torstai 13. heinäkuuta 2017

KESÄ ON SATOI TAI PAISTOI

Younghearted laulaa kappaleen " mulla on hyvä näin", jota on tullut kuunneltua viime aikoina aika tiuhaan tahtiin. Oikeastaan koko levyä on tullut kuunneltua enemmän kun muiden artistien koko kattausta aikoihin! 

Monissa lauluissa on kohtia ja säkeistöjä, lauseita ja ajatuksia, jotka osuu paremmin kuin hyvin omalle kohdalle. Mulla on hyvä näin, - on juuri yksi niistä. Ja ei, en ole tavannut elämäni rakkautta ja treffaillut prinssi uljastani, vaan tuo lause sisäistää juuri sen kaiken mitä tunnen nyt. 


Aijempina kesäniä mulla on ollut tietynlainen "toivelista" ja mielikuva tulevasta kesästä ja sen sisällä tulevista tapahtumista. Pitkistä aurinkoista kesäpäivistä, yöttömistä öistä ja sekkailuista. Onhan kesä vain kerran vuodessa, joten pitäähän siitä ottaa kaikki irti ja joka vuosi huomaan ajattelevani tulevan kesän olevan juuri se kesä. Oon tietyllä tavalla ollut tosi "suorituskeskeinen" ja orjallisesti tehnyt myös sellaisia juttuja, jotka ei ehkä juuri sillä hetkellä olisi ollut niitä mieluisimpia

Auringon ottoa aina silloin kun paistaa ja ainakin sen 3-4h putkeen. Parhaimmillaan otin 6h, jonka jälkeen olo oli sellainen, kuin olisin istunut kovissa löyilyissä tunteja juomatta mitään. 
Oon halunnut käydä salilla ja lenkkeilemässä vaikka väkisin ja tehnyt päiväaikataulut sen mukaan, miten ehdin käymään treenaamassa. Alkoholia en ole liikaa halunnut kuluttaa enkä myöskään jäätelöä, kesällä kun pitää olla timmissä kunnossa ja näyttää mahdollisen hyvältä. 


Oon myös tehnyt listaa siitä mitä kaikkea mä haluaisin kesällä tehdä, - suomenlinnassa käyntiä, yöuinteja, pyöräretkiä ja seikkailuja, listaa voisi vain jatkaa. Ja kyllä, kyllä mulla on edelleen tottakai halua tehdä suunnitelmia mitä sitä kesällä puuhailisi ja missä kävisi, mutta ei suoristuskeskeisellä tavalla, tällä kertaa ote on erilainen. - Rento.

Siinä missä aijemmin tein listoja ja mielikuviani täydellisestä kesästä, seurasin katkerana muiden kesäpuuhasteluja somesta ja unohdin kokonaan elää, nauttia, ottaa rennosti ja hellittää otetta omaa kesääni kohtaan ja annoin sen lipua täysin ohitseni kaikkien niiden mielikuvien, listojen ja toiveiden takia. Niin kuin ystäväni Juulia kirjoitti blogissaan: " Kesä on, vaikka suunnittelisin tai stressaisin kuinka paljon tahansa. Todennäköisesti se jäisi vain huomaamatta kaiken suunnittelun ja stressaamisen takia. "Koska myönnän, että tiettyjen asioiden suhteen oon aika perfektionisti ja haluan, että kesä, joka on vain kerran vuodessa olisi se "täydellinen kesä". Ja kun ajatuksena on "kesästä pitää tulla täydellinen", stressi sen kun nousee ja pettymykset sen mukana, kun en saakkaan tehtyä kaikkia niitä juttuja mitä olin suunnitellut. Tuskin kellään on varaa istua päivästä toiseen tredellä juomassa lasillisia punaviiniä, käydä picnikillä kaikissa suomen ihanimmissa paikoissa, maata rannalla saaden juuri niin täydellisen tasainen rusketus, tuskin kenelläkään on pelkästään aikaa edes tehdä tuota kaikkea tai ystäviä, keiden kanssa jakaa joka ikinen kesäpäivä, kaikillahan on ne omat kesämenonsa ja meininkinsä. Saati sitten säitten puolesta. Kyllähän niitä sade päivä on ties kuinka paljon. 


