perjantai 9. kesäkuuta 2017

SE OLIS BLEHAT PÄÄHÄ & KESÄ FIILISTELYY

Rätti. Poikki. Väsynyt.

Sitä mä olen tällä hetkellä, ehkä enemmän kuin vähään aikaan ja syy siihen on tällä viikolla alkanut kesätyö ja uusi arki.


Kyllä mä tiesin, että ensimmäinen viikko tulee olemaan raskas uusine työtovereineen, työtapoineen, aikatauluineen, matkoineen ja pitkine päivineen, aijemmat vuodethan mä olen tehnyt niitä 4-9h tunnin päiviä erittäin vaihtelevasti. Ja nyt kun kello pirahtaa kukon laulun aikaan soimaan joka aamu ja kotiin päästessä ei ole muuta jaksanut tehdä kuin maata, voin kertoa että olo on vähän kettuuntunut tähän tän hetken tilanteeseen.

Viime viikolla jo muistuttelin itselleni, "ettei Linda sitten mitään stressiä, ensimmäisenä viikkona tulee varmasti väsyttämään, mutta kyllä se siitä sitten tasoittuu", yllätyinkin, että tää ensimmäinen viikko on kuitenkin tuntunut näin raskaalta. Uusien rutiinien hakeminen onkin ollut haastavaa.


Salilla käyntiä tai muuta treeniä en ole edes pahemmin jaksanut haaveilla, koska koko kroppa on vielä vähän sekaisin tästä uudesta rytmistä ja toivonkin, että ens viikolla olisinkin jo päässyt arkeen kiinni niin, että jaksaisin treenailla taas tavalliseen tapaan.

Muuten tulevasta kesästä fiilis on pitkästä aikaa aijempiin vuosiin verrattuna rennon, innostuneen, tasapainoisen ja odottavaisen tuntuinen. Aijon puuhastella niin paljon kaikkea kivaa kun vain sielu sitää ja olla odottamatta liikoja. Ja super kivoja suunnitelmia onkin siis luvassa! 


Onneksi nyt pääsee viikonlopun viettoon ja hengähtämään. Tänään olinkin ihme ja kumma sen verran tolpillani töiden jälkeen, että sain kuin sainkin koko asunnon putsattua vaatekaappia myöten! Nyt mä pistän töllön auki ja nautin vapaasta illasta. Ihanaa auringon täyteistä viikonloppua kaverit!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

YHDEN KATON ALLA HYMYÄ JA ONNELLISUUTTA - JUHLAHUMUA



Lauantai. Wau. Sanaton.

Ehkä sanat eivät riitä kertomaan kuinka paljon onnea, rakkautta ja iloa koko lauantai päivä piti sisällään. Kuinka paljon rakkaita ja korvaamattomia ihmisiä mulla on ympärillä. Kuinka paljon eri ikäisiä ja erilaisia, mutta kaikki yhtä tärkeitä ja rakkaita.

Iloa, naurua, onnen ja heikeuden kyyneliä, ylpeyttä, akustista musiikkia ja auringon paistetta, onnellisuutta ja hyvää kakkua ja skumppa unohtamatta. 


Ylpeä ja onnellinen isosisko kiittää ja rutistaa, kyllä tosta mun pikkuveljestä onkin kasvamassa upea nuori mies, jolla on vielä kaikki edessä. Lauantai oli ikimuistoinen päivä. Kiitos teille kaikille ketkä olitte. <3 Kiitos myös tämän postauksen kuvaajalle Katalle!

Onnea kaikille valmistuneille! <3

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

RAKKAUTTA JA ONNEA, SITÄ TÄÄ ON JUST NYT

Keävttä rinnassa, kevättä mielessä.

Viime aikoina säät ovat antaneet parastaan, ulkona tärkenee paljain säärin ja hihattomissa, auringon lämpö sivelee poskipäitä ja töissä ollaan oltu kaikki mahdollinen aika ulkona, iltaisin ulkona tuoksuukin jo aivan kesäyöltä, paloinkin tuossa viime viikonloppuna ja sain punaiset sääret ja rintakehän aurinkorasvasta huolimatta. Se jos mikä on kesän merkki se!


Vatsanpohjassa tuntuu pieni jännitys, muistan lapsuudesta sen jännityksen tunteen kun tiesi pian pääsevänsä kesälaitumille nauttimaan lomasta, suvivirrestä joka raikasi juhlasalissa ja äidin kasvoilla hymystä kun sain todistuksen.

