lauantai 27. elokuuta 2016

MÄ TEIN SEN

Tiiättekö mitä? 

Joskus ne asiat vaan loksahtaa paikalleen, kuin palapelinpalaset. 

Siihen tarvitaan aikaa, hampaiden kiristelyä, stressin sietokykyä joka jyskyttää takaraivossa kuin pieni piru. Siihen tarvitaan lisää aikaa, yrittämistä, uskomista itseensä ja siihen, että kyllä tää tästä. Asiat järjestyy kyllä.


Työhakemuksia lähetetty enemmän kuin sormilla pystyn laskemaan, haastatteluissa käyty ja annettu itsestään ainakin se 110%.

Ja sitten iloinen uutinen, mistä hyppäsin pystyyn, päästin ilmoille ilon kiljahduksen ja tärisevin käsin soitin riemua hihkuvan puhelun äidilleni.


Kyllä, mä sain töitä!!!!!!!!!!! Ja voi kuinka mun sydämeltä tipahti kivi jos toinenkin. Viimeiset kuukaudet ovat olleet aika tiukkoja ja stressaavia elämisen suhteen ja nyt vihdoin voin huokaista. Kyllä tää tästä tasottuu. Ehkä vihdoin mullakin alkaa se kauan odotettu ja haluttu arki.

Ehkä vihdoin mäkin voin alkaa odottaa tulevaa syksyä ja sitä kaikkea mitä se tuo tullessaan.


Huh, huokaus.

Onnellinen sellainen. 

Mä tein sen.

maanantai 22. elokuuta 2016

T A L L I N N A

Mukulakivikatuja, vanhoja erivärisiä rakennuksia, hyvää ruokaa ja seuraa, upea hotelli huone valkoisine lakanoineen, kävelyä korot jalassa niin, että jaloissa on ainakin muutama rakkula, liian hyvää ruokaa, liikaa shoppailua ja kaupoissa pyörimistä, materiaali onnellisuutta, upean auringonlaskun ihailua, kauniita maisemia ja onnellisia ihmisiä, paljon naurua ja lentäviä lauseita. 

Ja paljon paljon muuta 

torstai 18. elokuuta 2016

UUSIA TUULIA ODOTTAEN

Huh, viimeiset viikot ovat olleet aikamoista pyöritystä. Kreetan reissun jälkeen oonkin mennyt siellä sun täällä nähden ystäviä ja tehden muutamia duunikeikkoja. Vapaa-aikaa oonkin hyödyntänyt parhaani mukaan ja eilen aamulla työhaastatteluun mennessäni sateen kastuttamat tennarit jalassani päätin, että huomenna (tänään), en tee mitään.


Syksy tekee vahvasti tuloaan ja sen myös huomaa. Yht äkkiä ilma onkin paljon viileämpää kuin vielä viikko sitten, lyhyet crop topit, shortsit ja muut haudataan kaapin perälle ja esille etsitään pitempää paitaa ja housua. Ilma tuntuu kirpeämmältä ja taivas on täynnä harmaan puhuvia pilviä. Sade ropisee ikkunaan.

Ensimmäistä kertaa ikinä, mulla on sellainen olo etten tiedä olenko mitä mieltä tästä syksyn tulosta. Yleensä kesän jälkeen on ihana palata arjen pariin, vetäistä villapaitaa päälle ja ostaa erilaisia neuleita ja kaulahuiveja lämmittämään. Sytyttää kynttilöitä ja antaa syksyn tulla. Mutta nyt.


Ei. Tai joo, mutta jooko ettei ihan vielä?

Viime keväänä aloin kyseenalaistamaan kaikkea mistä pidin. Kävin kovaa taistelua itseni sisällä yrittäen pohtia mitä haluan tehdä, missä mä haluan olla, mistä tykkään tai kuka mä ylipäätään olen tai haluan olla. Ja kun sain kuulla, että työsuhteeni päättyisi minusta riippumattomista syistä, tiesin jo silloin syksyn olen sitä aikaa mitä en haluaisi tulevan vielä pitkään aikaan.

Koko kesän olen elänyt takaraivossa jyskyttäen syksyn tuoma huoli, stressi, - mitä mä teen ja missä? Vai mitä jos en tee mitään?


Työhakemuksia on lähetetty ja vastauksia odotettu. Eilen juttelin vanhan kollegani kanssa, sovimme uusia juttuja tulevalle syksylle josta olen kyllä innoissani, mutta samalla koin niin kovan ikävän tunteen edellistä työpaikkaani ja työntekijöitä kohtaan, että melkein toivoin olevani vielä siellä, tutussa ympäristössä, tuttujen ympäröimänä. Mutta toisaalta tiedän, että myös uudet tuulet tekevät hyvää. Sitten kun niitä tuulia sattuisi vain kohdalle.

Nyt odotan ensi viikkoa kuullakseni nappaisiko yksi paikka. Sormet ja varpaat ovat ristissä. Onhan teilläkin?