Ehkä ikä ja oman elämän myönteisen katsomisen ja hyväksymisen jälkeen, mä olen oppinut laskemaan ne tietyt odotukset, rutiinit, listat, mielikuvat sun muut pois harteilta ja vain mennyt sinne minne oma intuitio on vienyt. Ja voin kertoa, että olo on kaikin puolin tasapainoisen huojentuneen helpottunut. Kukaan ei vaadi mua makaamaan auringossa 5 tuntia putkeen tai kukaan ei katso nokkaa pitkin jos juon lasinpunaviiniä tai syön jäätelöä. Ehkä nyt oli vihdoin aika tajuta tämäkin asia. 

Ja kyllä mulla on tälläkin hetkellä suunnitelmia ja toiveita mitä olisi ihana kesällä puuhastella, mutta rennommalla asenteella. Ja niinhän sitä on aina ollut, että just ne extemporee jutut ja reissut on niitä parhaimpia, kun ei suunnittele ja tee orjallisesti asioita. Kun pakottaa, että on hauskaa, huomaakin ettei oikeasti hauskaa taida ollakkaan. Mielummin nauttii siitä, kun on hauskaa ilman sitä pakottamista, aina ei voi olla hauskaa, ei edes silloin kun on kesä. 


Kaikkein eniten pitäisi vain nauttia siitä, että se kesä on. Satoi tai paistoi, oli suunnitelmia ja mielikuvia tai ei. Kesä se on silti. Ja sekin vain aikansa.

Kuvat on otettu viikontakaiselta Ruisrockilta, ensimmäistä kertaa! Itse festarialue telttoineen, ihmismassoineen, esiintyjineen ja aina aamusta iltaan porottavaan auringon paisteeseen ( btw tuo ruississa paistaa aina aurinko, pitää selvästi paikkaansa), voin sanoa tuon viikonlopun olevan ehdottomasti yksi kesän ja koko tähän astisen elämäni kohokohdsta! Kiitos ystävät ja ruissalo, - se on varmaa, että mut bongaa tuolta myös ensi vuonnakin!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

NIITÄ ELONMERKKEJÄ

Jos muistan okein, tämä on ollut ehkä pisin tauko mun pienen blogin historiassa mitä on koskaan ollut. 

Syitä on monia, oon viettänyt paljon aikaa ystävien kanssa, käynyt töissä, treenaillut ja vain ollut itsekseni. Tai ei, ehkä sittenkään ei ole mitään tiettyjä syitä, mä olen vain elänyt täysin omalla painollani. Go with the flow. 

Täysin tietoinen oon ollut koko ajan blogin hiljaisuudesta, jotenkin sitä vain tuntuu, että lukeeko kukaan mun höpinöitä? Katseleeko kukaan näitä kuvia, kun parempaa tarjontaa olisi vaikka mielin määrin tarjolla laidasta laitaan ja tuntuu, että voiko täällä enää edes erottua? Ja jos voi, erottuuko joukosta vain ne tietyt menestyneemmät blogit jotka ovat olleet niitä esimmäisiä koko blogi historiassa?

Musta tuntuu, että oon jotenkin täysin tippunut kaikista blogi jutusita, tapahtumista ja yhteistyö kuvioista. Ja tiedän, että kyllähän niistä tippuu jos ei edes yritä perässä pysyä. 


