, nauttia ja untea oloni vahvaksi ja itsevarmaksi mun omassa kropassa, koska silloin itselläni ja uskon, että monella muullakkin on hyvä olla, kun oma kroppa tuntuu hyvältä.

Ja piru vie, mä tahdon kokeilla vaikka mitä! Käsillä seisontaa. joka tällä hetkellä luonnistuu jo paremmin, mutta enemmänkin päällään seisten, tahdon saada kunnolla varpaista kiinni seistessäni ilman, että mun tarvitsee irvistää polvet koukussa, mä tahdon vetää niitä leukoja, ainakin kymmenen tämän muutaman sijaan ja juosta, juosta pitkiä matkoja ilman, että hegästyn mielestäni liian äkkiä. 


Eilen kokeilin taas jotain uutta, bodybalancea, joka on sekoitus thaita (?) joogaa ja pilatesta, voin sanoa, että aikamoisena riemu iditoottina siellä pyörin monen muun kokeneen seassa, koska niin innoissani mä olin, pelkkää hymyä alusta loppuun. Ja vaikka välillä pitikin sisäistää hetki mielessäni mikä liike oli seuraavaksi kyseessä ja kun muut jo liikettä tekivät mä vasta asettelin itseäni, mutta se haittaa, koska uskaltauduin kokeilemaan jotain uutta. Menin oman mukavuusalueen ulkopuolelle, silkasta kokeilin halusta, ja mikä parasta, jos tunti ei tuntuisi omalta, ei sinne tarvitsisi enää mennä. Sain ohjaajalta ihania myönteisiä katseita ja hymyjyä, ja yllätyin muutamaan otteeseen kuinka kroppani luonnistui muutamien liikkeiden ja toistojen kohdalla. Tästä siis oli kyse, oman kropan tuntemisesta! Tunnin loputtua mä vaivuin johonkin omaan maailmaan, missä oli kukkasia ja niittyjä, pientä tuulen virettä ja onnellisuutta, ja kun oli aika avata silmät ja herätellä itsensä maanpinnalle, mulla tuli kyyneleet silmiin. Tätä mä olin osittainut toivonut, sen että saisin rauhaisan ja hyvän olon kaiken tämän raskaan syksyn ja arjen keskelle. Sen, että joku sanoisi, "vedä henkeä ja keskity jokaiseen soluusi ja hengitykseesi" - ja niinhän mä tein. 


Ja tiedättekö mitä? Tänään mä menen ensimmäiselle jooga tunnilleni! Ja voi vide mä olen innoissani, ja vaikka meikäläisen kroppa on ollut kankea pienestä pitäen uskon sen sulautuvan, kunhan annan sille ja itselleni aikaa.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

SUNNUNTAI

Sunnuntai. Sunnuntai ja sen aamu on viikonpäivistä se, joka erottuu erikseen muista päivistä. Viikon viimeinen päivä, jolloin kulunut viikko laitetaan pakettiin ja siirrytään pikku hiljaa uuteen viikkoon, joka omalla tavallaan aloitetaan taas puhtaalta pöydältä. - Uusi viikko ja uudet kujeet, niinhän se menee, eikö? 

Sunnuntai on viikon rauhallisin päivä, on ollut ja tulee varmasti aina olemaan, - ainakin minulla. Sunnuntaisin ei ole kiire mihinkään, saa rauhassa makoilla lempi lakanoiden välissä, vetkutella kahvin juontia niin pitkään kuin tahtoo, suunnitella rauhassa miten ja millaisen aamupalan nauttisi, kuunnella lempi musiikkia ja vain nauttia kiireettömyydestä.


