lauantai 29. lokakuuta 2016

TARINA TAVALLISESTA ELÄMÄSTÄ

Perjantai. Seison bussipysäkillä katulamppujen hämyisessä valossa ja tiirailen kännykän näytöstä paljonko kello on, näytölle välähtää teksti "20 % akkua jäljellä". Kiva, ajattelin ja huomaan bussini tulevan.

Istahdan pöytään, äiti on laittanut yhtä lempiruokaani; kevätkääryleitä ja uunijuureksia ja ruoka odottaa suoraan pöydässä. Istahan väsyneenä, mutta onnellisena pöydän ääreen pitkän päivän jälkeen. Ruoka maistuu taivaalliselta. 
Ruuan jälkeen on tarkoitus varata liput joulukuun Vain Elämää konserttiin, joka onkin muodostunut mun ja äidin perinteeksi, jo 4 konsertti!!



Kun kyseinen sarjaa starttaa tv:stä, äiti tarjoaa mulle punaviini lasillista ja me kummatkin hautaudutaan sohvan nurkkaan katsomaan tvtä. Anna Puun päivä, artisti jota olen eniten odottanut.
Ohjelman jälkeen päätän jäädä extemporee yöksi äidille ja syvennymme katsomaan neloselta alkavaa hömppä komediaa, - joka osoittautuukin aika hyväksi!

Aamulla herään kahvinporinaan, keitän puuroa ja nautin ne, kunnes äiti heitää minut kotiin. Pikainen suihku ja laittautuminen ja sitten pyörän selkään ja menoksi!



Saan muutamia hyviä otoksia tästä suloisuudesta, 12 viikkoa vanhasta Milo vauvasta. Niin suloinen ja leikkisä kaveri, että kuvailu meinaa osoittautua hankalaksi. - Myöhemmin paijaan koiravauvaa ja annan sen istua sylissäni melkein koko ajan. Voi rakkautta.

Suuntaan kauppaan, alunperin en ollut sitä suunnitellut, koska pyörällä kaupassa käynti on ärsyttävän vaivanloista, mutta päätän tehdä sen silti, koska kotona odottaa tyhjä jääkaappi.



Kun pääsen kotiin, tunnen kuinka äkkiä muutun ärsyyntyneeksi. Lösähdän sohvalle ja tuijotan seinää. Ei, ei ei taas tätä tunnetta. Turhauttaa, tuntuu yksinäiseltä. Lattialla pyörii muutama pölypallo ja muistan, että olin suunnitellut siivoavani asunnon viikonloppuna. Just nyt vain ei kiinnostais, - ei yhtään.
Mutta ei auta, pomppaan ylös, teen ruuan uuniin ja kaivan imurin esiin. imuroin koko asunnon, vien roskat ja sytytän kynttilöitä. Päätän jättää pölyjen pyyhkimisen myöhemmäksi.

Kun koti tuntuu ja näyttää siistimmältä, uunista leijailee hyvän ruuan tuoksu. Rauhoitun. Avaan läppärin ja alan kirjoittamaan tätä postausta. Mieleeni muistuu pian vuoden takainen aika,- siitä on nyt prikulleen noin vuosi kun muutin tänne, muutin kotiin, omaan kotiin. Vain ja ainoastaan me, myself and I.



Keskeytän postauksen teon ja keskityn ruokaani, kun ruoka on syöty ja olo kylläinen, palaan postauksen pariin.

Se mikä on päällimäisenä mielessä on se, että vaikka kuinka rakastankin mun pientä kaunista kotia, kieltämättä olo tuntuu välillä yksinäiseltä, kotityöt ja muut turhauttavat ja huomaan ottavani niistä ajoittain stressinpoikasta. Huomaan usein edelleen elväni niin, että kuin joku odottaisi minun suorittavani tätä elämää. Mutta kun perkele kukaan ei odota. Tai sitten minä odotan sitä itseltäni, ajoittain.

Laitan hyvää musaa soimaan, pistän kavereille viestiä ja pian huomaan oloni olevan jo parempi, muokkaan kuvat ja olen onnellinen tästä hetkestä. Mulla on kuitenkin kattoni pään päällä, ystävät ja perhe ympärillä. Kyllä se elämä tästä, vai mitä?

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

3 ASIAA...

3 asiaa, joista pidän...

