maanantai 30. toukokuuta 2016

UUSIIN RUTIINEIHIN TOTUTTELEMISTA

Hiljais eloa ja kiirettä. Se on nyt kuulkaa sillä tavalla että tällä tytöllä meni vähän pasmat sekaisin, nimittäin viime viikolla alkoi uudet työkuvoit ja ajat, jotka ovat saaneet tämän tytön vähän väsyneeksi.
Mulla siis alkoi kesätyö kuviot nykyisen päivätyön rinnalle ja niin kuin tässä postauksessa kirjoittelinkin, jännitti mua eniten kuinka paljon jää aikaa vapaa-ajalle. Viime viikko menikin oikeastaan uusiin kuvioihin ja ennen kaikkea uuteen rytmiin totuttelemisessa. Ja voin sanoa että kyllähän siinä vähän tuli hammasta purtua.

Siinä missä ennen tein vain puolta päivää, kävin treenaamassa, illalla ehdin nähdä vielä kavereita tai tehdä blogijuttuja on homma kääntynyt täysin toisinpäin. Töistä tullessa kotiin oonkin täysin rättiväsynyt, ketään ei jaksaisi nähdä ja jos vielä yrittää mennä päivän päätteeksi hikoilemaan puntin puolelle, huomasin aika piakkoin energian olleen täysin nollassa kaiken suhteen.

Mutta kyllä tää tästä lähtee luistamaan kunhan annan mielen ja kropan tottua uusiin rutiineihin ja aikatauluihin. Tää päivä menikin pienten surkeiden sattumusten kautta (pyörästä puhkesi kumi kesken matkan) erittäin hyvin ja sain hyvän treeninkin aikaiseksi. Päätinkin etten stressaa nyt yhtään mistään miten tai milloin vapaa-aikani vietän. Teen sitä miltä hyvältä tuntuu ja hyvä niin. Onneksi viikosta on tulossa kiva ja viikonloppuna tulossa erittäin mukavia suunnitelmia pienen juhlahumun kera.

Onneksi aurinko paistaa ja lämmittää niin, ettei tää tytsy vois yhtään onnellisempi olla. Nyt nautitaan tästä kesästä ja tästä hetkestä, ja toivotaan että nää kelit jatkuu vielä pitkään. 

Aurinkoa ja kukkia just sulle 

lauantai 21. toukokuuta 2016

MÄ OON NIIN REDI

Tiiättekö, mä oon niin valmis, niin valmis kuin pieni ihminen voi vain olla, - nimittäin kesään!
Noniin nyt se on todettu ja sanottu, nyt vain tekemään ja niin että peppu ei pöksyissä pysy.

Mä voin myöntää täysin rehellisesti pilanneeni itseltäni täysin viime kesän. Okei olihan viime kesällä kivojua juttuja, mutta niitä löytyy ehkä yhden käden sormilla laskettavaksi. Ja tiedättekö miksi?


No just siksi. Mä enemmänkin märehdin ja tein niitä arkisia juttuja joita lomalla ei just tarttis tehdä. Vedin sitä arkista tylsää rutiinia laput silmillä ja uskottelin, että näin on hyvä olla, vaikka sisimmässni tiesin että ehei ei ollut. 

Ja miksi mä näin tein? Sitä oon oikeestaan pohtinut aika paljon viime kesän jälkeen, koska henkilökohtasesti se oli surkein kesä miesmuistiin. Enkä mä oikein tiedä miksi pilasin itseltäni mahdollisuuksia ja vaan valitsin sen tutun ja tylsän turvalliseslta tuntuvan tien. 


Menin ajoissa nukkumaan, kävin salilla liikaa ja vain olin omissa oloissani. Valitin töistä, töiden määrästä ja olin ärsyyntynyt kaikkeen just sillä hetkellä. Mikään ei maistunut jäätelöltä tai hattaralta vaan sateen pilaamalta kahvilta. 

