maanantai 8. toukokuuta 2017

KAIKKI JÄRJESTYY

Lämmin viikonloppu, niin säältä kuin mieleltäänkin.

Viime viikko oli omalla tavallaan raskas niin kuin kerroinkin, on se vaan käsittämätöntä, että tasan viikko sitten istuin täällä kyyneleet silmissä ja ajattelin etten jaksanut silloin niitä asioita mitä viikko toisi mukanaan, sellaisia asioita joita en toivoisi kenenkään miettivän. Olin ahdistunut tulevasta ja kesätöistä, rahatilanteestani ja kaikesta mahdollisesta mikä juuri silloin tuntui raskaimmalta kuin aikoihin.


Ehkä se onkin tän elämän juju, ihme. On päiviä, viikkoja tai kuukausia kun mieli on multaakin mustempaa, ei jaksa, ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään. Jotenkin sitä vain vajoo omaan murheenkryyniinsä ja varsinkin näin helposti melankolisena ihmisenä oikein ruokkii itse itseään.

Mutta sitten tulee niitä päiviä kun hymyllä ei ole rajoja, rinnassa sykkii sydän, pakahtuu, poksahtaa, on helppo olla ja hengittää, haluaa ja pystyy olemaan läsnä, nauttii ja antaa elämän viedä. 


Ehkä se juju onkin juuri se, että elämällä on kaaria, toiset matalempia ja toiset yksinäisten vuorten kokoisia. Ehkä juuri siitä tämä elämä muodostuu, välillä pitää olla pahaa, että muistaa kuinka paljon hyvää on. 

Niin kuin edellisessä postauksessa sanoin, pyrin luottamaan siihen, että asiat järjestyvät ja luulen sen olevan suuri voima siihen mitä nyt tunnen. Tänään sain puhelun ja sain tietää saavani kesätöitä hieman kauempaa epoosta, mutta mikä parasta - oman alan töitä. Suuri kivi vierähti sydämeltä kun tähän puheluun vastasin, enkä malta odottaa millaista kesäkuu tulee olemaan työnsuhteen, varmasti erilainen ja ikimuistoinen kuin aikoihin! 

Kuvat; ystäväni Kirsikka Muokkaus: minä

Viimen ehkä nyt olisi hyvä aika antaa luottaa elämään ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Joskus siinä voi kestää kauemmin ja joskus kaikki tapahtuukin paljon nopeammin, silti, jos ei luota itseensä eikä ympärillä olevaan ei ole pakotietä löytää reittiä oikeaa.

Joten, suuntaan katseen tähän toukokuuhun, uusiin tuuliin, kesään ja annan mennä. Nyt on viimein aika.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

ON AIKA HENGÄHTÄÄ

Jos tuleva viikonloppu lasketaan mukaan, mulla on ollut yhteensä viisi peräkkäistä viikonloppua täynnä menoa ja meininkiä. Eikä siinä, kaiken maailman kivoja kissanristiäisiä onkin ollut, mutta huomasin eilen töhin palatessani toivovani jo viikonloppua ja täysin vapaata sellaista.

Jotenkin sitä on mennyt niin kiireellä ja huiskeessa eteenpäin, että kun aamulla katsoin itseäni peilistä mua tuijotti takaisin väsyneet kasvot, tajusin, että en oo levännyt tarpeeksi, - hetkeen. En oo vain ollut ja renotutunut ja siltä musta myöskin tuntuu. 

Viimeset viikot oon jotenkin käynyt vähän yli kierroksilla, yleensä kun se oma vapaa-aika on mulle tärkeää niin nyt en ole sitä osannut pitää, ja jos olen, mulla on koko ajan takaraivossa jyskyttänyt tietty levottomuuden tunne, missä pitäisi olla ja monelta. 


Myös se, että vaikka onkin kivoja menoja viikonloppusin ollut, on tullut myös juotua alkoholia, oli se sitten vaikka lasi viinä ruuan kanssa, niin silti. Mä kun en yleensä harvemmin alkoholia juo ja tuntuu tietyllä tapaa inhottavalta kun sitä onkin tullut "litkittyä" puolen vuodenkin edestä. Joten päätin, että tulevan viikonlopun jälkeen rauhoitun, jätän turhat menot pois ja yritän renotutua, ottaa vähän iisimmin, chillata. 