Kuvailu on jäänyt lähes kokonaan pois, ellei lasketa puhelimella napsittuja otoksia sieltä täältä. Ystävät joiden kanssa olen kuvaillut ja heidän kanssaan pidetty yhteydenpito on jäänyt todella vähälle, koska oon viettänyt aikaa niiden normi arkipuuhien parissa ja silloin, kun on ollut vapaa-aikaa olen nähnyt muita ystäviäni, niitä joille some ei ole se ykkös prioriteetti, tämä myös osittain heijastuu siihen, etten aina kehtaa, viitsi tai edes halua pyytää heitä ottamaan minusta kuvia ja ymmärrän sen täysin. Siksi usein olenkin kuvaillut juuri muiden kanssa, joille bloggaus ja kuvailu on ollut yksi intohimoista. Yhteydenpito on ehkä enimmäkseen jäänyt siihen, ettei vain ole löytynyt aikaa ja aikataulut ovat menneet enemmän kuin useasti ristiin. 

Somea tai toisin sanoen instagrammia mä päivittelen epäsäännöllisen ahkerasti, niin lisäämällä kuvia kuin höpöttelemällä ja kuvaamalla mun päiväntapahtumia mystoryyn. Insta on sen verran yksinkertainen ja helpompi, että sinne voi lisätä ties millaisia paloja omasta arjesta ja antaa kuvien puhua puolestaan silloinkin, kun runosuoni ei sillä hetkellä syki. Oon myös huomannut, että reippaasti puolen vuoden aikana instagrammin käyttö on lisääntynyt selvästi monien keskuudessa ja blogit ovat jääneet jopa taka-alalle instagrammin jalkoihin. Lieneekö koko blgimaailma siirtymään joskus instarammin tyyppiseen maailmaan? Sitä en tiedä.

Mulla olisi teille enemmän kuin vähemmän ajatuksia ja mietteitä jaettavana, mutta koska tämä kaikki tuntuu tällä hetkellä hyvältä, en aijo alkaa teille mitään sen enempää jakamaan. Mutta sen voin sanoa, että olen onnellinen. Ja se on ehkä niistä syistä juurise suurin, miksi mä olen ollut hiljaa, - koska on ollut niin helppo olla go with the flow.

Voi olla, että mä palaan jo huomenna tarnoimaan ja jakamaan kaikkea lisää tai sitten vasta viikon kuluttua, tai ensi syksynä. En tiedä. Mutta sitä ennen, nauttikaa isosti kesästä, niin mäkin. <3

perjantai 9. kesäkuuta 2017

SE OLIS BLEHAT PÄÄHÄ & KESÄ FIILISTELYY

Rätti. Poikki. Väsynyt.

Sitä mä olen tällä hetkellä, ehkä enemmän kuin vähään aikaan ja syy siihen on tällä viikolla alkanut kesätyö ja uusi arki.


Kyllä mä tiesin, että ensimmäinen viikko tulee olemaan raskas uusine työtovereineen, työtapoineen, aikatauluineen, matkoineen ja pitkine päivineen, aijemmat vuodethan mä olen tehnyt niitä 4-9h tunnin päiviä erittäin vaihtelevasti. Ja nyt kun kello pirahtaa kukon laulun aikaan soimaan joka aamu ja kotiin päästessä ei ole muuta jaksanut tehdä kuin maata, voin kertoa että olo on vähän kettuuntunut tähän tän hetken tilanteeseen.

Viime viikolla jo muistuttelin itselleni, "ettei Linda sitten mitään stressiä, ensimmäisenä viikkona tulee varmasti väsyttämään, mutta kyllä se siitä sitten tasoittuu", yllätyinkin, että tää ensimmäinen viikko on kuitenkin tuntunut näin raskaalta. Uusien rutiinien hakeminen onkin ollut haastavaa.


Salilla käyntiä tai muuta treeniä en ole edes pahemmin jaksanut haaveilla, koska koko kroppa on vielä vähän sekaisin tästä uudesta rytmistä ja toivonkin, että ens viikolla olisinkin jo päässyt arkeen kiinni niin, että jaksaisin treenailla taas tavalliseen tapaan.