Olo on ollut juuri viime aikoina samanlainen, kuin silloin pienenä kesälomalle päästessä. Koko tämä viikko on ollut auringon, ystävien ja hyvän mielen täyteinen. Ystäviä on nähty useampana päivänä, käyty elokuvissa tsekkaamassa uusin pirates leffa, kuvailtu, vietetty tupari brunssia uusien sekä vanhojen tuttavuuksien ympäröimänä, käyty pyörähtämässä Maailma kylässä tapahtumassa ja kilistelty viinilaseja tyttöjen kanssa. Tänään muutama tunti palvottu aurinkoa ystävän seurassa ja huomasinkin, että onhan se väri aika mukavasti jo tarttunutkin, etten ihan kalkkilaivan kapteeniltä näytä! 


Tulossa on paljon kaikkea kivaa ohjelmaa tulevalle kesälle ja uudet duunikuviot pääsevät käyntiin heti kesäkuun alkaessa. Mikä myös tarkoittaa sitä, että ensi viikko on viimeinen viikko, ennen kuin osa työtovereista ja lapsista jatkaa uusille poluille. Haikeutta on siis ilmassa ja aijonkin nauttia jokaisesta päivästä työympäristössä näiden ihmisten keskellä. Ensi viikonloppu huipentuukin veljen yo-juhliin ja isoon kasaan rakkaita ihmisiä ympärillä. Juhlat tuovatkin oman jännityksen ja samalla myös haikeuden tunteen ja tiedän jo nyt, kuinka kylmätväreet nousevat iholle suvivirren soidessa.


Kaiken kaikkiaan olo on tällä hetkellä rakkautta ja onnea. Sitä mä oon just nyt. Ja tästä on pirun hyvä jatkaa eteenpäin. 

maanantai 8. toukokuuta 2017

KAIKKI JÄRJESTYY

Lämmin viikonloppu, niin säältä kuin mieleltäänkin.

Viime viikko oli omalla tavallaan raskas niin kuin kerroinkin, on se vaan käsittämätöntä, että tasan viikko sitten istuin täällä kyyneleet silmissä ja ajattelin etten jaksanut silloin niitä asioita mitä viikko toisi mukanaan, sellaisia asioita joita en toivoisi kenenkään miettivän. Olin ahdistunut tulevasta ja kesätöistä, rahatilanteestani ja kaikesta mahdollisesta mikä juuri silloin tuntui raskaimmalta kuin aikoihin.


Ehkä se onkin tän elämän juju, ihme. On päiviä, viikkoja tai kuukausia kun mieli on multaakin mustempaa, ei jaksa, ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään. Jotenkin sitä vain vajoo omaan murheenkryyniinsä ja varsinkin näin helposti melankolisena ihmisenä oikein ruokkii itse itseään.

Mutta sitten tulee niitä päiviä kun hymyllä ei ole rajoja, rinnassa sykkii sydän, pakahtuu, poksahtaa, on helppo olla ja hengittää, haluaa ja pystyy olemaan läsnä, nauttii ja antaa elämän viedä. 


Ehkä se juju onkin juuri se, että elämällä on kaaria, toiset matalempia ja toiset yksinäisten vuorten kokoisia. Ehkä juuri siitä tämä elämä muodostuu, välillä pitää olla pahaa, että muistaa kuinka paljon hyvää on. 

Niin kuin edellisessä postauksessa sanoin, pyrin luottamaan siihen, että asiat järjestyvät ja luulen sen olevan suuri voima siihen mitä nyt tunnen. Tänään sain puhelun ja sain tietää saavani kesätöitä hieman kauempaa epoosta, mutta mikä parasta - oman alan töitä. Suuri kivi vierähti sydämeltä kun tähän puheluun vastasin, enkä malta odottaa millaista kesäkuu tulee olemaan työnsuhteen, varmasti erilainen ja ikimuistoinen kuin aikoihin! 

Kuvat; ystäväni Kirsikka Muokkaus: minä

Viimen ehkä nyt olisi hyvä aika antaa luottaa elämään ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Joskus siinä voi kestää kauemmin ja joskus kaikki tapahtuukin paljon nopeammin, silti, jos ei luota itseensä eikä ympärillä olevaan ei ole pakotietä löytää reittiä oikeaa.