Onneksi viikonloppuna on luvassa super kivaa ohjelmaa, nimittäin mini reissu Tallinaan sukulaisten kanssa. Ihanaa! Pieni flunssan poikanen yrittää iskeä muhun jomottavalla kurkkukivulla. Mutta saakeli sehän ei mun viikonloppua pilaa.

Palataan siis Tallinnan jälkeen. xxx

keskiviikko 17. elokuuta 2016

LIIKUNTA ON MULLE SE JUTTU

Tiiättekö mitä mä tein tällä viikolla? Aloitin viikon täysin mun mukavuusalueen ulkopuolelta, nimittäin kävin kokeilemassa ekaa kertaa ikinä tankotanssia! Ja voi jumpe sanon minä! 
Ensinhän siinä meni tovi jos toinen kun mä sisäistin sen, että ihan aikuisten oikeesti tossa laihassa liukkaassa metalli tangossa pitäs roikkua, tehdä erilaisia asentoja ja temppuja, saatika sitten ilman käsiä tai jalkoja! 

Mua on jo vuoden päivät tää kyseinen laji kutitellut takaraivossa ja onneksi ihana ystäväni saikin mut houkuteltua tuntia koekilemaan vihdoin ja viimein! 


Ja miten se tunti sitten sujui? Voin sanoa, että pienen alku kankeuden ja hamapaiden kiristelyn jälkeen, joka muuten tuntui koska iho venyi ties kuinka tankoa vasten! Niin sainhan mä muutaman tempun tehtyä! Yllätyin erittäin postiivisesti ja voin sanoa, että olin kuin pieni lapsi karkkikaupassa joka sai ensimmäistä kertaa ostaa oman tikkarin itse, siltä mä nimittäin näytin! 

Ja ei, tää ei jäänyt tähän, vaan mun on aivan pakko päästä jossain vaiheessa kokeilemaan tätä uudestaan! Sen verran kivalta tuo kaikki vaikutti. Oli myös ihana päästä pitkästä aikaa ohjatulle tunnille, muulle kuin salilla järjestetyille. Oli ihana huomata, kuinka kaikki olivat täysillä messissä ja tekivät temppujaan into piukeena silmät loistaen. 


Muutenkin liikunta on se mun juttu, joka saa mut tuntemaan itseni vahvaksi, taitavaksi ja hyvinvoivaksi. Liikunnan kautta pääsen aina kokeilemaan jotakin uutta, oli kyse sitten ihan tanssi tunnista, joogasta, juoksemisesta tai vain salitreenistä, aina on kehitettävää ja sen myös huomaa, mikä pitää ainakin mut motivoituneena. Koska loppujen lopuksi, voiko liikunnassa koskaa olla se paras kaikista? Ehkä, ehkä ei, mutta mun mielestä parasta on se fiilis mitä siitä saa ja tunne kun huomaa oman kehityksen ja sen kasvamisen. Kuinka upeeta onkaan huomata, että tällä kertaa 10 kilsan lenkki taittui nopeammin kuin ennen, tai kuinka maastavedoissa painot paukkuivat ennätyslukemiin tai kuinka joogassa huomasi olevansa huomattavasti notkeampi kuin ennen. 


Kaikki liikunta mitä itse sitten teenkään on mulle hyvinvointia. Liikunta auttaa mua voimaan ja jaksamaan paremmin arjen pyörteissä ja motivoimaan jatkamaan eteenpäin mitä ikinä teenkään. 

Olis ihana kuulla mitä kaikkea te tykkäätte tehdä? Oli kyse sitten ihan kävelylenkeistä tai baletista! Onko sulla sitä omaa juttua? Ja onko siellä ruudun toisella puolella muita, jotka ovat innostuneet tankotanssista? 

keskiviikko 10. elokuuta 2016

MITÄ MÄ HALUAN JUST NYT

haluan nauraa vatsakippurassa

istua vielä hetken jos toisen rantakalliolla ja katsella auringonlaskua

pulahtaa kylmään veteen

syödä lettuja hyvien liskukkeiden ja ystävien kera


inspiroitua 

tutustua uusiin ihmisiin

käydä kävelyllä keskellä yötä

tanssia niin, että jalkoihin sattuu

laulaa jonkun hyvän biisin mukana

ajaa autolla kuunnellen hyvää musiikkia ja antaa maisemien vaihtua

oppia seisomaan kunnolla käsilläni


oppia olla rennosti, ei stressiä pienistäkin asioista

kävellä ympäri helsinkiä ja ihastella sitä kaikkine puolineen

käydä hyvissä vege ruoka paikoissa syömässä

kiljahtaa ääneen hyvästä raakakakkupalasta

innostua kokeilemaan erilaisia respetejä


katsoa kaikki harry potterit ja pirates of the caribbean leffat

päästä konserttiin (yksi onkin tulossa lokakuussa)

nostaa kädet ilmaan ja maistaa sitä tunnelmaa joka silloin on ympärilläni

liikuttua elokuvasta tai musiikista