Muuten tulevasta kesästä fiilis on pitkästä aikaa aijempiin vuosiin verrattuna rennon, innostuneen, tasapainoisen ja odottavaisen tuntuinen. Aijon puuhastella niin paljon kaikkea kivaa kun vain sielu sitää ja olla odottamatta liikoja. Ja super kivoja suunnitelmia onkin siis luvassa! 


Onneksi nyt pääsee viikonlopun viettoon ja hengähtämään. Tänään olinkin ihme ja kumma sen verran tolpillani töiden jälkeen, että sain kuin sainkin koko asunnon putsattua vaatekaappia myöten! Nyt mä pistän töllön auki ja nautin vapaasta illasta. Ihanaa auringon täyteistä viikonloppua kaverit!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

YHDEN KATON ALLA HYMYÄ JA ONNELLISUUTTA - JUHLAHUMUA



Lauantai. Wau. Sanaton.

Ehkä sanat eivät riitä kertomaan kuinka paljon onnea, rakkautta ja iloa koko lauantai päivä piti sisällään. Kuinka paljon rakkaita ja korvaamattomia ihmisiä mulla on ympärillä. Kuinka paljon eri ikäisiä ja erilaisia, mutta kaikki yhtä tärkeitä ja rakkaita.

Iloa, naurua, onnen ja heikeuden kyyneliä, ylpeyttä, akustista musiikkia ja auringon paistetta, onnellisuutta ja hyvää kakkua ja skumppa unohtamatta. 


Ylpeä ja onnellinen isosisko kiittää ja rutistaa, kyllä tosta mun pikkuveljestä onkin kasvamassa upea nuori mies, jolla on vielä kaikki edessä. Lauantai oli ikimuistoinen päivä. Kiitos teille kaikille ketkä olitte. <3 Kiitos myös tämän postauksen kuvaajalle Katalle!

Onnea kaikille valmistuneille! <3

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

RAKKAUTTA JA ONNEA, SITÄ TÄÄ ON JUST NYT

Keävttä rinnassa, kevättä mielessä.

Viime aikoina säät ovat antaneet parastaan, ulkona tärkenee paljain säärin ja hihattomissa, auringon lämpö sivelee poskipäitä ja töissä ollaan oltu kaikki mahdollinen aika ulkona, iltaisin ulkona tuoksuukin jo aivan kesäyöltä, paloinkin tuossa viime viikonloppuna ja sain punaiset sääret ja rintakehän aurinkorasvasta huolimatta. Se jos mikä on kesän merkki se!


Vatsanpohjassa tuntuu pieni jännitys, muistan lapsuudesta sen jännityksen tunteen kun tiesi pian pääsevänsä kesälaitumille nauttimaan lomasta, suvivirrestä joka raikasi juhlasalissa ja äidin kasvoilla hymystä kun sain todistuksen.

Olo on ollut juuri viime aikoina samanlainen, kuin silloin pienenä kesälomalle päästessä. Koko tämä viikko on ollut auringon, ystävien ja hyvän mielen täyteinen. Ystäviä on nähty useampana päivänä, käyty elokuvissa tsekkaamassa uusin pirates leffa, kuvailtu, vietetty tupari brunssia uusien sekä vanhojen tuttavuuksien ympäröimänä, käyty pyörähtämässä Maailma kylässä tapahtumassa ja kilistelty viinilaseja tyttöjen kanssa. Tänään muutama tunti palvottu aurinkoa ystävän seurassa ja huomasinkin, että onhan se väri aika mukavasti jo tarttunutkin, etten ihan kalkkilaivan kapteeniltä näytä! 