Lapsena sunnuntait oli meillä tapana aloittaa äidin tekemillä letuilla tai pannukakuilla, niitä sitten koko perhe veti vatsan täyteen niin, että jaksoi iltapäivään saakka, sunnuntaisin oli myös tapana perheen kesken ulkoilla, usein äidin kanssa käytiin sunnuntai kävelyllä tai leikittiin naapureiden kanssa pihalla eri pihaleikkien merkeissä. Sunnuntaisin syötiin myös vähän "laadukkaampi" ateria, oli kyse sitten äidin tekemistä lehtipihveistä ja valkosipuliperunoista tai kenties lohesta ja hyvästä kastikkeesta. Päivä päättyi yleensä sunnuntai-illan saunaan ja perheen kesken sohvan nurkassa töllötettävään leffaan, iltapalan kera.

Voi niitä aikoja. Ja vaikka perheen kesken sunnuntait tulikin vietettyä yllättävän tiivisti, nautin suunnattomasti omasta ajasta ja ykinolosta. Itselleni onkin jo tullut tietyt sunnuntain raditiot, jonka mukaan sunnuntai päivät yleensä kuluu. Siihen sisältyy yleensä hyvä rauhassa nautittu aamainen, lemppari musiikkia, salitreeniä ja hyvää ruokaa. Joskus saatan sunnuntai-iltana piipahtaa vanhemmillani käymässä saunassa, tai viettää illan jo kello kuudesta alkaen yöpuvussa leffojen tai sarjojen parissa.


Ja hei kattokaa mikä söpöys löytyi eilen, olihan tuo pikkuruinen varjoviikuna puu pakko saada kun kerta niin suloinen oli! Ja jes, lisää viherkasveja kotiin 


Iltaisin valmistaudun myös seuraavaan työviikkoon, riippuen aikataulusta ja siihen sovituista menoista talutan aikani niin, että ehdin treenata, tehdä ruokaa ja myös nauttia vain vapaa-ajasta joka toki painottuu yleensä sinne iltaan ennen nukkumaan menoa. 

Nyt mä siirryn tästä suihkuun ja laitan luultavasti jonkun kivan leffan pyörimään, mukavaa sunnuntai-iltaa teille ja hyvää alkavaa viikkoa! 

Onko teillä muuten mitään sunnuntai raditioita? :)

lauantai 23. tammikuuta 2016

USKALLA PÄÄSTÄÄ IRTI

Usein elämässä voi käydä niin, että jää kulkemaan sitä tiettyä reittiä. Sitä reittiä mikä ei ehkä tunnu hyvältä, saatat kulkea muutaman risteyksen ohi, mutta jatkat silti valitsemallasi reitillä. Jatkat vaikka sinun tekisi mieli vilkaista, kurkata ja katsoa mitä muilla teillä olisi tarjottavanaan. 

Matkassasi kulkee muitakin, et ole yksin. Jotkut ovat olleet mukana mataksi alusta asti, toiset ovat tulleet mukaan vasta matkan varrella ja toiset taas tulleet käymään ja jättäytyneet vähin äänin pois omille teilleen.


Niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, -toinen avautuu. Mutta entä jos ei uskalla sulkea ovea? Pelkää ettei uusi ovi avaudukkaan. Mutta silti kaiken tämän jälkeen tunnet ettei valitsemasi tie vie sinua ehkä sinne minne tahtoisit sen vievän ja jonka oven avautuvan, joten:

Ota rohkeasti askel koti tuntematonta, hyppää ja anna mennä. Ehkä tipahdat ihmeellisimppän seikkailuun, löydät itsesi sokkeloisen metsän tai rauhallisen meren ääreltä. Uskalla päästää irti siitä tutusta ja turvallisesta, joka ei ehkä palvele sinua haluamallasi tavalla. Uskalla ottaa etäisyyttä ihmisistä ja tulla lähemmäs muita ihmisiä, luoden uusia kontakteja ja suhteita.


Uskalla valita se tie joka palvelee sinua. Tie jossa tunnet kehittyväsi, inspiroituvasi, löytäen jotain mikä tuo lähemmäs omaa itseäsi, joka tuo hyviä viboja ja onnen kyyneliä. Uskalla valita ja kokeilla. 