Ystävistä, hyvästä ruuasta ja matkustelusta


3 asiaa, joista en pidä...

Stressistä, sotkusta, kiireestä

3 asiaa, joita tein viikonloppuna...

Kävin salilla, näin kavereita ja kävin kylpylässä


3 asiaa, jotka osaan...

Laulaa, olla lasten kanssa ja kuunnella muita

3 asiaa, joita en osaa...

Seisoa käsillä, puhua ruotsia ja tehdä kunnon ruokaa...

3 asiaa, jotka haluaisin osata...

Seisoa käsillä, puhua kunnolla espanjaa ja vetää leukoja

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

Käydä kaupassa, vedata sänky ja maksaa laskuja


3 asiaa, joista stressaan...

Raha-asiat, tulevaisuuden suunnitelmat, sotku

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...

Ystävät, liikunta, hyvän musiikin kuuntelu/ laualminen

3 asiaa, joista puhun usein...

Apua, tää on paha! Työasioista, ystävistä ja blogijutuista

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle...

Liehuvat housut, crop toppi ja bomber takki :D


3 asiaa, joita en pue päälleni...

Tarra-varvas sandaaleja, haalaria ja kumisaappaita

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...

Matkaliput jonnekkin lämpimään, karvatakin ja polvenkorkuiset saappaat


3 asiaa, joista unelmoin...


Lähteväni ulkomaille pidemmäksi aikaa, löytäväni sen oman juttuni ja saavuttavani jotain suurta...

3 asiaa, joita pelkään...

Läheisen menettäminen, sairastuminen, että tapahtuisi jotain mitä katuisin koko loppu elämäni

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...

Pääseväni ulkomaille, tekemään enemmän blogijuttuja ja pääseväni eteenpäin elämässä

torstai 20. lokakuuta 2016

@KUUMA

Voi olla jos olet selaillut instagrammia tai blogeja, olet varmasti törmännyt yhteen tän hetken pinnalla olevista kahviloista, - kahvila Kuumaan. 

Enkä yhtää ihmettele että miksi olet. Koska niin mäkin sen bongasin tuolta somen ihmeellisestä maailmasta ja niinhän siinä kävi, että pakkohan tuolla oli päästävä käymään. 

Mikä onkaan parempi päivä, kuin torstai, tavallinen torstai ja vapaa sellainen. 


Sovittiin Ainon kanssa treffit 11 aikaan kampissa, juuri sopiva aika myöhäiselle aamupalalle ja suunnattiin vatsat muristen kohti Albertinkatua. 

Ja voi mikä näkymä meitä odotti, kun astuimme ovesta sisään. Lämmin henkinen ja retrotyylinen kahvila, jonka lattia hohti turkoosin sinisenä, isoista ikkunoista tulvi valoa, vireät kasvit koristivat kahvilaa sieltä täältä ja lämmin henkinen kahvilan työntekijä toivotti meidät tervetulleeksi.


Kahvilassa vallitsi ihana tunnelma, sisustus oli omaan silmääni täydellisyyteen hipoava ja kahvilassa asusteleva pieni koira toivotti rapsutusten haluisesti kaikki tulijat tervetulleeksi.

Itse tarjoilun suhteen ei ollut vaikeuksia valita, aamupala setin sai nimittäin tilata mihin kellon aikaan tahansa, johon kuului avogado leipä, smoothiebowl, haluamasi kahvi/tee ja mehu. Yksi sellainen setti minulle kiitos!



Tarjolla oli myös raakaherkkuja, kahveja, mehuja, keittoja, leipiä, croisantteja ja mitä tahansa muuta ihanaa!

Kaiken kaikkiaan kahvila oli omaan mieleeni täysin 5/5 ja osoittautui ehdottomasti tän hetken lemppariksi. Tiedän jo nyt, että tuolla tulee juotua kahvit jos toisetkin tästä edespäin! Suosittelen siis! 

Albertinkatu 6

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

MELANKOLISUUTTA

Kuvat sain muokattua tänä aamuna kellon ollessa jo kahdentoista maissa. Join jo toista kuppia kahvia ja kun  oli aika kirjoittaa, en saanut mitään ulos. Istuin ja mietin hetken, kunnes suljin koneen kannen.

Tällä hetkellä kun kynttilät palavat, istun villasukat jalassa ja taustalla soiden syys soittolista spotifystä, huomaan olevani melankolinen. 


