maanantai 28. marraskuuta 2016

ERILAISIA KOHTAAMISIA

Kun te tapaatte ja näette ihmisiä, - töissä, koulussa, kaupassa, kadulla, asikaspalvelutyössä, salilla, rappukäytävässä, lentokentällä, bussissa ja niin pois päin.

Ajatteletteko koskaan mitä niillä ihmisillä on tarinana? Jaettavana, kerrottavana, sydämellä, mielenpäällä? Millaista on juuri sen ihmisen elämä sillä hetkellä? Se joka, joka torstai-ilta astuu kanssasi samaan lämpimään jooga saliin? Tai sen, jonka näät joka päivä nousevan samaan bussiin kanssasi seuraavalta pysäkiltä? Tai sen, johon törmäät viikoittain lähi kaupassasi? Entä hän, jonka näet usein rappukäytävässä, mutta ette muuta kuin moikkaa toisianne. 


Mihin nämä kaikki ihmiset ovat menossa, miksi juuri silloin tai miksi ovat juuri silloin siellä? 
Onko heillä ollut pitkä ja raskas päivä ja päättävät sen torstai-illan joogaan, tai onko joka aamun nouseva henkilö tänään väsynyt, huonolla tuulella tai onko hänellä huolia ja hän halua äkkiä lämpimään bussiin ja hukuttaa ajatuksensa hupun sisään? Entä lähikaupassasi oleva henkilö, onko hänellä ollut mieleikäs päivä vai erittäin tylsä ja pitkäveteinen?

Onko heillä lapsia, nuoria tai vanhoja? Onko vanhempia tai sisaruksia? Onko avioeroa tai rakkauden täyteisiä päiviä? Onko tyhjyyttä päivästä toiseen ja vain oman itsensä kanssa olemista? Onko läheisellä sairauksia tai itsellään?
Onko jotain mitä tekisi toisin jos saisi? Onko kateutta, pettyneisyyttä tai ylpeyttä?

Paljon tarinoita ja ihmisiä omine tarinoineen, huolineen, murheineen, iloisuuksineen ja helpotuksineen. 

Parin viime viikon aikana olen kohdannut muutaman ihmisen. Kummemmin tuntematta toisiamme olemme alkaneet juttelemaan, olemme jutelleet jonkin aikaa kunnes pian alan kuulemaan tarinoita, elämän kokemuksia, huolia mutta myös kiitollisuutta ja onnellisuutta tämän hetken elämän tilanteista ja menneisyydestä.


Se pysäyttää, hämmentää, - kuinka paljon on kaikkea. Ajatuksia, unelmia, toiveita, tavotteita ja rakkautta. Yksinäisyyttä, murheita ja surua, maseuntuneisuutta, ahdistuneisuutta, peruuttamattomia asioita, hylkäämistä ja ulkopuolelle jäämistä. Kuinka paljon on epävarmuutta, kaipuuta, kipua ja pelkoa. Kuinka paljon on tietämättömyyttä, määrätietoisuutta, riittämättömuuden tunteita, onnistumisia, helpotuksen huokauksia, stressiä, onnellisuutta, kiitollisuutta, luovuutta ja inspiraatiota - Paljon ja sitäkin enemmän. 

Ja kun näitä tarinoita kuunnellen, huomaan, että 23-vuotiaan Espoolaisen Lindan elämä on vasta pienen pieni kukan nuppu tähän kaikkeen verrattuna, eikä se nuppu vielä tiedä mitä sille tapahtuu, joutuuko selviytymään ukkosmyrkyista, vesisateesta tai auringosta paisteesta. 

Mutta sitähän tää kaikki on, elämää.

Olen kuullut sanottavan: elä kuin se olisi viimeisesi.

torstai 24. marraskuuta 2016

PIENI BREIKKI ARJEN KESKELLE KIITOS

Herään aamulla, kurkku tuntuu karhealta, olo on ollut koko viikon todella väsynyt kymmenen tuntisista yöunista huolimatta, - huomaan että vaikka olenkin koko viikon nukkunut erittäin riittävästi, olo ei ole kuitenkaan sellainen. 