Maanantai iltana ahdistus kasvoi jo sen verran suureksi väsymyksen ja kaiken stressin lisäksi, että päätin, että tää saa nyt loppua. Vaikka oonkin ehkä onnellisin tällä hetkellä kuin aikoihin, on myös asioita, jotka mua välillä muistuttaa olemassa olollaan. Yksi iso ahistuksen aihe onkin tuleva kesä ja työ, rahahuolet ja kaikki sellaiset mitä ei vaan haluaisi ajatella, mutta mitkä silti kolkuttelee olkapäällä muistuttelemassa miten asiat oikeasti ovatkaan. 

Tällä hetkellä oon väsynyt ja yritän saada tän viikon kunnialla pakettiin ja nostaa katseen sitten uusia toukokuun tuulia kohti ja muistaa ottaa myös itselleni sitä omaa vapaata-aikaa. Pyrin myös luottamaan siihen, että kyllä kaikki aina järjestyy, niinhän se on aina ennenkin mennyt.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

HYMYILYÄ

Heissaaan! Mä ehdin nyt vasta kunnolla ajan kanssa koneelle kiireisen viikonlopun jälkeen.
Viikonloppu olikin sellasta suhaamista että! 


Perjantaina parhaan lapsuuden ystävän synttäreitten viettoa, uusiin ihmisiin tutustumista, hyvää vege ruokaa, live bändejä ja naurua. Launatai puolestaan alkoi pariacro kurssilla josta kipitin suoraan Kattilahallille Indiedaysyn järjestämään päivätapahtumaan. Siellä olikin paljon ihania kanssa bloggaajia taas paikka pullollaan, oli ihana nähdä ja jutella kaikkien kanssa joita yleensä näkeekin vain valitettavasti tälläisissä tapahtumissa, olis myös super hyvää ruokaa (kiitos Roots) ja kaikkea mitä nyt yleensäkin, brändejä ja yhteistyöjuttuja. Itse enimmäkseen nautin seurasta ja siitä ruuasta.

Sitten kotiin ja pieni huili ennen kuin ystäväni tuli mun luo laittautumaan illan gaalaa varten. Pian oltiinkin taas auringonlaskun aikaan Kattilahallilla säkenöivien ihmisten keskellä. Nautittiin illan aikana upeista live esiintyjistä, palkintojen jaosta, taas kerran hyvästä ruuasta ja drinkeistä. 
Jatkettiin vielä hyvällä porukalla jatkoille missä tanssittiinkin jalat kipeiksi. Aivan liian myöhään hypättiin ystäväni kanssa taxiin ja äkkiä nukkumaan, koska aamulla kello soi aivan liian aikaisin pariacro tunnille, jonne päästiin kuitekin yllättävän pirteinä! 


Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet töiden suhteen vähän iisimmät, mutta tällä viikolla hommaa onkin enemmän ja luulen, että oonkin aika poikki tulevana viikonloppuna, kun edellinen oli yhtä pyöritystä.

Kiitos kaikki kehen törmäsin viikonlopun aikana, oli ihana jutella ja tutustua niihin, joita en vielä tuntenut. Tälläset viikonloput, ihmiset ja kohtaamiset antaa vain niin paljon voimaa ja energiaa. <3 

Kuvat: Laura Laukka

Nyt mä kuitenkin siirryn vihdoin ja viimein netflixsin ja 13 reasons why - sarjan pariin joka on aivan liian koukuttava ja luulen, että saan pian vieroitusoireita jos en sitä pääse nyt heti katsomaan! Haha, suosittelen sarjaa kaikille! 

Nauttikaa toverit ihan kaikesta jookos? Mä teen just nyt niin mun elämässä ja hymyilen.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

EI KIIRETTÄ, EI AIKATAULUJA

Onhan tässä viimeisen vuoden sisällä lomia ollut, on ollut syyslomaa, pitkää joululomaa, hiihtolomaa ja nyt tämä pääsiäisloma, silti tuntuu, että kaikkein rentouttavin on ollut tämä neljän päivän pitkä viikonloppu.

Tuntuu, kuin tässä olis oltu pitempäänkin lomalla kuin neljä päivää, se jos mikä on selvä rentoutumisen merkki! Mutta luulen, että yksi iso syy on myös se, ettei ole ollut minkäänlaisia suunnitelmia, aikatauluja, ei sovittuja menoja, ei kiirettä eikä mitään minkä takia pitäisi juosta paikasta toiseen kelloa vilkuillen. 