Elämä on liian lyhyt tyytymiseen, oli kyse sitten läheisistä, suhteista, työ- tai koulu maailmasta. Entä jos tyytymisen sijaan valitsisitkin sen tien joka tuntuu omalta, tuntuu sinulta, joka on ympäröity hyvillä viboilla ja ihmisillä, kehittymisellä ja onnella ja ennen kaikkea uskalluksella kokeilla ja päästää irti, - vaikka se sattuisi. 

Alku voi olla kivisä teitä täynnä, teiden, jonka päällä täytyy tasapainoilla, tipahtaa kerran jos toisen kylmään veteen löytääksen sen mitä olitkin etsinyt. Ja vain sinä tiedät mitä etsit, mutta vaikka et vielä tietäisi, uskalla kokeilla ja päästä irti, vain kokeilemalla tiedät mikä on se sinun tiesi.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

KODIN UUSIA SUOSIKKEJA

Mä olen aina pitänyt sisustuksesta. Pienistä yksityiskohdista, etenkin tauluista, kasveista, erilaisista teksteistä ja kynttilöistä. 

Muistatteko kun mä muutama kuukaisi takaperin kirjoittelin asunto postausta ja pähkäilin mitä tuohon isolle tyhjälle valkoiselle seinälle laittaisin? Mietin, vääntelin ja kääntelin pitkään mielessäni pyörinyttä sisustustarraa, mutta tilanne saikin uuden käänteen kun pistäydyin lomalla äidin kanssa porvoossa eräässä mun ehttomasti lempparissa sisustusliikeessä Destinysotressa, joka löytyy myös stadista! Ja niinhän siinä kävi, että muutama posteri lähti sieltä mukaan. Ja silloin mä päätin sen, - nämä mä haluan siihen valkoiselle seinälle.


Muutama kuva tuli myös tuotua berliinistä mm. Madonnasta ja Marilyn Monroesta. Joten päätin, miksen laittaisi kaikkia tauluja seinälle ja tekisi niistä " taulu kollaasia". Ja niinpä mä tällä viikolla kävin extemporeena ikeassa ostamassa muutaman sopivan kehyksen. 

Tänään ehdin sitten saada kuvat kehyksiinsä ja huomenna olisi tarkoitus hakea tauluteippiä, jotta saisin taulut omalle paikalleen. Ja voi vitsit, arvatkaa olenko tänään pitkin päivää ääneen noita tauluja ihastellut? Olenhan mä! Miten joku pieni asia voikin saada ihmisen sydämen tykyttämään ja suupielet ylöspäin?


Mukaan ikeasta tarttui myös kauan haluamani valkoinen "lampaan" karvamatto sängyn vieretä koristamaan. Mikä onkaan ihanampi tapa nousta ylös, kun varpaiden alla lämmittää karvainen ihanuus? Tosin tämä kyseinen karvamatto ei ole oikeaa lammasta, mielestäni tuo teko mattokin on oikeen mukiin menevä ja ajaa asiaansa paremmin kuin hyvin. Myös järvenpäästä eilen kylään saapuneet ystäväiseni toivat minulle mitä ihanempia tupaantulias lahjoja! Tätä taulua olen jo useaan otteeseen ihaillut ja nyt ystäväni päätti tuoda minulle samalla kuviolla varustettuja lautasliinoja. Raaskio noita edes käyttää? Sen verran ihana sisustuselementti!


Sain myös lasinalusia, joita olenkin miettinyt ostavani, mutta mieleisiä ei ole vielä vastaan tullut. No, ystäväni oli selvästi lukenut ajatukseni ja toi minulle juuri mieleisiä lasinalusia! Ei vitsit, kun noitakin tuli moneen kertaan ääneen ihailtua ja otinkin ne heti käyttöön.


Tällä hetkellä haluaisin kotiin vielä tänne kaiken keskelle joitain väripillkuja tuomaan pehmeyttä ja tunnelmaa. Olenkin pähkäillyt ystävieni ja netin ihmeellisessä maailamssa mitä tänne oikein keksisin! Voi olla, että sitten kun se sohva vihdoin löytää tiensä tänne, ostan muutaman värikkään tyynyn tai lisään kenties viher kasvien määrää? 