Nyt kun lumen sulamisesta on kulunut viikko, huomaa kuinka järkyttävän pimeää on aamusta iltaan, sitä vaan odottaa milloin valostuisi ja pian sitä tajuaakin, että "ei hitto, eihän tässä enää valostu kun klo 3 päivällä alkaa jo hämärtymään". - Jep se vie mehut ja inpiksen itsekultakin.
Ja vaikka mä kuinka rakastan mun arkea: töitä, treenejä, koti-iltoja ja kavereiden näkemistä, välillä mut kalvaa tietynlainen turhaituneisuus. Kun viisi päivää viikossa pyörii aikalailla vaan töiden ja treenien ympärillä, pyhittyy viikonloput yleensä olemiselle ja ystäville. Kuitenkin ne viikonloput tuppaa kulumaan tuossa tuokiossa ja pian taas huomataan uuden viikon alkaneeksi,- huomaan itsessäni pieniä turhautuneisuuden merkkejä.

Miten olis vaikka time out? Pieni breikki, aikalisä tähän viikon keskelle, esim yksi vapaapäivä keskelle viikkoa? Silloin ehtisi tehdä vähän enemmän niitä mieluisia juttuja joita ei aina viilonloppunakaan ehdi.



Mä oon sellainen tyyppi, joka helposti kyllästyy ja turhautuu jos asiat kulkevat jatkuvasti samalla moodilla, - tosin, mä oon myös sellainen joka helppsti jämähtää siihen normaaliin treenit-työt-koti akselille. Höh ja möh. Mä vaan haluisin vähän jotain uutta, jotain jännitystä tai edes sen yhden vapaapäivän viikkoon lisää, että mun into pysyis korkeammalla arjen suhteen.

En pistäis myöskään pahitteeksi maiseman vaihdosta, pientä ulkomaanreissua, uusia kokemuksia ja nähtäviä paikkoja. Olis kyse sitten parin viikon mittaisesta tai pidennetystä viikonloppureissusta. Edes jonkunmoinen reissu tekis varmasti terää, tosin, reissuja ei kuitenkaan ole tulossa kuin vasta ehkä ensi keväänä, siihen asti siis...



Onneksi joululoma häämöttää ja blakkarissa onkin tulossa paljon vapaa-aikaa, ehkä mä sitten saan nautittua kaikesta vapaudesta niin että arkikin maistuu taas paremmalta.

Nyt mä kuitenkin kääriydyn täältä sohvanpohjalta ylös ruuan ja teen laittoon, toivon, ettei töissä tän hetken flunssa aalto ottais vaan otetta mustakin... 

Mites teillä? Sujuuko arki ja maistuuko se mukavalta vai kaipaatko säkin kenties jotain uutta tän kaiken tavallisen keskelle? Tsemppiä jokaiselle tän pimeyden keskelle!

lauantai 19. marraskuuta 2016

BLAKKARIIN 23 VUOTTA JA ELÄMÄ EDESSÄ

Silloin kolme vuotta sitten, kun meikäläinen täytti 20-vuotta tunsin tietynlaista vanhuutta. Sellaista "teinivuodet" oli siinä vanhuutta, - nyt sitten mietitään mitä itseltään ja elämältään halutaan, eiks je?

Joo viissiin niin...


Kolmen vuoden jälkeen mä olen kulkenut ehkä kuoppaisinta tietä mitä ikinä olen. On ollut ylä ja ala mäkiä, vastoinkäymisiä, oivaltamisia, menetyksiä, pelkoa, huolia ja murheita. On ollut iloja ja vatsanpohjassa tuntuvia naurukohtauksia, uusiin ihmisiin tutustumista ja kokemuksia jotka on muovannu mua ihmisenä. On ollut voimaannuttavia hetkiä, kauniita sanoja ja suoraan puhumista, on ollut "mä osaan ja pystyn tähän" tunteita, mutta on ollut myös "mä en osaa mitään enkä ole mitään" tunteita enemmän kuin laki sallii. On ollut monia erilaisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa, ihastumista ja vatsanpohjassa tuntuvia perhosia, on ollu syvällisiä ja läppändeerusta sisältäviä juttuja. On ollut heikkoja hetkiä, alakuloisuutta, kyyneliä, mutta vastapainoksi aina jotain hyvää, vaikka olisi tuntunut, että ainut hyvä asia olisi ollut se, että pääsee illalla nukkumaan pitkän ja raskaan päivän jälkeen.