Tulossa on paljon kaikkea kivaa ohjelmaa tulevalle kesälle ja uudet duunikuviot pääsevät käyntiin heti kesäkuun alkaessa. Mikä myös tarkoittaa sitä, että ensi viikko on viimeinen viikko, ennen kuin osa työtovereista ja lapsista jatkaa uusille poluille. Haikeutta on siis ilmassa ja aijonkin nauttia jokaisesta päivästä työympäristössä näiden ihmisten keskellä. Ensi viikonloppu huipentuukin veljen yo-juhliin ja isoon kasaan rakkaita ihmisiä ympärillä. Juhlat tuovatkin oman jännityksen ja samalla myös haikeuden tunteen ja tiedän jo nyt, kuinka kylmätväreet nousevat iholle suvivirren soidessa.


Kaiken kaikkiaan olo on tällä hetkellä rakkautta ja onnea. Sitä mä oon just nyt. Ja tästä on pirun hyvä jatkaa eteenpäin. 

maanantai 8. toukokuuta 2017

KAIKKI JÄRJESTYY

Lämmin viikonloppu, niin säältä kuin mieleltäänkin.

Viime viikko oli omalla tavallaan raskas niin kuin kerroinkin, on se vaan käsittämätöntä, että tasan viikko sitten istuin täällä kyyneleet silmissä ja ajattelin etten jaksanut silloin niitä asioita mitä viikko toisi mukanaan, sellaisia asioita joita en toivoisi kenenkään miettivän. Olin ahdistunut tulevasta ja kesätöistä, rahatilanteestani ja kaikesta mahdollisesta mikä juuri silloin tuntui raskaimmalta kuin aikoihin.


Ehkä se onkin tän elämän juju, ihme. On päiviä, viikkoja tai kuukausia kun mieli on multaakin mustempaa, ei jaksa, ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään. Jotenkin sitä vain vajoo omaan murheenkryyniinsä ja varsinkin näin helposti melankolisena ihmisenä oikein ruokkii itse itseään.

Mutta sitten tulee niitä päiviä kun hymyllä ei ole rajoja, rinnassa sykkii sydän, pakahtuu, poksahtaa, on helppo olla ja hengittää, haluaa ja pystyy olemaan läsnä, nauttii ja antaa elämän viedä. 


Ehkä se juju onkin juuri se, että elämällä on kaaria, toiset matalempia ja toiset yksinäisten vuorten kokoisia. Ehkä juuri siitä tämä elämä muodostuu, välillä pitää olla pahaa, että muistaa kuinka paljon hyvää on. 

Niin kuin edellisessä postauksessa sanoin, pyrin luottamaan siihen, että asiat järjestyvät ja luulen sen olevan suuri voima siihen mitä nyt tunnen. Tänään sain puhelun ja sain tietää saavani kesätöitä hieman kauempaa epoosta, mutta mikä parasta - oman alan töitä. Suuri kivi vierähti sydämeltä kun tähän puheluun vastasin, enkä malta odottaa millaista kesäkuu tulee olemaan työnsuhteen, varmasti erilainen ja ikimuistoinen kuin aikoihin! 

Kuvat; ystäväni Kirsikka Muokkaus: minä

Viimen ehkä nyt olisi hyvä aika antaa luottaa elämään ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Joskus siinä voi kestää kauemmin ja joskus kaikki tapahtuukin paljon nopeammin, silti, jos ei luota itseensä eikä ympärillä olevaan ei ole pakotietä löytää reittiä oikeaa.

Joten, suuntaan katseen tähän toukokuuhun, uusiin tuuliin, kesään ja annan mennä. Nyt on viimein aika.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

ON AIKA HENGÄHTÄÄ

Jos tuleva viikonloppu lasketaan mukaan, mulla on ollut yhteensä viisi peräkkäistä viikonloppua täynnä menoa ja meininkiä. Eikä siinä, kaiken maailman kivoja kissanristiäisiä onkin ollut, mutta huomasin eilen töhin palatessani toivovani jo viikonloppua ja täysin vapaata sellaista.

Jotenkin sitä on mennyt niin kiireellä ja huiskeessa eteenpäin, että kun aamulla katsoin itseäni peilistä mua tuijotti takaisin väsyneet kasvot, tajusin, että en oo levännyt tarpeeksi, - hetkeen. En oo vain ollut ja renotutunut ja siltä musta myöskin tuntuu. 