Ollaan pidetty leffamaratonia Pirates Of  The Carieabbean leffojen merkeissä ja päästinkin kolmos leffan puoliväliin kunnes päätettiin lopettaa yli 6 tunnin telkkarin tuijottaminen, eikä siinä, hyvinhän sekin leffa olis menny loppuun asti! Oon urheillut salilla kaikessa rauhassa kelloon katsomatta, joogannut kotona ja käynyt kävelyllä parhaitten ystävien kanssa, oon syönyt hyvin, nähnyt kavereita niin paljoin kuin vain neljään päivään ehtii, on juotu viinä ja herkuteltu, vietetty aikaa perheen kesken, saunottu, katsottu lisää elokuvia ja oon ottanut kaikesta kaiken irti. - Kirjaimellisesti kyllä, chek. 

Paremmin en olisi voinut tätä neljää päivää viettää, oon tehnyt just niitä asioita ilman mitään kiireitä just niinkuin oon halunnutkin. Ja tänään kun kävelin koti kodin kulmilla kävelyllä, hymyilin itsekseni siitä kuinka onnellinen mä oon näistä kaikista asioista ja ihmisistä jotka on ympärillä. Oli kyse sitten perheenjäsenistä, ystävistä tai työkavereista. Kiitos, että ootte mun matkalla mukana <3 



Oon muutenkin tosi kiitollinen kaikesta tällä hetkellä, tuntuu hyvältä kun on jotenkin luottavainen olo tähän kaikkeen, - elämäksi sitä yleensä kutsutaan. Ja vaikka onkin pieniä juttuja jotka vois heivata joskus pois päiväjärjestyksestä niin uskon, ettei mulla olis elämän kanssa näin hyviä välejä, ellei olis myös niitä juttuja joista ei aina niin hirveesti innostu. 

Jotenkin hieman haikeana päätän tämän neljän päivän loman. Jotenkin sitä aina loman jälkeen olo tuntuu haikealta, jotenkin sitä aina kulkeutuu sellaiseen moodiin, että unohtaa kaiken arjen ja muun, vaikka arkikin on omalla tavallaan ihanaa. Joten, nyt suuntaan katseen tulevaan uuteen tekemisen täyteiseen viikkoon. 

Ihanaa viikkoa ihanat! <3

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

TAUKO OLIKIN EHKÄ SITÄ MITÄ TARVITSIN

2 ja puol viikkoa kipeänä, salilla käymiset ja kaikenlainen liikunta jäi sairastelun vuoksi kokonaan pois. Välillä turhautti ja paljon. Kroppa tuntui veltolta, ei ollut virtaa eikä halua, jollain tapaa jopa tuossa ajassa unohdin sen kuinka paljon rakastan liikkua, liikuttaa mun kroppaa. Kuinka paljon se kaikki tuo hyvää oloa ja energiaa. 


Aiemmin tällä viikolla tunsin oloni sen verran terveeksi, että päätin tiistai aamuna suunnata salille. Jännitti, kuinka kroppa ottaisi vastaan kaiken liikunnan, kun aikasemmat viikot olivat menneet lähinnä työmatkoja tehden kävelyn muodossa bussipysäkiltä kotiin tai töihin. Myös yksi iso asia mikä muuttui samalla sysäyksellä, oli sali. Edellinen salini, Leppävaara Sats suljettiin juuri silloin kun olin sairaana ja harmittelin, etten päässyt viettämään siellä enää aikaa tutussa ja ihanassa ympäristössä, tuttujen ihmisten ympäröimänä.

Mutta, kun pääsin uuden salin tiloihin, mut valtasi ensin pieni epäluulo, sali oli iso, meluisampi kuin edellinen, siellä ei ollut ikkunoita ja ennen kaikkea se oli käviämäärältään suomen suurin sali, 5000 jäsentä. Joten ihmisiä, melua, ääniä, mutta myös tilaa riitti riittämiin. 


Ja voi kuulkaa, ei mennyt kauaa, kun jo endorfiini pöllyissä hypin, pompin boxsille, tein punnerruksia, seison käsilläni, kokeilin itselleni uusia laitteita ja joogailin sen kaiken uuden keskellä. Tunne oli sanoikuvaamattoman mahtava. - Tätä kaipasin, tämä mä tarvitsen. 

Nyt on vedetty tämä viikko monipuolisella treenillä, on ollut HIIT- treeniä, voima treeniä, joogailua ja venyttelyä. Kävin myös eilen juoksemassa ensimmäisen lenkkini sitten viime lokakuun ja voin sanoa, ettei olo ole hetkeen ollut näin kaikkensa antanut. Jalka nousi ja hiki virtasi. 