On ollut kaikkea sopivalla määrin.



Kun mä käyn läpi mielessäni kolmea edellistä vuotta se saa tuntemaan niin monenlaisia tunteita, etten tiedä nauraa vai itkeäkkö. Ehkä jopa ne kolme vuotta ovat olleet tähän astisen elämäni kasvu vuodet, ne kulmakivet jotka ovat olleet erittäin merkityksellisiä juuri minulle, - millaiseksi olen tullut juuri nyt ja mihin olen menossa.

Yritän muistaa aikaa tasan kolmen vuoden takaa. Vietin viimeistä Nuoriso-ohjaaja vuottani ja asuin vielä koti kotonani, olin juuri muutamaa viikkoa aijemmin palannut Teneriffalta takaisin lumettomaan ja synkän puhuvaan marraskuiseen suomeen, jonka ensimmäisenä iltana itkin, - miksi täällä tunuti tältä, mä tahdon takaisin!?

Muistan kun me tyttöjen kanssa palasimme kouluun muutaman viikon jälkeen suomeen paluusta. Muistan kuinka kerroimme muille luokkalaisillemme meidän seikkailuista, nauroimme vatsa kippurassa ruokalassa vedet silmissä sisäpiiri jutuillemme. Muistan nauttineeni koulusta ja kaikesta siellä viettämästäni ajasta. Ne kolme vuotta olivat toiset eniten kasvattamimmat. Kiitos siitä teille, - tiedätte kyllä.


Jos joku olisi kysynyt olisinko arvannut elämäni olevan tälläistä juuri nyt, olisin osittain arvannut, että kyllä. Tai no, sen verran olisin arvannut, että todennäköisesti asuisin jo omillani ja olisin lasten kanssa tekemissä. Muu olisikin ollut pelkkää höttöä kysymysmerkkeineen.

Paljon ehtinyt tapahtua kolmessa vuodessa, enkä kadu mitään, mutta toivon ettei kaikki asiat olisi loppuneet niin kuin ne loppuivat. 


Joten Hei minä, - kolmen vuoden kuluttua oleva! En tiedä mitä seuraavat kolme vuotta tai koko elämä tuo tullessaan enkä halua sitä sen suuremmin lähteä haaveilemaan tai kuvittelemaan. Unelmia ja haaveita minulla on sitäkin enemmän mitä tahtoisin toteuttaa. Sitäkin enemmän koettavia kokemuksia ja halua olla paras versio omasta itsestäni, - ehkä olen edelleen rikki ja hajallinen, mutta olen sinut sen kanssa. Olen sinut särkyneestä kehyksestä, mutta onnellinen kokonaisuudesta. Ja onnellinen, että mulla on vielä näin paljon vuosia elettävää, opeteltavaa, koettavaa, annettavaa, ymmärrettävää ja hävittävää. Koska elämä on arvaamatonta, - tosin, kuka haluaisi syödä kakun kokonaisena kun voi saada pieniä makeita suupaloja?

Kuvat: Laura Laukka

Ja te, jotka olette olleet mukanani ruudun toisella puolella,- olette korvaamattomia, tietäkää se <3

Ja te, - ystävät ja perhe. Onnen kyynel ja hymy suu. Kiitos teille, että olette olleet tukipilarini ja turvani ja että jaksatte mun iän ikäistä hoilaamista ja tyhmiä läppändeeruksia. 
Olette kultaakin arvokkaampia, tiedätte sen <3


Keekkiä lainatakseni; Kiitollinen, siunattu, onnellinen ja viittä vaille 23-vuotias (huomenna vasta) kuittaava Linda kiittää.

maanantai 14. marraskuuta 2016

RELOVE KAHVILA

Koska elämässä ei voi koskaan olla liian hyviä kahviloita, liian ihanaia lounas salaatteja, raakakakkuja ja suussa sulavia konvefteja, tulin teille vinkkaamaan itselleni täysin uudesta kahvila tuttavuudesta, - Relove kahvilasta.