Mutta nyt kaverit, perkele mä en tee sitä virhettä enää! Mä en todellakaan aijo mennä ajoissa nukkumaan koska pitää saada tarpeeks unta, mä en todellakaan aijo mennä salille jos ulkona olevat kelit houkuttaa enemmän, mä en todellakaan aijo olla ottamatta jäätelöä koska no jäätelö.... Mä en aijo pilata enää itseltäni ainuttakaan kivaa mahdollisuutta! No way. 


Mä oon niin valmis yöttömiin öihin, viinilasillisiin, kävelyreissuihin ympäri ämpäri ilman päämäärää, hulluihin ideoihin, spontaanisuuteen ja tuleviin matkoihin. Mä olen niin valmis vain antamaan mennä, syömään jätskiä niin, että napa rutisee, uimaan kylmässäkin vedessä, näkemään suomea ja maailmaa uusin silmin. Ja nauttimaan kaikesta mahdollisesta joka solulla ja aistilla, imemään itseeni kaiken mitä kesä voi vaan antaa. Ah kesä I´m so ready for you!

tiistai 17. toukokuuta 2016

MELKEIN PUOLI VUOTTA

Eilen oli  se päivä jota mietiskelin pimeänä tammikuun iltana. Ulkona oli ollut pimeää jo viimeiset pari tuntia  ja ulkona oli koleampaa ja synkempää kuin hetkeen. Useissa taloissa pihaa koristi vielä jouluvalot.

Oli läksiäiset ja tähtipölyä. Serpenttiiniä ja kuusi kerrosta. Oli helsingin talojen kattoja, kuplivaa ja onnellisia kasvoja. Oli jännitystä ja odotusta tulevasta.

Oli tammikuu.

Kun mä kirjoitin tätä postausta tuona tammikuisena pimeänä ja kylmänä iltana en olisi oikeasti voinut uskoa miten asiat voisivat olla melkein puolen vuoden jälkeen. Vain puoli vuotta, enempää ei siihen tarvittu.


"Sitten kun Kirsikka palaa takaisin, uskon että hänellä on paljon kerrottavaa ja jaettavaa. Meillä muilla taas paljon kysyttävää ja ihmeteltävää. Mutta ensin on Kirsikan matka, oma matka uuteen ja tuntemattomaan, sillä aikaa me muut täällä, elämme arkeamme ja elämäämme tavalliseen tapaan, mutta varmasti uusia kokemuksia ja muistoja luoden. Elämme täällä lumisten katujen ja talojen keskellä, luoden omaa matkaamme eteenpäin. Ja kun Kirsikka palaa, ovat lumet sulaneet ja kukat kukkivat, ruoho vihertää ja olemme taas kaikki koossa. Muistoja ja tarinioita täynnä. Ehkä aina ei tarvitse lähteä etsimään tähtipölyä lätäkköä pidemmältä, sen voi löytää myös täältä."

Kirsikka lähti valloittamaan maailmaa kaksikerroksisten bussien ja kuninkaallisten johdettuun maahan. Pääsi näkemään ja kokemaan unohtumattomia kokemuksia, tapaamaan uusia erittäin rakkaiksi muodostuneita ystäviä. Sai haalittua itselleen rikkaampaa elämää ja sen ympärille rakennettua uutta näkökulmaa. Kirsikka lähti ja me muut jäimme. Jäimme elämään arkeamme ja vain pienessä mielessämme mietimme, että kun Kirsikka palaa, silloin kukat jo kukkisivat ja ruoho vihertäisi. - Niin minä ajattelin.

Ja eilen me näimme, kaikki tytöt yhdessä hymyssä suin. Kirsikka kertoi reissustaan, kokemuksistaan ja kaikesta mahdollisesta ja me muut kuuntelimme kuin pienet lapset suuressa karkkikaupassa silmät suurina.


Loppujen lopuksi siihen ei tarvittu kuin melkein puoli vuotta joka oli ja on edelleen oman elämäni surullisinta aikaa. Siinä missä Kirsikka koki unohtumattomia hetkiä uusine ystävineen ja ympäristöineen, minä elin omaa arkeani, menettäen perheenjäseni.

Eikä siihen tarvittu kuin ne kuukaudet, jolloin elämäni muuttui kertaheitolla lopullisesti. 

Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Eläthän sinä sen niin kuin haluaisit? Rakasta, usko, kokeile, epäile, hyppää, opi ,arvosta, tunne, rakastu, kerro, puhu, näe, haista ja maista Tee hulluja juttuja, mene mukavuusaleen ulkopuolelle ja tee kaikkea mahdollista, mutta ennen kaikkea rakasta itseäsi ja elämääsi koska se on nyt ja tässä

Koska ikinä ei tiedä onko liian myöhäistä.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

HERKUMPAAKIN HERKUMPI VÄRIMAAILMA

Nyt päästiin kuulkaa ihan nextille levelille. Nimittäin pari viikkoa sitten Katalla hengaillessani, Kata taikoi värikkäimmän ja kauneimman smoothiebowlin minkä olin ikinä eläissäni nähnyt livenä. Sen Valkoiset juovikkaat sekoittuivat suklaan ruskeaan, koristeltuna kaikella niin hyvällä ja ihanalla.

Ja olihan munkin pakko toetuttaa kyseinen värien sekamelska. Ja niikuin huomaatte, munkin kupposessani väreilee viehrän ja suklaan ruskean värimaailma.


Ja voi jumpe, että oli taas niin helppoa ja herkullista etten tiiä miten päin pitäs olla! Miten joku näinkin kaunis ja yksinkertainen asia pääsee kokeiluun vasta nyt? Onneks nyt, parempi myöhään kuin milloinkaan, vai mitä? 

Aluksi mulla oli täysin eri visio millaisen värimaailman haluaisin toteuttaa, mutta koska luovuus on vain rajana tällä kertaa tulikin vähän vihreä painoitteisempi! 

Värimaailman ohje:

Banaani, puolikas avogado, pakastepinaattia ja hera proteenijauhoa. Sekaan loraus manteli- kookos maitoa ja blenderi laulamaan. 
Tämän jälkeen kaadoin kuppiin noin 90% smoothiesta ja loput 10% lisäsin 2 teelusikallista luomu kaakako jauhoa ja eikun loppukin blenderissa sekaisin! 
Lopuksi kaadoin lopunkin kulhoon ja vain vähän sekottelin, niin että sain mieleisen kuvion ja heittelin päälle kaikkea super hyvää.

Siinä se sitten oli. Edessäni suklaisen ja raikkaan makuinen ja värinen smoothiebowl. Ja voi kuulkaa mulla on jo vaikka kuinka monta värivisioita mielessä mitä tahdon toteuttaa! 

torstai 12. toukokuuta 2016

ON TÄYSIN OK

Olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu/siihen on mahdollisuus. Joskus on hyvä pysähtyä, ottaa pieni breikki ja vain pötköttää pitkin pituttaan x-asennossa, tuojotella kattoa ja vain olla.

Syödä suklaata tai muita herkkuja jos herkku hammasta himottaa. 

Käydä liian kalliissa pikku kaupassa, koska ei vain jaksa lähteä kauemmas isompaan ja halvempaan ruokakauppaan.

Katsoa netflixsiä tunteja putkeen, antaa jaksojen tai leffojen vain pyöriä! Mikäs sen ihanempaa kuin vain makoilla shovan nurkassa ja tuijotella lemppari sarjaa?

Skipata salitreenit ja lähteä ulos vain kävelemään metsään. Ihastelemaan ja ihmettelemään alkavan kesän alkua ja sen tuomaa tuoksua. 

Mennä pyöräilyn sijasta bussilla, aina ei tarvitse hyötyliikkua jos ei vaan jaksa. 


Skipata kaikki urheiluun liittyvä ja vain, - olla.

Valmistaa kahtena päivänä peräkkäin lemppari ruokaa, no koska lemppari ruoka!

Perua illan tapaaminen ja ilmoittaa, että tänään kutsuu oma sänky eikä lasillinen.

Juoda viiniä, hyvän ystävän tai vain leffan äärellä.

Hymyillä täysin tuntemattomille jos siltä tuntuu! Mitäs väliä vaikkei vastaan tuleva tuntisikaan? Se voi silti piristää hänen päiväänsä vaikka vastaukseksi saisit hämmentyneen "miks toi hymyili mulle?"- ilmeen.