Ehkä sillä sairastelulla olikin joku isompi meritys, se että kroppa sai levätä enemmän kuin viikon, oli tarpeen. Se, että annoin sen vetää henkeä enemmän kuin omasta mielestäni oli tarpeen, oli hyväksi itselleni kokonaisvaltaisesti. Olo on energisempi kuin aikoihin ja halua liikkua ja voida hyvin on tällä hetkellä itselläni ehdottomasti ykkösenä. 

Ja jos joku nyt kysyisi mitkä ovat tavoitteeni liikunnan ja hyvnvoinnin suhteen, olisko se kesäkunto 2017? Lihasten kasvatus tai kehonhallinta? Heittäisin kysyjälle ylävitosen ja vastaisin hymyillen, että tällä hetkellä ainut tavoitteeni on voida hyvin kokonaisvaltaisesti ja tehdä sitä mitä se mun kroppani kaipaa, oli se sitten venyttelyä, joogaa tai voimatreeniä. 


Näin on hyvä. Niin hyvä, ettei ole ehkä aikaisemmin ollut. 

Ja vaikka tulevina viikonloppuina on tulossa ties mitä kissanristiäisiä aijon pitää oloni hyvänä, nautin kohtuudella kaikkea, mutta tätä balanssia en aijo kadottaa.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

PAREMPAA KUIN TOIVOIN

Kävelemme kapeita käytäviä pitkin ja heitämme läppää titanicista ja sen uppoamisesta nauren. Kun avaamme hytin oven ja astumme sisään huomaamme pöydälle tuodun skumppapullon. Avaamme sen ja skoolaamme.

Repeän nauruun jo heti aamusta mun kaverin vitsille ja sille kuinka hän yrittää kavuta alas yläsängystä. Nauran ja se tuntuu kuplivalta.


Kävelemme kadulla, juuri sillä kadulla millä edellisenä päivänä on tapahnut taas niitä asoita, joita ei toivoisi kenenkään kohdalle tapahtuvan, niitä uutisia joita ei haluaisi lukea. Joka puolella on paljon poliiseja, kukkia ja kynttilöitä maassa, uutis juontajat ja kamerat haastattelevat tapaturmapaikan ympärille kerääntyneitä ihmisiä. Ihmisiä on paljon. Sinikeltaiset liput huojuvat ympäri kaupunkia puolitangossa. Pysähdyn ja katson ympärilleni. En vain pysty käsittämään mitä täällä oli juuri eilen tapahtunut. Mitä jos se olisikin tapahtunut tänään, kun me olemme täällä? Tai entä jos niin tapahtuisi omalle tai läheisen kohdalle joku päivä? Se pistää miettimään.

Jaloissa tuntuu, kun astumme kahvilaan joka on lähes tupaten täynnä, tilaan katkarapu leivän ja ison cappucinnon. Niin ison, että se on lähes pääni kokoinen. Huh vihdoinkin päästään istumaan, ollaan lähes kävelty koko kaupunki ympäri ja käyty muutamissa kaupoissa sovittelemassa toistaan ihanempia asuja, olisin hyvin voit ostaa kaiken.


Ystäväni heilauttaa kättään ja astumme taxiin, nauramme ääneen, koska kaikki me olemme enemmän kuin väsyneitä ja suunnittelemme jo laivaan pääsyä ja tulevaa iltaa.

Saavumme ravintolaan ja istumme erittäin leveän ja korkean pöydän ääreen, pian tiedämmekin mitä tilata, jonka jälkeen odotamme malttamattomina annoksiamme. 

Koko keho tuntuu kuplivalta ja nautin. Nautin tästä kaikesta, halaan ystäviäni, annan jalkojen tanssia valojen seassa, nostan käteni kohti kattoa ja hymyilen. Tässä ja nyt, niin hyvä olla


Olen onnellinen. Tämä ystävät ympärillä, tämä reissu ja se kaikki hauska mitä koimme on nyt muistoissa. On se vain ihmeellistä miten tälläiset pienet reissut yhdistää, antaa niin paljon ja saa mielen unohtamaan sen kaiken arjen, kuinka hyvältä tuntuu olla hetken vain ja antaa mennä täysin go with the flow. 