Sovimme Lauran kanssa treffit viime lauantaille ja Laura ehdotti Relove nimistä kahvilaa aivan hänen kotikulmillaan, pitempiä pyyntipuheita ei tarvinnut Lauran lausua kun mä olin jo hypännyt bussiin kohti kyseistä kahvilaa. 


Kun kahvilaan pääsimme, aurinkoiset ja ystävälliset työntekijät toivottivat meidät tervetulleeksi. Ilmassa tuoksui tuoreen kahvin ja suussa sulavien raakasuklaiden tuoksu. 
Sisustus oli aivan ihana, boheemin siisti mutta silti keskeneräinen rapattuine seinineen, kukkineen ja kasveineen, joita koristi kokonainen seinä, valo tulvi isoista ikkunoista ja seiniä koristi erilaiset sympaattiset take way-mukit ja kahvipakkaukset.

Ihastelun ja pienen pohdinnan jälkeen tilasimme kummatkin lounas salaatit, minä mango-minttu smoothiella ja Laura mehulla. 


Ja koska me kummatkin rakastamme arjen keskellä pieniä herkkuhetkiä otimme puoliksi taivaallisen porkkanakakku palan, raakasuklaata ja konvefdin. - Voi pojat, olin aivan myyty.

Kahvilassa oli yhdistettynä myös laaja pop up myymälä, joka myi vaihtuvien brändien sisutustavaroita aina luonnonkosmetiikkaan asti. Tarjolla oli mm. kahvikuppeja, kynttilöitä, koruja, päiväkirjoja ja kaikkea muuta ihanaa mahdollista. Myymälään sai myös tuoda omia tavaroitaan myytäväksi kirpputori taktiikalla! Suosittelen myös siellä käymistä! Saatat löytää erittäin ihania yksilöitä. 

Kuvat; minä & Laura Laukka

Koko kahvila sessiomme kestikin reippaasti sen kolme tuntia, eikä ihme, koska niin viihtyisää siellä oli. Lisää tälläisiä <3

Sandelsinkatu 6 Töölöntori
ARK 10-19, LA 10-17, SU 11-16

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

LUMISADETTA, PEHMEYTTÄ JA RAUHALLISUUTTA

Ulkona tuiskuttaa lunta taivaan täydeltä, vastapäisellä pihalla lapset laskevat innoissaan pulkkamäkeä, istun villasukat jalassa sohvalle kääriytyneenä, taustalla soi lemppari joululaululista, - kappaleita covereina ja alkuperäisinä. Parhautta.



Parhautta, olo on pehmeä, onnellinen ja rauhallinen. Juuri täydellinen sunnuntai päivä.

Vaikka olo onkin hieman väsynyt viikonlopun jäljiltä, se ei haittaa. Annan kropan ja mielen levätä tämän päivän, enkä aijo poistua kotoota mihinkään. Loppu päivä kuluukin netflixsia katsellen ja löhöillen.



Rakastan talvisia aamuja ja päiviä, niissä on sitä omaa taikaansa, ikkunasta katsellen ulkona pyryttävää lunta, on lämmintä ja kotoisaa sisällä nauttien, ettei tuiskuun tarvitse lähteä juuri nyt. 
Tiedättekö sen tunteen, kun kävelee ulkona sormet ja varpaat niin jäätyneeä, että ajatus pelkästä lämmöstä saa koko kropan värisemään. Tuon tunteen muistin taas eilen ja se tunne kun astuu kotiovesta sisään ja antaa kaiken sulaa...

Ihaninta aikaa on ehdottomasti joulua ennen oleva aika, se tietynlainen odottaminen joka ei muodostu enää samoista asioista kuin lapsena. - Ei lahjojen saannista tai suklaaherkuista. Se muodostuu kaikesta muusta mitä joulu pitää ympärillään; perheestä, ystävistä, yhdessä olosta, välittämisestä, hyvästä ruuasta, rauhallisuudesta ja lempeydestä.