Valvoa aamun asti hyvän ystävän kanssa höpötellen kaikkea maan ja taivaan väliltä! Parhaimmat keskustelut syntyy yleensä yön pikku tunteina. (tai sitten ei, jos väsymys vie voiton :´D )

Olla myrtsi jos myrtsittää. Miksi sitä pitäisi aina olla niin pirteekaikkionihanaajavaaleanpuinaista jos siltä ei tunnu? Jos olo on myrtsi, niin mielummin anna sen olla, kuin alkaisit väkisin muuttamaan mieltäsi iloisemmaksi. Kyllä se hyvä mieli taas tulee, kun on sen aika. 

Laittaa äidille tai ystäville sydän viestejä ilman sen kummempaa syytä. Musta on ainakin ihanan piristävää heittää sydämmiä itsekullekkin, koska sydän <3


Kaikki on täysin ok niin kauan kun sulla on siitä hyvä fiilis. Sellanen ettei tarvi väkisin lähteä näkemään kaveria, tai mennä treenaamaan jos ei ole intoa sillä hetkellä. On täysin ok herkutella, valvoa tai vain olla tekemättä mitään. Se on oikeesti ok, koska miksi itseään pakottamaan? Yleensä siitä ei hirveen hyvää fiilistä tule. 

Sen jos minkä mä oon tässä elämässä oppinut, että pitää myös ostata olla itselleen lempeä, armollinen ja ennenkaikkea rakastava. Se ei kaada maata jos et ole mennyt kello 10 nukkumaan tai urheillut pariin päivään. Se ei kaada maata jos et ole jaksanut pariin päivään tiskata (tosin eri asia jos kaikki astiat loppuvat), tosin silloinkaan maa ei kaadu jos ruokailuvälineet loppuvat, silloin vaan pitää tiskata, taiii syödä kertakäyttö astioilla :D.

Joten mun sanoma on teille kaikille tämä; tee niin kuin susta tuntuu hyvältä. Kuuntele itseäsi, mieltäsi ja kroppaasi ja toimi sen mukaan, silloin sä oikeesti voit hyvin kokonaisvaltaisesti

Ihanaa auringon ja kukkien täyttämää loppuviikkoa just sulle 

lauantai 7. toukokuuta 2016

TUNNE SE

Auringon täyttämät puistot

Hymy herkässä 
Nauruja ja vitsejä

Meren tuoksua ja lokkien naurua

Korkokenkiä ja hameita



Ohuita takkeja ja crop-toppeja

Kadut täynnä vanhoja upeita rakennuskia

Unelma asunnon valitsemista ja haaveilua

Viinilasillisia ja terasseja

Vilttiin kääriytymistä ja lämpimiä halauksia


Käsikynkässä kävelemistä pitkin katuja

Askelija ja katse kohti taivasta katselemista

Lintujen lauluja ja lentokoneita

Sinistä taivasta ja ilta-auringossa kylpemistä

Sanattomia sanoja ja silmät kiinni olemista


Värikkäitä taloja ja huvilakatuja

Vatsanpohjassa kutkuttavaa naurua ja aitoa onnellisuutta

Picnikkejä ja vihretävää luontoa

Ihmisiä ja onnellisia katseita

Kaikesta nauttimista, energian imemistä ja itsensä sillä täyttämistä

Ehkä mä en tarviikkaan palmuja ja hiekkarantoja. Ehkä mun ei tarvitse paeta kauas, että tuntisin olevani taas elossa. Ehkei mun tarvitse lähteä. Ehkei mun tarvitse hypätä, koska löydän sen kaiken täältä just nyt, löydän kun annan sen luvan löytyä.

Voi ah elämä, miksi sä osaat aina yllättää? Ehkei se kuilu ole loputon, se on vain puoliväliin, koska silloin löytää takaisin valoon ja arvostaa sitä kaikkea ympärillä olevaa. Aamen sulle elämä, keltaiselle auringolle ja poskiin väriä tuovalle lämmölle.