Kiitos ihanasta reissusta ja sitäkin hauskemmasta seurasta tytöt <3

torstai 6. huhtikuuta 2017

VIIKONLOPUN VIETTOON RAPAKON TAAKSE

Oi kuulkaa kuinka pieni ihminen voi olla hyvällä mielellä ja energiaa riittää kuin pienellä kylällä! 

Aamu alkoi kampaajan penkissä istumisella, napsittiin reilusti huonoa latvaa pois ja tarkoituksenani olisi ollut värjätä huomattavasti blondimpaa sävyä tukkaan, mutta koska viime vuosien aikana vaaleampi väri on tuhonnut hiuksia sen verran huonokuintoiseksi ja marraskuussa juuri tummaksi värjänneenä, tulimme kampaajani kanssa siihen tulokseen, ettei blondaus ollut nyt parhain mahdollinen värivaihtoehto. Joten laitettiin hiuksiin hoitava maski, joka poistaa lunnollisesti vanhaa väriä pois sitä rasittamatta ja pikku hiljaa aletaan värjäämään hiuksiin vaalempaa väriä. 


Kampaajan penkistä suuntasinkin viher-smoothien kanssa kohti työpaikkaa ja nyt loppu päivä onkin sujunut pakkailun merkeissä. Nimittäin huomenna töiden jälkeen suuntaan kohti keskustaa ja Silja linea, nimittäin lähden muutaman kaverin kanssa viettämään viikonloppua tuonne rapakon taakse! 

Tää pieni extemporee reissu tulee ehkä parhaimpaan kohtaan mihin se voisikaan tulla. Ihana päästä toisiin maisemiin, shoppailemaan, syömään hyvin, käppäilemaan tukholman kaduilla, tanssimaan ja ennen kaikkea viettämään aikaa ihanien ystävien kanssa. Sitä juuri eniten tässä kaipaan, - aikaa ihanien ihmisten kanssa ja arjesta irtautumista.



Kova kahden viikon flunssa pöpö alkaa pikku hiljaa olla taputeltu, tai ainakin toivon niin. Jos maanantaina tuntuu vielä kroppa puolikuntoiselta niin lääkäriin aijon mennä, tahdon jo niin kovasti liikkumaan, että tuntuu jo turhauttavalta tälläinen puolikuntosena lojuminen...

Mutta, nyt mä nautin vielä ilta-auringon paisteesta, odotuksen tunteesta viikonloppua kohtaan ja aijon ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Nauttia ja vain nauttia. Palataan heti ensi viikkolla! <3


Kuvat: Laura Laukka Muokkaus: Minä

tiistai 4. huhtikuuta 2017

TIESITKÖ...

Että, 5-vuotiaana mua on pyydetty Titi Nalle ohjelmaan. - Olin katsomassa isäni työpaikalla Titi Nalle showta ja eturivissä lauloin ja tanssin kaikki kappaleet ulkoa. Shown jälkeen Riitta, itse Titi Nallen luoja, tuli minun ja äitini luoke antamaan äidilleni käyntikorttinsa, koska oli hyvin kiinnostunut jos haluaisin lähteä lastenohjelmaan mukaan. Olin kutienkin sen verran ujo etten lähtenyt. Höh.

Hermostun ja ahdistun jos en tiedä viikko aikatauluani, mitä on millon ja missä. Sama pätee esim. matkailussa. Haluan, että mulla on selvät kuviot about missä pitää olla ja milloin. Missä yövytään, milloin lento lähtee jne.

Omistan vain ja ainoastaan yhdet talvikengät, mutta sitäkin enemmän crop-toppeja, joita ei säistä johtuen pysty paljoa edes käyttämään. :D


En ole koskaan pahemmin ollut mikään meikki guru ja meikkien suhteen tulen aina hieman jäljessä. Ostin vasta muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa kunnon highlighterin.

Olen tosi tunnollinen, en ole koskaan lintsannut koulusta tai jättänyt mitään tärkeää tehtävää tai asiaa välistä vaan tehnyt ja mennyt aina tunnollisesti paikalle.

Sama pätee myös, jos olen sairaana, oli olo mikä tahansa, aina saikulle jääminen saa itselleni pienet omantunnon tuskat, vaikka tiedän, että kipeenä pitääkin olla pois työpaikalta.

Seuraan edelleen silloin tällöin viihdeuutisia tiettyjen julkkisten kohdalla... :´D


Haluaisin olla perillä enemmän maailman menosta, mm. politiikasta tms, mutta luen vain isompia uutisotsikoita.