Mitä te olette mieltä näistä uusista sisustus jutuista? :) Ja hei, jos sulla on jotain ehdotusta miten saisin tänne tuotua väriä niin vinkkaa ihmeessä! Edellinen kodin sisustus postaus kokoanisuudessaan täällä.

lauantai 16. tammikuuta 2016

SUUPIELET YLÖSPÄIN

Huomenta! Tai pitäisikö sanoa sittenkin hyvää päivää? Täällä mä istun auringon valossa kahvikuppi toisessa kädessä, hyväntuuliset biisit pauhaa taustalla ja välillä nostan kädet ilmaan kuin konsertissa ollessani.

Mulla on ollut hyvä viikko. Arki on palautunut täysin omiin uomiinsa ruokailujen, treeninen ja työn suhteen. Olen nähnyt ystäviä, tehnyt herkullista ruokaa syöden sitä yksin kynttilän valossa, katsellut lemppari sarjaa, käynyt extempore visiitillä ikeassa tuoden kotiin yhden ihanan sisustus jutun, kahvitellut, pohtinut tulevaisuutta ja rakentanut tavoitteita paperille mitä kohti lähden pikku hiljaa kulkemaan. Ja ylipäätään olen vain nauttinut, - nauttinut arjesta

Tällä hetkellä mun pitäisi suunnata suihkuun ja alkaa laittautumaan, nimittäin parin tunnin tunnin sisällä Järvenpäästä saapu tänne kaksi rakasta ystävää vihdoin ja viimein kylään tänne mun pieneen kotikoloon. Ai vitsit olen innoissani! Ihana nähdä tyttöjä ja päästä parantamaan maailmaa ja vaihtamaan ajatuksia. 

Ihana lauantai siis tiedossa. Toivottavasti teilläkin?! 


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

TÄHTIPÖLYÄ

Serpenttiinä, kuplivaa juomaa ja iloisia ihmisiä. Siitä oli eilis ilta tehty.

Meidän tyttö lähtee maailmalle, tarkemminkin sanottuna tuonne, missä maata hallitsee kuningatar, missä on söpö prinssi ja prinssin tavallinen tyttö morsiammena, siellä on kuvattu monia elokuvia; bondia ja harry potteria. Siellä sataa suurimman osan vuodesta, kulkee kaksi kerroksisia busseja ja siellä on punaisia puhelinkoppeja. Englantiin matkaa meidän tyttö, maailmalle toiseen maahan ja kulttuuriin katsomaan millaista elämää siellä elellään, miltä englantilainen arkielämä maistuu kouluineen ja vapaa-ajan viettoineen. Katsomaan maailmaa erikulmasta ja uusin silmin, imien kaiken itseensä, saaden uusia avartavia kokemuksia, ystäviä, hetkiä ja muistoja, jotka varmasti muistaa koko elämänsä.


Meillä oli vuokrattuna tila saunoineen kaikkineen, sieltä kuudennestä kerroksesta avauti parvekkeelta näkymä helsingin lumisten kattojen ja katujen ylle. Katovalot valaisivat lumisia katuja ja lunta satoi hijalleen. Ilmassa oli selvästi taikaa, - tähtipölyä. Kun sitä maisemaa katseli, tuntui kun olisi ollut jossain aivan muualla. Ehkä me kaikki oltiin hetken jossain muualla, oltiin yhdessä ja nautittiin toistemme seurasta ja kuplivasta juomasta, joka sai suupielet ylöspäin ja tanssijalan vipattamaan musiikin tahtiin.

Olen ylepä ja onnellinen. Mäkin niin kovasti haluaisin päästä katsomaan maailmaa vielä joskus, vaikka täälläkin on hyvä olla. Onneksi Kirsikka sai ja otti mahdollisuuden vastaan päästä opiskelemaan toiseen maahan ja kulttuuriin. Jos saisin mahdollisuuden lähtisin varmasti itsekkin. Vaikka varmasti vatsanpohajssa kutittelisi jännitys, perhosten lailla. Sellainen jännitys on myös varmasti tällä hetkellä Kirsikalla.