Olen huomannut, että näin pimeiden iltojen ja usvaisten aamujen sarastaessa, musta kuoriutuu menkolisempi kuin yleensä. Mutta näin vuotta taaksepäin katsoessani, huomaan että jokin mussa on muuttunut.

Musta on tullut herkempi. Omapäisempi, mutta samalla myös vahvempi persoona kuin koskaan ennen.

Huomaan kokevani monet asiat tunnepohjaisesti herkemmin kuin ennen. Yleensä saatoin vain pyöräyttää silmiäni ja antaa asioiden mennä ja tulla toisesta korvasta sisään ja ulos.


Tai ehkä mä olen aina ollut herkkä, en vain ole antanut sen näkyä. Mähän olen aina ollut pirskahtelevaa tyyppiä joka nauraa tyhmemmillekkin jutuille. 

Ja olenhan mä sitä myös edelleen. Mutta en aina, en silloin kun siltä ei tunnu. Voin myös näyttää ja sanoa jos ei tunnu niin kivalta kuin joskus.


Tänään ei ehkä ollut parhaita päiviä, olin turhautunut monestakin asiasta ja asiaa purkaessani tajusin, että sekin on ihan ok, kun astuu ensimmäistä kertaa ovesta ulos vasta viiden aikaan iltapäivällä, on juuri ennen käynyt suihkussa ja vetänyt silloin vasta vaatteet päälleen ja suuntaa myöhäiselle dinnerille perheen kanssa. 

Myönnettäköön, että omalla tavallaan on vaikeampi antaa itsestään, jos ei ole 100% surullinen muttei iloinenkaan. Mutta aina ei tarvitse olla just sitä ja tätä. Välillä on vain.


Ja nyt mä suljen koneen. Nautin rauhallisesta illasta kynttilöiden keskellä ja avaan netflixsin, kenties katson jotain helppoa hömppää tai jotain melakolisempaa.

Millä mielellä sä oot ollut juuri tänään? Tai viime aikoina? Olisi ihana kuulla, tuoko syksy teidänkin herkemmät puolet pintaan?

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

SYNTTÄRI HUMUA

Viikonloppu ja lauantai-ilta, joka koostui herkullisista kakuista, suussa sulavista raakasuklaa mulpereista, salmiakki popcorneista ja muista herkuista.  

Launati-ilta, joka koostui erilaisista ihmisistä. Tutustumisesta, osa uusista ja osa vanhoista kasvoista. Monista erilaisista persoonista, naurusta, intensiivisistä keskusteluista, maailman menon ihmettelystä ja lentävästä läpästä.

Launati-ilta, joka koostui lahajpussien ongingasta, polaroid - ja yhteiskuvista, reimun kiljahduksista, onnellisista kasvoista, hymyistä ja aidosta välittämisestä. 

Ilta, joka koostui ihanista uusista ihmisistä ja ystävistä.

Mä olen niin täynnä onnea ja inspiriaatiota. Olen täynnä, tätä kaikkea. Ja kiitollinen. Kiitos teille <3



kuvat: Laura Laukka

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

TÄÄ ON VAIN LAIFFII

Mitä meikäläiselle kuuluu nyt?

No, vastaus on että perus arkea, elämää, laiffii ja mitä ikinä. Mutta kiitos kysymystä, - hyvää kuuluu.

Uusien työkuvioiden kanssa on nyt painettu menemään yli kuukauden verran ja oon huomannut, että päivät ja viikot pyörii eteenpäin nopeammin ja nopeammin. Mun työaikataulut saattaa vaihtua viikkottain niin, että yksi viikko voi olla reippaasti 9h päiviä ja toinen viikko taas 4-5h päiviä. Onneksi oon myös huomannut, että omistain aivan älyttömän ihania työkavereita 



Välillä oon kieltämättä hieman pyörällä päästäni missä mä meen milloinkin, oon myös väsynyt ja vittuntunut siitä, että viikolla mun päivät on sen verran pitkiä, että treenailu ja ystävien näkeminen jää välillä kokonaan. - Mikä harmittaa mua pirusti. Onneksi on kuitenkin viikonloput, milloin ehdin tehdä kaikkea kivaa ja ottaa myös rennosti.