Viimeset viikot oon jotenkin käynyt vähän yli kierroksilla, yleensä kun se oma vapaa-aika on mulle tärkeää niin nyt en ole sitä osannut pitää, ja jos olen, mulla on koko ajan takaraivossa jyskyttänyt tietty levottomuuden tunne, missä pitäisi olla ja monelta. 


Myös se, että vaikka onkin kivoja menoja viikonloppusin ollut, on tullut myös juotua alkoholia, oli se sitten vaikka lasi viinä ruuan kanssa, niin silti. Mä kun en yleensä harvemmin alkoholia juo ja tuntuu tietyllä tapaa inhottavalta kun sitä onkin tullut "litkittyä" puolen vuodenkin edestä. Joten päätin, että tulevan viikonlopun jälkeen rauhoitun, jätän turhat menot pois ja yritän renotutua, ottaa vähän iisimmin, chillata. 

Maanantai iltana ahdistus kasvoi jo sen verran suureksi väsymyksen ja kaiken stressin lisäksi, että päätin, että tää saa nyt loppua. Vaikka oonkin ehkä onnellisin tällä hetkellä kuin aikoihin, on myös asioita, jotka mua välillä muistuttaa olemassa olollaan. Yksi iso ahistuksen aihe onkin tuleva kesä ja työ, rahahuolet ja kaikki sellaiset mitä ei vaan haluaisi ajatella, mutta mitkä silti kolkuttelee olkapäällä muistuttelemassa miten asiat oikeasti ovatkaan. 

Tällä hetkellä oon väsynyt ja yritän saada tän viikon kunnialla pakettiin ja nostaa katseen sitten uusia toukokuun tuulia kohti ja muistaa ottaa myös itselleni sitä omaa vapaata-aikaa. Pyrin myös luottamaan siihen, että kyllä kaikki aina järjestyy, niinhän se on aina ennenkin mennyt.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

HYMYILYÄ

Heissaaan! Mä ehdin nyt vasta kunnolla ajan kanssa koneelle kiireisen viikonlopun jälkeen.
Viikonloppu olikin sellasta suhaamista että! 


Perjantaina parhaan lapsuuden ystävän synttäreitten viettoa, uusiin ihmisiin tutustumista, hyvää vege ruokaa, live bändejä ja naurua. Launatai puolestaan alkoi pariacro kurssilla josta kipitin suoraan Kattilahallille Indiedaysyn järjestämään päivätapahtumaan. Siellä olikin paljon ihania kanssa bloggaajia taas paikka pullollaan, oli ihana nähdä ja jutella kaikkien kanssa joita yleensä näkeekin vain valitettavasti tälläisissä tapahtumissa, olis myös super hyvää ruokaa (kiitos Roots) ja kaikkea mitä nyt yleensäkin, brändejä ja yhteistyöjuttuja. Itse enimmäkseen nautin seurasta ja siitä ruuasta.

Sitten kotiin ja pieni huili ennen kuin ystäväni tuli mun luo laittautumaan illan gaalaa varten. Pian oltiinkin taas auringonlaskun aikaan Kattilahallilla säkenöivien ihmisten keskellä. Nautittiin illan aikana upeista live esiintyjistä, palkintojen jaosta, taas kerran hyvästä ruuasta ja drinkeistä. 
Jatkettiin vielä hyvällä porukalla jatkoille missä tanssittiinkin jalat kipeiksi. Aivan liian myöhään hypättiin ystäväni kanssa taxiin ja äkkiä nukkumaan, koska aamulla kello soi aivan liian aikaisin pariacro tunnille, jonne päästiin kuitekin yllättävän pirteinä! 


Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet töiden suhteen vähän iisimmät, mutta tällä viikolla hommaa onkin enemmän ja luulen, että oonkin aika poikki tulevana viikonloppuna, kun edellinen oli yhtä pyöritystä.

Kiitos kaikki kehen törmäsin viikonlopun aikana, oli ihana jutella ja tutustua niihin, joita en vielä tuntenut. Tälläset viikonloput, ihmiset ja kohtaamiset antaa vain niin paljon voimaa ja energiaa. <3 

Kuvat: Laura Laukka

Nyt mä kuitenkin siirryn vihdoin ja viimein netflixsin ja 13 reasons why - sarjan pariin joka on aivan liian koukuttava ja luulen, että saan pian vieroitusoireita jos en sitä pääse nyt heti katsomaan! Haha, suosittelen sarjaa kaikille! 

Nauttikaa toverit ihan kaikesta jookos? Mä teen just nyt niin mun elämässä ja hymyilen.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

EI KIIRETTÄ, EI AIKATAULUJA

Onhan tässä viimeisen vuoden sisällä lomia ollut, on ollut syyslomaa, pitkää joululomaa, hiihtolomaa ja nyt tämä pääsiäisloma, silti tuntuu, että kaikkein rentouttavin on ollut tämä neljän päivän pitkä viikonloppu.

Tuntuu, kuin tässä olis oltu pitempäänkin lomalla kuin neljä päivää, se jos mikä on selvä rentoutumisen merkki! Mutta luulen, että yksi iso syy on myös se, ettei ole ollut minkäänlaisia suunnitelmia, aikatauluja, ei sovittuja menoja, ei kiirettä eikä mitään minkä takia pitäisi juosta paikasta toiseen kelloa vilkuillen. 


Ollaan pidetty leffamaratonia Pirates Of  The Carieabbean leffojen merkeissä ja päästinkin kolmos leffan puoliväliin kunnes päätettiin lopettaa yli 6 tunnin telkkarin tuijottaminen, eikä siinä, hyvinhän sekin leffa olis menny loppuun asti! Oon urheillut salilla kaikessa rauhassa kelloon katsomatta, joogannut kotona ja käynyt kävelyllä parhaitten ystävien kanssa, oon syönyt hyvin, nähnyt kavereita niin paljoin kuin vain neljään päivään ehtii, on juotu viinä ja herkuteltu, vietetty aikaa perheen kesken, saunottu, katsottu lisää elokuvia ja oon ottanut kaikesta kaiken irti. - Kirjaimellisesti kyllä, chek. 

Paremmin en olisi voinut tätä neljää päivää viettää, oon tehnyt just niitä asioita ilman mitään kiireitä just niinkuin oon halunnutkin. Ja tänään kun kävelin koti kodin kulmilla kävelyllä, hymyilin itsekseni siitä kuinka onnellinen mä oon näistä kaikista asioista ja ihmisistä jotka on ympärillä. Oli kyse sitten perheenjäsenistä, ystävistä tai työkavereista. Kiitos, että ootte mun matkalla mukana <3 



Oon muutenkin tosi kiitollinen kaikesta tällä hetkellä, tuntuu hyvältä kun on jotenkin luottavainen olo tähän kaikkeen, - elämäksi sitä yleensä kutsutaan. Ja vaikka onkin pieniä juttuja jotka vois heivata joskus pois päiväjärjestyksestä niin uskon, ettei mulla olis elämän kanssa näin hyviä välejä, ellei olis myös niitä juttuja joista ei aina niin hirveesti innostu. 

Jotenkin hieman haikeana päätän tämän neljän päivän loman. Jotenkin sitä aina loman jälkeen olo tuntuu haikealta, jotenkin sitä aina kulkeutuu sellaiseen moodiin, että unohtaa kaiken arjen ja muun, vaikka arkikin on omalla tavallaan ihanaa. Joten, nyt suuntaan katseen tulevaan uuteen tekemisen täyteiseen viikkoon. 

Ihanaa viikkoa ihanat! <3