Inhoan leipomista. Ei kiinnosta sitten yhtään. Ruuan laiton suhteen en myöskään ole mikään ykköskokki vaan päinvastoin. Sekään ei ole siis lempipuuhaani, mutta oon pikku hiljaa oppinut nauttimaan siitä!

Pelkään pöpöjä, varsinkin vatsatautia ja esim ruuan laitossa katson aina tarkasti ettei tuote ole missään nimessä pilaantunutta, jos tuntuu, että (ehkä) olisi, heitän tuotteen roskiin.

Laulan erittäin huonosti enkun kielisiä biisejä, sanat vaan kuulostavat helposti yhdeltä mössöltä lukihäiriöni takia (ellen ole katsonut laulun sanoja jolloin saan sanoista paremmin selvää), silti laulan ties missä ääneen kappaleita vähän miten sattuu... heh.


Puen aina päälleni enemmän kuin olisi välttämättä tarpeen, mulla on usein kylmä ja siksi meenkin helposti paksu takki päällä, kun muut hiihtävät paikasta toiseen nahkatakkisilteen.

Sanoja mitä käytän puhekielessä paljon; hiihtää = kulkea, no ei vaites, salee ja niinku.

Hankin spotify sovelluksen puhelimeeni hieman yli kuukaisi sitten ja samalla ensimmäisen premium jäsenyyden! Aijemmin oon kuunnellut musiikkia puhelimella tubesta :´D Ehkä olikin jo aika siirtyä nykypäivään, haha. 

Kuvat: Laura Laukka

Tälläsiä juttuja tällä kertaa! Iskö joku kohta kenties samanlailla sinuun? 

Ihanaa viikkoa kaikille 

lauantai 1. huhtikuuta 2017

AAMUSTA ILTAAN & ILLASTA YÖHÖN

Tunne mikä vallitsee tällä hetkellä on oudon sekalaisen rauhallinen. Välillä vedän henkeä sisään ja välillä ulos. Tunnen, ettei olo ole täysin tasapainossa, etten itse ole täysin tasapainossa.

Viime yönä heräsin neljältä, olo oli ahdsitunut ja inhottava. En saanut millään mieleen johtuiko olo kenties pahastaunesta tai jostain alitajunnan syöväreistä. 

Makasin pimeässä yksiössäni kattoon tuijottaen ja kysyin itseltäni miksi tuntuu tältä? Vastausta en saanut. Se oli kuin tyhjä pimeä huone, joka tuijotti takaisin.

Olo ei ole ollut aikoihin tälläinen, enkä tiedä johtuuko se kenties pienistä viikon sisällä tapahtuneista vastoinkäymisistä? Puhelimen tipahtamista kahvikuppiin, edelleen tukkoista flunssaa podeten, yksinäisyydessä olemista, ikävää joka ei ehkä koskaan lakkaa...Ehkä joskus sitä ei vain tiedä miksi tuntuu juuri siltä kuin tuntuu.

Kaikkihan on hyvin, mutta silti.

Aamusta iltaan & illasta yöhön ikävöin, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Kuvat: Laura Laukka

lauantai 25. maaliskuuta 2017

SAIKKU PÄIVÄ


Helou! Niin siinä sitten taas kävi, että meikäläinen heräsi eilen aamulla nokka tukossa ja kurkku karheena. Eipä siinä muu auttanut kuin ilmoittaa töihin, etten pääse. Otin droppeja ja join teetä hunajalla sormet ristissä, että tänään olisi jo parempi olo. Mutta ei, ei ole. 

Vaan kahta kauheampi, nenää saa niistaa muutaman minuutin välein ja tuntuu, että kuumekin olisi ehkä nousemassa, kaikesta huolimatta yritän pitää lippua korkealla, vaikka myönnettäköön, että oon koko aamun kironnut tätä meikäläisen sairastelua, joka tuppaa tulemaan muutaman kuuakuden välein. Viikko on ollut muutenkin kaikkea muuta kuin kiva ja suunnitelmissa oli viettää kiva viikonloppu kavereiden kanssa ja sunnuntaina mennä mun lemppari ohjaajan viimeiselle tunnille, ennen hänen äitiyslomalle lähtöään. Lahjankin ostin ja aijon viedä sen sinne huomenna vaikka väkisin. Mutta tällä hetkellä viikonloppu on kaukana kaikesta kivasta.