Tällä hetkellä oon kuitenkin erittäin onnellinen siitä miten mulla menee just nyt. Miten asiat on. Silti on niitä päiviä kun vatuttaa aivan kaikki, ei kiinnosta, eikä innosta, en jaksa enkä halua, ärsyttää oma pärstä aamulla peiliin katsoessa, lenkki maistuu pakkopullalta ja aamukahvi aivan liian laimeelta.



Ja hei, Kata piti viime viikonloppuna erittäin herkullisen tyttöjenillan. Käykääs tsekkaan ton taivaallisen vadelma raakajuustokakun resepti 

Ne on niitä paskoja päiviä, jolloin päässä on pirun sarvet ja suu kääntyy alaspäin ja tekisi mieli hautautua burritoksi peiton alle. Niitä päiviä tulee väistämättä, ja niitä tulee kaikille.

Onneksi nekään päivät eivät kestä ikuisuuksia, hyviäkin päiviä löytyy. Kuka haluaisi, että elämä olisi vain harmaata? Se on kivempaa ja kiinnostavampaa sen kaikissa väreissä.



Tällä hetkellä toivon, että näin syksyn keskellä ehtisin tehdä enemmän niitä juttuja niiden ihmiset kanssa, kenen kanssa viihdyn ja inspiroidun.

Mä haluan tehdä. Tehdä ja kokea, en vain sanoa, että haluan tehdä ja suunnittelen, mutten ikinä niitä toteuta.

Mä tahdon enemmän, koska elämässä ei voi ikinä olla liikaa hyviä hetkiä, valokuvausta, raakakakkuja, yökyläilyä, tanssimista tanssilattialla, illanviettoja, hyvää viiniä ja ystäviä.



No niin, kiitos elämä. Lähetin mun toivelistan just sulle, toivottavasti vastaat siihen pian.

Psssst!! Pian juhlitaan taas vuosittaisia Indiedaysyn Blog Awardseja, jos sun mielestä mun höpinöille pitäs antaa ääni, niin heitäppä se tähän osoitteeseen! Mun pärstä kuvasta löytyy äänestys painike kategoriasta Indiedays. <3

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

TYTTÖ RUKKA, ÄLÄ VERTAILE ITTEES MUIHIN - OO SELLANEN KUN OOT

Joskus on niitä hetkiä ja päiviä kun vertailee itseänsä muihin. Oli ne sitten kavereita, työtovereita, ventovieraita, instagrammissa tienaavia ihmisiä. Oli ne sitten julkkiksia, ketä tahansa, - välillä sitä vaan tulee verrattua itseään muihin ja muiden tekemisiin, lähes tahtomattaan. 

Sen huomaa varsinkin näin sosiaalisen median käyttäjänä. 


Lähes aina jollakin on upeampia kuvia, monipuolisempia tekstejä, ihanammat hiukset tai kivemmat vaatteet. Ihanemmin sistustettu asunto, kivempia youtube videoita ja ylipäätään - upeampi elämä.

Välillä mä mietin, että jos tätä koko some maailmaa ja sen ympärille muodostunutta oravanpyörää ei olisi, tää kaikki olis aikalailla erilaista. 


Elämä ilman somea ja sen tuomia paineita. Niinpä, olisiko ihmiset enmmän omanlaisiaan? Ei kuljettas massan mukana ja tehtäs sellasia juttuja jotka on just silloin in? Väistämättäkin sitä huomaa joskus kulkeutuvansa sen tietyn massa virran mukaan, yht äkkiä tahtookin jotain mitä ei ennen ole tullut edes ajatelleeksi. 

Tuttua? 

Välillä sitä miettii, kiinnostaako mun jutut muita, oonko mä tarpeeksi kiinnostava? Mitä mun pitäs tehdä, että musta tulis tarpeeksi sellainen ja tuollainen, tarpeeksi upea ja näyttävä jolla olis sitä ja tätä. 

Mutta lopulta mä havahdun siihen. 

Mä en tahdo olla riippuvainen mistään tai kenestäkään mitä kukakin tekee tai on. Minä olen minä ja sillä selvä. 


Ja yks juttu mikä on varmaa. Mä teen tätä juttua just siks, koska mä rakastan, tykkään, inspiroidun ja kehityn.

Joten tyttö rukka, älä vertaile ittees muhin ja muiden tekemisiin. - Oo sellainen kun oot. 

Koska sä ja mä ollaan just hyviä tälläsinä. 

Kuvat: Katariina Kirvesmäki