 Maailman matkaaja 

Minä hymylin, join illan aikana yhen kuplivan lasillisen ja tanssin musiikin tahdissa. Katselin ympärilläni olevia ihmisiä, niin monia erilaisia tarnioita ja persoonia. Niin paljon rakkautta ja onnea. Hetkiä ja muistoja, kasvoja joiden olen nähnyt kasvavan vierelläni pienestä pitäen, - olen siitä kiitollinen. 

Sitten kun Kirsikka palaa takaisin, uskon että hänellä on paljon kerrottavaa ja jaettavaa. Meillä muilla taas paljon kysyttävää ja ihmeteltävää. Mutta ensin on Kirsikan matka, oma matka uuteen ja tuntemattomaan, sillä aikaa me muut täällä, elämme arkeamme ja elämäämme tavalliseen tapaan, mutta varmasti uusia kokemuksia ja muistoja luoden. Elämme täällä lumisten katujen ja talojen keskellä, luoden omaa matkaamme eteenpäin. Ja kun Kirsikka palaa, ovat lumet sulaneet ja kukat kukkivat, ruoho vihertää ja olemme taas kaikki koossa. Muistoja ja tarinioita täynnä. Ehkä aina ei tarvitse lähteä etsimään tähtipölyä lätäkköä pidemmältä, sen voi löytää myös täältä.


Tiedän, että luet tämän. Olet tärkeä ja upea ihminen,toivottavasti matkasi on täynnä aurinkoa ja onnellisuutta, uusia ihmisiä ja kokemuksia ja ennen kaikkea hyviä viboja. Toivottavasti rakastut maailmaan ja matkaasi yhtä palavasti kuinka meidän kaikkien pitäisi rakastaa omaa elämäämme 

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

ARKEEN PALUUN HAIKEUS

Tiedättekö, mulla on haikea olo. Samanlainen olo kun silloin, kun viikon ulkomaan reissu saa päätöksensä ja lähdet laukkujesi kanssa kohti lentokenttää, heität hyvästit hotellille ja sen aurinkoiselle ympäristölle, kun kiva ilta ystävien kanssa loppuu vaikka juttua ja naurun aihetta olisi vielä riittänyt, tai kun palaat kesäiseltä mökiltä takaisin kaupunkin hälinään. 

Mulla on nyt sellainen olo, haikea olo kun loma loppuu.


Eipä siinä, että arki alkaa, kieltämättä jopa odotan sitä. Odotan normaaleja arkirutiinejani; ruokailu ja uni rytmiä, treenejä, aikasin nukkumaan menoa, herätyksiä kellon soittoon ja arjen ja viikonlopun eroja, sen kun tietää, että huomenna saa nukkua pitkään, sen kun tietää että nyt on arki tai viikonloppu.

Viime viikot ovat menneet aika äkkiä, mutta kun loppujen lopuksi katsoo mitä kaikkea ne ovat pitäneet sisällään, huomaa että aikaa onkin ollut ja paljon

On ollut paketoimista, joulu ruokaa, perheen kesken vietettyä aikaa, kuusen koristelua, kahvi hetkiä ystävien kanssa, leppoisia päiviä kotona viltin alla villasukat jalassa leffojen pyöriessä taustalla toisensa perään, niin niitä leffoja ainakin x100, kauniita talvi aamuja ja pakkaspäiviä, naurua, keskusteluja ja hyviä viboja, kiirettä ja harmittelua ajan kulusta, treenailua yhdessä kaverin kanssa, ruuan laittoa ystävien seurassa ja siitä nauttimista, uuden vuoden juhlintaa, kauniista vanhasta porvoosta nauttimista, onnellisuutta ja jopa vähän tylsääkin fiilistä, valokuvaamista ja musiikin kuuntelua. Ja vaikka mitä muuta. Mutta niinkuin kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös loma.