Eilen kuitenkin koneella istuessani muistin viime keväänä kuvatun My Day videon ja päätin ihan lonkalta lähteä sitä editoimaan. Muutaman tunnin kuluttua videosta tuli jopa sen verran kiva, että heitin sen tubeen kaikkien nähtäväksi!! Ja ei vitsit, mä olen innoissani tästä! Vaikkei laatu olekkaan sitä mitä haluaisin ja muutenkin tän kaiken suhteen oon täysin aloittelija, niin harjoitus tekee mestasin vai mitä? Joten käy tsekkaa tästä, mun uus ja ihan ensimmäinen video ja kerro mitä pidit! Videoita varmasti tulossa lisää kunhan ensin parannun...heh!


Joten, mä jatkan täällä sängynpohjalla olemista ja toivon, että saisin olon paremmaksi huomis iltaan mennessä. Katsotaan kuinka käy. 

Mutta hei, pidä sä kuitenkin kiva viikonloppu ja nauti! Toivottavasti siellä ei ole muita kevät flunssan uhreja? Ihanaa viikonloppua toverit. Ja psssst. mun instassa ja snäpissä kannattaa olla myös aina kuulolla. IG: lindalku & SC; linda.alku

maanantai 20. maaliskuuta 2017

HIUSKRIISIÄ POTEMASSA

Kyllä, joka vuotinen, varsinkin keväinen ongelma nostaa taas päätään. - Niin, että mitäs tälle tukalle nyt sitten tekis? 

Yleensä keväisin mä kaipaan aina jotain uutta ja freesimpää lookia ja parina viime vuotena se onkin ollut vaaleampaa sävyä. Mulla kuitenkin pukkaa tuo juurikasvu tulemaan aika reippaasti esiin, joten päätin alku talvesta värjätä hiukset tumman ruskeiksi. Nyt kuitenkin taas näin kevään kynnyksellä vanhoja kuvia selaillessa aloin kaipaamaan taas vaalempaa tukkaa. Jotenkin niin fresh ja hyvän näköinen, varsinkin jos on sitä rusketustakin kasvoilla...


Kesä 2014. Blondi ja polkka.


Liukuvärjäys oli myös in. Tumma tyvi ja vaaleat latvat. Helmikuu 2015.

Hiusten kasvattaminen pitkiksi on mun ikuisuus projekti, - on ollut jo koko tähän astisen elämäni ja tulee nähtävästi olemaan. Mullahan ei koskaan ole ollut pitkiä hiuksia, sellasia tosi pitkiä, vaan enintään rintakehään asti olevia. Mun hiukset kun vaan aina jämähtää siihen kohtaan ja silloin ne on jo niin kauheessa kunnossa latvoista, että kampaajan on pakko napsasta se 5-10cm pois ja kas, näin mulla onkin taas se lyhyempi tukka. 

Ja onhan mulla ollutkin lyhyttä, jopa liiankin lyhyttä, kun ylä-asteella hiukset leikattiin haluamaani malliin, mutta hieman liian lyhyiksi... On ollut myös blondia, otsatukkaa, lähes mustaa, ruskeanpunaista, polkkaa, ruskeaa ja ties mitä, mutta silti aina vuosittain haluan kokeilla jotain uutta.


Viime kesäkuu 2016, jolloin olin juuri käynyt värjäyttämässä ja leikkaamassa huonoja latvoja pois.


Viime marraskuu 2016, kun hiukset värjättiin tummiksi ja huonot latvat lähti niks naks pois.

Onneksi sen verran on näistä teiniajoista tullut opittua, ettei enää ihan kaikkea kannata kokeilla, vaan pyrin pysymään jossain vähän turvallisemmassa lookissa. 

Nyt kuitenkin kun latvat ja juurikasvu näyttävät pikku hiljaa siltä, että kampaaja käynnistä on vain haaveiltu, päätin tuoda tänne muutaman inpis kuvan teidänkin silmille. 

Kuvat: we<3it

Ylärivi on pituutta ja mallia viittaavaa, mikä tällä hetkellä houkuttelis. Fhressiä, lyhyttä, helppoa ja jotenkin niin ihanan raikasta lookia. 

Alarivi taas inspiroi mua värimaailmallaan. Valitettavasti fakta on se, että yleensä ruskeaan pohjaan pastellin vaaleanpunaista tai harmahtavan taittava sävy taittuu yleensä vihreäksi. Mutta silti, haluaisin. Mun unelma hiukset.

Tällä hetkellä siis pohdiskelen vielä vähän värin ja mallin suhteen, mutta tässä muutama esimerkki mikä kovin houkuttelisi. Katsotaan! 