Okei, myönnän että tänä vuonna joulun odotus alkoi aikaisemmin kuin koskaan ennen, mutta se tuntuu hyvältä. Tuntuu myös hyvältä, koska tiedän vuoden olleen raskas, haluan päättää sen lämpimästi, - sulkea viimeisen luvun ja haudata sen jonnekkin kauas, sinne missä se saa olla. Ehkä tulee päivä, kun kaikki se taakka ja tuska helpottuu mikä ajoittain muistuttaa minua pienillä merkeillään.

Mutta nyt aijon nauttia tästä valoisuudesta, narskuvasta lumesta kenkien alla ja kirpeästä säästä. Odotan jo niin kovin, että taloihin ja kaduille alkaa ilmestymään joulukoristeita ja valoja ja Aleksanterinkatu saa joka vuotisen joulupuvun ylleen, se on kaunista se. 




Tänä talvena tahdon viettää päiviä ihanissa kahviloissa, haistella ja maistella joulun tuoksuja, lukea kirjoja, antaa päivien kulua villasukkia jalassa pitäen ja elokuvia katsellen. Tämä talvi tulee olemaan valoisampi, parempi, armollisempi ja pehmeämpi kuin edeltäjänsä. Sen tiedän.

Ja vaikka en toivokkaan, että lunta tupruisi viisi kuukautta putkeen, en ajattele sitä nyt. Nyt nautin siitä mitä täällä tällä hetkellä on. Ja niin kuin aina, - se kevät ei koskaan jätä tulematta.

Lämmintä sunnuntaita teille <3 

perjantai 4. marraskuuta 2016

KIIREISTÄ VIIKKOA JA VIIKONLOPPU MUKAVUUKSIA

Ciao! 

Päätin tulla näin kiireisen viikon ja työtäyteisen viikon päätteeksi nopeasti piipahtamaan täällä blogin puolella. Koko viikko onkin ollut niin menoa ja meininkiä, etten ole pahemmin jaksanut enää iltaisin kotiin päästyä läppäriä avata vaan suoraan nukkumaan ja hyvä niin.

Naureskelin itselleni, kun kello pirahti aamulla 6 aikaan soimaan, että miten voikaan sattua, että kaikki: pitkät työpäivät ja vauhdikas viikonloppu osuvat juuri samalle viikolle? Töiden suhteen mulla onkin ollut parina viime viikkona iisimpää ja tällä viikolla on päivät venyny 9-12 tunnin mittaisiksi, olen säestänyt jaksamistani pienellä tsemppi puheella. Kummasti sitä vaan jaksaa kun osaa asennoitua oikein! 



No mutta, täällä siis edelleen ollaan ja toivon mukaan pääsen tännekki postaileen kaikkea kivaa, kunhan tämä viikko on saatu pakettiin. Tällä hetkellä tosiaan odottelen kynttilöiden valossa Annia ja Juuliaa saapuvaksi, jotka rantatuu tuolta jyväskylästä tänne etelämpään, - lumen keskelle, haha.

Kyseinen viikonloppu onkin joka vuotinen Indiedays tapahtumien täyteinen, huomenna päivällä ensin vähän päivätapahtumaa ja ilta huipentuu gaalaan, johon muakin pystyi äänestämään! Musta tälläiset joka vuotiset blogiviikonloppu härpäkkeet on super mukavia ja piristäviä. Vaikka se lauantai osittatuukin aina yhdeksi isoksi mössöksi juoksemista, valokuvausta, paikan a ja b välillä juoksua ja skumppalasillisia, on ne aina sen kaiken arvoisia! Milloin sitä tutustuu uusiin kanssa bloggaajiin ja pääsee morottamaan heitä, joita on jo vuosia seurannut.

Kuvat otettu kevään ID tapahtumasta.

Joten vauhdikasta viikonloppua kiireisen viikon päätteeksi luvassa. Onneksi ehditään edes hetken hengähtää ja vaihtaa myös kunnolla kuulumisia Annin ja Juulian kanssa.

Rentouttavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua, missä sitten ikinä menetkin ja mitä teetkin! <3

Ja hei, jos näät mua kentiens tuolla jossain paikan päällä, saa tulla nykäisemään hihasta :´)