Loma oli onnistunut, ellei jopa erittäin onnistunut ja olen valmis aloittamaan arjen ja sen tuomat rutiinit, haasteet ja velvollisuudet. Olen valmis herään 6:15 herätyskellon pirinään ja aamupuuron keittoon. Olen valmis aloittamaan tämän vuoden uudella statsilla ja energialla töiden kuin arjenkin parissa. Ja se tuntuu hyvältä aloitukselta, niin hyvältä että voisin heittää hangessa muutaman kuperkeikan.

Loma oli tänä vuonna ansaittu ja erittäin tarpeellinen. Akkuja on tullut ladattua ja unta on vedetty palloon niin paljon, etten kehtaa edes myöntää kuinka pitkiä yöunia sitä onkaan tullut vedettyä. Hyvästä ruuasta nautittu ja uusia makuelämyksiä kokeiltu! Stressi on nyt tiessään ja hyvä niin. Sehän on se loman tarkoitus, rentoutuminen ja itsensä vapaalle päästäminen, se jos mikä tekee kellä tahansa hyvää. 

maanantai 4. tammikuuta 2016

OMA TEKEMÄ MYSLI

Kun puhutaan ruuasta, voin jo siltä seisomalta ilmoittaa olevani aamupala rakastaja, ja kukapa ei, kun kyse on hyvästä ruuasta, rauhallisista ja pitkistä aamuista? Hmm luulen, että monelta nouisi käis pystyyn tuota kysyttäessä.

Aamut kruunaa ehdottomasti hyvä kahvi, mutta myös maukas ruoka. Kyse voi olla itse teyhdystä munakkaasta pinaatin ja siementen kera, rahkasta ja hedelmistä, raikkaista smoothieista tai puurosta ja marjoista. Aamupaloja on monen moisia ja jokaiselle mieluisia. 
Itse olen puuron ystävä, joka maapähkinävoi lusikallisen ja marjojen kera onkin aikamoinen luotto combo arki aamuina. Kuitenkin lomilla ja viikonloppuisin kun on aikaa vähä spessuilla, innostun loihtimaan itselleni ties millaisia antimia! 

Harvemmin en myseliä ihmisiä ole ollut, usein niissä kun tuppaa olemaan kaiken maailman lisäaineet sun muut sokerit ja huokailinkin kaverilleni tuossa yhtenä aamuna kun mieli teki mysliä, mistä löytäisin moisen hyvältä maistuvan ja lisäaineettoman myslin?! No tähän hätään fiksu ystäväni tokaisi, että teeppäs itte! Ja siitähän se ajatus sitten lähti.


Ensimmäistä kertaa ikinä, löysin itseni eilen illalla kyökin ääresta mysliä tekemässä. Voin sanoa, että kieltämättä yllätin jopa itseni ja olen jopa ylpeä, että kerrankin sain jotain uutta kokeiltua! 

Kysäisin kaverilta miten mysliä tehtäisiin ja siinä sitten vain kauppaan ja hihat heilumaan. Ja voi kuulkaas kun eihän tuon tekeminen mikään homma ollutkaan, niin helppoa ja nopeaa, -että itteäkin ihan ihmetytti!


Ja koska mä olen myös tunnetusti pähkinöiden ja siementen rakastaja, ei homma ollut vaikea. Kaikki lempparit vaan samaan sössöön, vähän mieluisia mausteita ja kaikki vain pellille! Johan oli aika yksikön kun koko kämppä tuoksu kanelille ja kaarnemummalle. Kyllä siinä meikäläinen onnessaan kehräsi. 

Aamuun jaksoin odottaa, kun pääsin nauttimaan luomustani! Ja kyllähän se pirun hyvältä maistui. Voi vitsit! Kylkeen vielä nokare maapähkinävoita ja banaanin paloja, me gusta etten sanois!