Onko sulla näin kevään kynnyksellä hiuskriisi menossa vai ootko kenteis vihdoin löytänyt sen sun oman hius lookin? 

Kivaa alkavaa viikkoa tyypit!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

YSTÄVÄKIRJA

Nimeni on: Linda Julia Mikaela Alku

Jotkut tosin kutsuvat minua: Lintuksi. - Se onkin mun ainoa nimi jolla yksi lapsuuden ystäväni kutsuu minua vieläkin :´D

Olen syntynyt: Helsingissä 1993

Pienenä olin varma, että minusta tulee: Laulaja ja näyttelijä. Kun multa kysyttiin lapsena mitä haluan synttärilahjaksi, toivoin levytys-sopimusta. Onhan tässä oltu kaiken maailman musiikki-teatterissa ja muissa proggiksissa esiintymässä ja koekuvauksissa, mutta jotenkin tuo lapsuuden unelma ammatti on jotenkin jäänyt. Olisi kyllä edelleen ihana päästä esiintymään. yksi asia josta todella nautin!

Kolme parasta piirrettä minussa: Empaattisuus, pirteys & periksiantamaton. Vaikka tässä elämän aikana on liiankin monta kertaa tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin niin tässä sitä silti ollaan!

Lähitulevaisuuden suunnitelmia: Hmm apua. Tällä hetkellä keskityn töiden tekoon ja pyörittelen mielessäni jatkuvasti milloin sitä lähtisi takaisin koulunpenkille. Kynnys tuntuu jotenkin olevan tosi suuri ja tällä hetkellä en tiedä, että hakisko nyt jo vai vasta ensi vuonna... Pääsiäisen tienoilla tulossa myös ehkä yksi reissu, josta kerron enemmän jos se toteutuu!

Harrastan: Salilla käymistä, tällä hetkellä olen myös innostunut joogasta ja acrobatiasta ja niiden suhteen oonkin vielä ihan aloittelija, heh! Tykkään ehottomasti kokeilla uusia lajeja ja haluan oppia mahdollisemman paljon uutta. 


SUOSIKIT

Kaupunki: Apua, tää on vaikea! Berliini, Tukholma, Pariisi, Bryssel & Helsinki.

Kaupunki tai maa jossa haluaisin käydä: Amsterdam, Australia, New York, Kalifornia (Jenkkilä muutenkin), Italia, Croatia, Santoriini, Pietari, Bali, Dubai... Ja onhan niitä vaikka mitä, mutta tässä tän hetken paikat mihin haluan ehottomasti päästä!

Biisi: Hyviä biisejä on liikaa, mutta tässä muutama: Astrid S - Atic, Olivia O´brien - Empty & Lil Yachty - iSpy

Ravintola & annos: Mä ne kauheesti ravintoloissa käy, mutta mexsico tyyppiset raflat. Sandron brunssi & lohi, uunikasvikset, bataattiranet ja erialiset vegehampparit ei petä koskaan. NAM.

Juoma: Sitruunavesi on ihanan raikas, mutta myös hyvän ruuan kanssa sopii hyvä punaviini.

Sarja: Skam, pitkästä aikaa sarja johon koukutuin todella!

Sovellus: Instagramm & Snapchat! 


MUUTA

Paras tapa tuhlata 50euroa: Ruokaan tai johonkin pitkä kestoisempaan tuotteeseen esim. kenkiin tai takkiin.

Mitä pakkaat matkalle mukaan: Puhelin, passi ja rahat, perus hygienia jutut, laturin, aurinkolasit, kameran ja yritän valkata asukokonaisuuksia valmiiksi. Tosin tässä kohtaa tulee aina otettua liikaa vaatteita mukaan, ettei kaikkia ehdi edes reissussa käyttää... :D

Perjantai-illan herkutteluja ostan kaupasta: Erilaiset pähkinät (jugurtti kuorrutetut & mausteiset), raakasuklaata, raakasuklaa inkivääri palat tai joskus jätskiä!

Viimeisin ostokseni: Eilen ostin jo jonkin aikaa haluamani nestemäisen Highlight:in ja varjostus kynän.

Ajoissa vai myöhässä: Ajoissa. Aina. Bussipysäkillekkin meen aina 10-5 minuuttia etuajassa ja muutenkin tykkään olla ajoissa oli kyse sitten vaikka kaverin kanssa kahville menosta.