Ja jos te ette siellä ruudun toisella puolella ole vielä mysliä tehnyt, mutta kovasti houkuttelisi niin heitän tähän vielä kyseisen respetin, niin voitte sitten tehdä mieleisenne, ellei jopa saman jos ainekset miellyttivät:

Chia siemeniä 1/2 dl
Auringon ja kurpitsan siemeniä 1 dl
Cashew pähkinöitä, maapähkinöitä ja saksanpähkinöitä 1 dl
Kaurahiutaleita 5 dl
Kaardemummaa ja kanelia 1 tl
Suolaa tl 
Hunajaa 2 tl 
Öljyä 2 dl

Murskaa kaikki siemenet ja pähkinät haarukalla tasaiseksi murskaksi. Sekoita kaikki kulhossa keskenään ja liää joukkoon mausteet, kaurahiutaleet ja öljy. Kun olet sekoittanut seoksen, kaada se leivinpaperille ja laita uuniin 175 asteeseen noin 15 minuutiksi. Käy välillä sekoittelemassa mysliä pellillä, että mysli paistuu kummaltakin puolelta! 

Eli ei kun tuumasta toimeen. Ihania ja nautinnollisia mysli hetkiä! 

lauantai 2. tammikuuta 2016

KASVISRUOKAA

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut mulle, että vuoden kuluttua söisin lihan sijasta tofua ja perunoiden sijasta bataattia, olisin nauranut ja kovaa.

Mutta niin sitä kaikkea ihmeellistä tapahtuu ajan kuluessa ja niin tapahtui myös minun suhteutumiseni ruokaan. Pienestä pitäen meikäläinen on syönyt lähes kaikkea mitä tarjolla oli, oli kyse sitten lihasta, pastoista, leivästä tai vaikka valmisruuista. Kaikki mastui, tai ainakin lähes kaikki.
Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ja sehän on ihan inhimillistä, koska eihän kaikesta tarvitse pitää.

Mitä vanhemmaksi kasvoin ja mitä enemmän innostuin liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista, huomasin, että hyvään oloon vaikuttaa erittäin paljon se mitä ja millaista ruokaa sitä suustaan alas laittoi. Huomasin, että tiettyjen ateroiden jälkeen olo oli turvonnut, raskas ja ylipäätään epämiellyttävä. Huomasin, että ruualla oli iso merkitys millainen energiataso ja fiilis minulla kaiken kaikkiaan oli, joten päätin tehdä pieniä muutoksia. 

Ja niin kuin yleensä. Muutoksia tehdään pikku hiljaa, - pienin askelin, varovasti omaa kroppaa ja mielentilaa kuunnellen. Luin blogeista paljon eri kokemuksia ja vinkkejä terveellisempään ja ravintorikkaampaan ruokavalioon, kyselin ja pohdin. 


Aluksi itseäni hieman epäilytti, millaista olisi elämä ilman lihaa, miten muka pärjään jos en saa proteenia kanasta tai lihasta? Miten jaksan treenata ja kuihtuvatko lihakseni, jos lopetan lihan syömisen? Millä liha ylipäätään kannattaa korvata tai kannattaako korvata ollenkaan? 
Niinpä, siinä vasta kysymyksiä! Myös yksi isoimmista kysymyksistäni oli, olisiko kasvis painotteisempi ruoka hyvää? Voisko se oikeasti maistua hyvältä ja veisikö se nälän mukanaan vai jäisikö olo aliravintun ja heikon tuntuiseksi? 

Kun olin aikanani näitä kysymyksiä pohdinnut, päätin ottaa ensimmäisen askeleen. Töissä siirryin lähes kokonaan kasvisruokavalioon ja kotona, vanhemmillani söisin ainakin kerran viikossa kasvispohjaisesti. 

Aluksi jopa jännitti kuinka kroppani ja pääkoppani ottaisivat tämän uuden "ruokavalion" käyttöön, olisiko olo niin huono mitä se ehkä voisi olla? Myös itseäni epäilytti miltä tietyt ruuat maistuisivat. Vaikka olenkin koko ikäni syönyt vihanneksia yms, en ole koskaan pahemmin maistanut bataattia tai lehtikaalia, tofua tai edes uunijuureksia. Niinpä, mihin nuo kaikki olivat jääneet, kerran jos olin koko pienen ikäni ollut kaikkiruokailija? Luulen, että aluksi vahva ajatuskuva, voiko kasvisruoka ylipäätään olla täyttävää ja hyvää, oli halinnut ruokailu tottumuksiani. Myös ajatus siitä, että pelkkää salaattia en todellakaan halunnut alkaa syömään. 



Ja voi kuulkaa, eihän siinä ole kyse pelkästään salaatin syönnistä, vaan niin paljon kaikesta muusta! Pikku hiljaa huomasin olotilassani merkkejä uudesta kasvispainoitteisemmasta ruokavaliosta. Turvotus, yltäkylläisyys, tietynlainen väsymys ja epämiellyttävä olo olivat poissa. Ja aloin pikku hiljaa innostua ruokavaliostani yhä enemmän. Mutta, kun kerran vanhemmillani asuin, oli helpompi "sortua" normaaliin helppoon ruokaan, joka kannettiin lähes päivittäin nenän eteeni. Vaikka kuinka yritin, tuli sitä myös äidin tekemiä kotiruokia syötyä. 

No, arvaatte varmaan millainen ruokavalioni on tällä hetkellä, kun saan päättää siitä täysin itse? Oma koti tuli kuin tilauksesta, juuri siihen aikaan kun oli päättänyt siirtyä lähes kokonaan kasvisruokavalioon. Ja niihän siinä sitten kävi, että vain kerran tämän katon alla olen lihaa (kanaa) tehnyt! Ja voi kuulkaa onko olo erilaisempi? On! Ja onko se kasvispainotteisempi ruoka hyvää? - No totta hemmetissä on! Sitä ihan ääneen piti ihmettellä, miten olen elänyt kaikki nämä vuodet niin kuin olen? Ja eihän sekaruokavaliossa (ja äidin tekemässä ruuassa <3) mitään vikaa ole, mutta kerta ruoka ja olo on paljon parempi, miksen jo aikaisemmin muuttanut asioita tähän suuntaan? Luulen, että ihan vain omasta tottumuksesta ja tietämättömyydestä ja opituista tavoista.


Tietenkin on myös ollut hetkiä, kun olen miettinyt saanko tarpeeksi protskua ja muita ravintoaineita. Myös tunnetusti alku tuntui vähän huteralta jään päällä kävelyltä, mutta kaikesta oppii ja kantapään kautta! Kuitenkaan täysin ehdoton en ole, jonka takia en tykkää kutsua itseni kasvis- tai muuhun ruokavalioon kuuluvaksi. Nimittäin maito, kananmunat, kala ja ruisleipä, ovat edelleen yksi osa ruokavaliotani, ehken käytä niitä niin usein kuin joskus ennen, mutta kyllä niitä tulee silloin tällöin syötyä. Niin tulee myös joskus lihaa tai pastaakin, esim. kotona vanhemmillani käydessä syön äidin tekemiä lihapullia tai pasta bolognesea. 

Mistä sitten ateriani koostuvat nykyään? Bataatista, lehtikaalista, uunissa tai pannulla tehdyistä vihanneksista/juureksista, tofusta, pavuista, kikherneistä, linsseistä, cuscussista, kauramaidosta ja niin edes päin!

En tiedä tulenko kenties tulevaisuudessa jättämään nuo kaikki tällä hetkellä ruokavaliossani vielä mukana olleet ruoka-aineet kokonaan pois, ehkä, ehkä en. Mutta ainakin tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen nykyiseen ruokailutottumukseeni. Se on saanut valtavasti uusia näkökulmia, ajatuksia, oivalluksia ja ennen kaikkea hyviä makuja ja ruokia! 

Olis super kiva tietää löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta kasvisruokailijoita, vegaaneja ym tiettyjä ruokavalionkäyttäjiä?