Joten, suuntaan katseen tähän toukokuuhun, uusiin tuuliin, kesään ja annan mennä. Nyt on viimein aika.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

ON AIKA HENGÄHTÄÄ

Jos tuleva viikonloppu lasketaan mukaan, mulla on ollut yhteensä viisi peräkkäistä viikonloppua täynnä menoa ja meininkiä. Eikä siinä, kaiken maailman kivoja kissanristiäisiä onkin ollut, mutta huomasin eilen töhin palatessani toivovani jo viikonloppua ja täysin vapaata sellaista.

Jotenkin sitä on mennyt niin kiireellä ja huiskeessa eteenpäin, että kun aamulla katsoin itseäni peilistä mua tuijotti takaisin väsyneet kasvot, tajusin, että en oo levännyt tarpeeksi, - hetkeen. En oo vain ollut ja renotutunut ja siltä musta myöskin tuntuu. 

Viimeset viikot oon jotenkin käynyt vähän yli kierroksilla, yleensä kun se oma vapaa-aika on mulle tärkeää niin nyt en ole sitä osannut pitää, ja jos olen, mulla on koko ajan takaraivossa jyskyttänyt tietty levottomuuden tunne, missä pitäisi olla ja monelta. 


Myös se, että vaikka onkin kivoja menoja viikonloppusin ollut, on tullut myös juotua alkoholia, oli se sitten vaikka lasi viinä ruuan kanssa, niin silti. Mä kun en yleensä harvemmin alkoholia juo ja tuntuu tietyllä tapaa inhottavalta kun sitä onkin tullut "litkittyä" puolen vuodenkin edestä. Joten päätin, että tulevan viikonlopun jälkeen rauhoitun, jätän turhat menot pois ja yritän renotutua, ottaa vähän iisimmin, chillata. 

Maanantai iltana ahdistus kasvoi jo sen verran suureksi väsymyksen ja kaiken stressin lisäksi, että päätin, että tää saa nyt loppua. Vaikka oonkin ehkä onnellisin tällä hetkellä kuin aikoihin, on myös asioita, jotka mua välillä muistuttaa olemassa olollaan. Yksi iso ahistuksen aihe onkin tuleva kesä ja työ, rahahuolet ja kaikki sellaiset mitä ei vaan haluaisi ajatella, mutta mitkä silti kolkuttelee olkapäällä muistuttelemassa miten asiat oikeasti ovatkaan. 

Tällä hetkellä oon väsynyt ja yritän saada tän viikon kunnialla pakettiin ja nostaa katseen sitten uusia toukokuun tuulia kohti ja muistaa ottaa myös itselleni sitä omaa vapaata-aikaa. Pyrin myös luottamaan siihen, että kyllä kaikki aina järjestyy, niinhän se on aina ennenkin mennyt.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

HYMYILYÄ

Heissaaan! Mä ehdin nyt vasta kunnolla ajan kanssa koneelle kiireisen viikonlopun jälkeen.
Viikonloppu olikin sellasta suhaamista että! 


Perjantaina parhaan lapsuuden ystävän synttäreitten viettoa, uusiin ihmisiin tutustumista, hyvää vege ruokaa, live bändejä ja naurua. Launatai puolestaan alkoi pariacro kurssilla josta kipitin suoraan Kattilahallille Indiedaysyn järjestämään päivätapahtumaan. Siellä olikin paljon ihania kanssa bloggaajia taas paikka pullollaan, oli ihana nähdä ja jutella kaikkien kanssa joita yleensä näkeekin vain valitettavasti tälläisissä tapahtumissa, olis myös super hyvää ruokaa (kiitos Roots) ja kaikkea mitä nyt yleensäkin, brändejä ja yhteistyöjuttuja. Itse enimmäkseen nautin seurasta ja siitä ruuasta.

Sitten kotiin ja pieni huili ennen kuin ystäväni tuli mun luo laittautumaan illan gaalaa varten. Pian oltiinkin taas auringonlaskun aikaan Kattilahallilla säkenöivien ihmisten keskellä. Nautittiin illan aikana upeista live esiintyjistä, palkintojen jaosta, taas kerran hyvästä ruuasta ja drinkeistä. 
Jatkettiin vielä hyvällä porukalla jatkoille missä tanssittiinkin jalat kipeiksi. Aivan liian myöhään hypättiin ystäväni kanssa taxiin ja äkkiä nukkumaan, koska aamulla kello soi aivan liian aikaisin pariacro tunnille, jonne päästiin kuitekin yllättävän pirteinä! 


Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet töiden suhteen vähän iisimmät, mutta tällä viikolla hommaa onkin enemmän ja luulen, että oonkin aika poikki tulevana viikonloppuna, kun edellinen oli yhtä pyöritystä.

Kiitos kaikki kehen törmäsin viikonlopun aikana, oli ihana jutella ja tutustua niihin, joita en vielä tuntenut. Tälläset viikonloput, ihmiset ja kohtaamiset antaa vain niin paljon voimaa ja energiaa. <3 

Kuvat: Laura Laukka

Nyt mä kuitenkin siirryn vihdoin ja viimein netflixsin ja 13 reasons why - sarjan pariin joka on aivan liian koukuttava ja luulen, että saan pian vieroitusoireita jos en sitä pääse nyt heti katsomaan! Haha, suosittelen sarjaa kaikille! 

Nauttikaa toverit ihan kaikesta jookos? Mä teen just nyt niin mun elämässä ja hymyilen.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

EI KIIRETTÄ, EI AIKATAULUJA

Onhan tässä viimeisen vuoden sisällä lomia ollut, on ollut syyslomaa, pitkää joululomaa, hiihtolomaa ja nyt tämä pääsiäisloma, silti tuntuu, että kaikkein rentouttavin on ollut tämä neljän päivän pitkä viikonloppu.

Tuntuu, kuin tässä olis oltu pitempäänkin lomalla kuin neljä päivää, se jos mikä on selvä rentoutumisen merkki! Mutta luulen, että yksi iso syy on myös se, ettei ole ollut minkäänlaisia suunnitelmia, aikatauluja, ei sovittuja menoja, ei kiirettä eikä mitään minkä takia pitäisi juosta paikasta toiseen kelloa vilkuillen. 


Ollaan pidetty leffamaratonia Pirates Of  The Carieabbean leffojen merkeissä ja päästinkin kolmos leffan puoliväliin kunnes päätettiin lopettaa yli 6 tunnin telkkarin tuijottaminen, eikä siinä, hyvinhän sekin leffa olis menny loppuun asti! Oon urheillut salilla kaikessa rauhassa kelloon katsomatta, joogannut kotona ja käynyt kävelyllä parhaitten ystävien kanssa, oon syönyt hyvin, nähnyt kavereita niin paljoin kuin vain neljään päivään ehtii, on juotu viinä ja herkuteltu, vietetty aikaa perheen kesken, saunottu, katsottu lisää elokuvia ja oon ottanut kaikesta kaiken irti. - Kirjaimellisesti kyllä, chek. 

Paremmin en olisi voinut tätä neljää päivää viettää, oon tehnyt just niitä asioita ilman mitään kiireitä just niinkuin oon halunnutkin. Ja tänään kun kävelin koti kodin kulmilla kävelyllä, hymyilin itsekseni siitä kuinka onnellinen mä oon näistä kaikista asioista ja ihmisistä jotka on ympärillä. Oli kyse sitten perheenjäsenistä, ystävistä tai työkavereista. Kiitos, että ootte mun matkalla mukana <3 



Oon muutenkin tosi kiitollinen kaikesta tällä hetkellä, tuntuu hyvältä kun on jotenkin luottavainen olo tähän kaikkeen, - elämäksi sitä yleensä kutsutaan. Ja vaikka onkin pieniä juttuja jotka vois heivata joskus pois päiväjärjestyksestä niin uskon, ettei mulla olis elämän kanssa näin hyviä välejä, ellei olis myös niitä juttuja joista ei aina niin hirveesti innostu. 

Jotenkin hieman haikeana päätän tämän neljän päivän loman. Jotenkin sitä aina loman jälkeen olo tuntuu haikealta, jotenkin sitä aina kulkeutuu sellaiseen moodiin, että unohtaa kaiken arjen ja muun, vaikka arkikin on omalla tavallaan ihanaa. Joten, nyt suuntaan katseen tulevaan uuteen tekemisen täyteiseen viikkoon. 

Ihanaa viikkoa ihanat! <3

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

TAUKO OLIKIN EHKÄ SITÄ MITÄ TARVITSIN

2 ja puol viikkoa kipeänä, salilla käymiset ja kaikenlainen liikunta jäi sairastelun vuoksi kokonaan pois. Välillä turhautti ja paljon. Kroppa tuntui veltolta, ei ollut virtaa eikä halua, jollain tapaa jopa tuossa ajassa unohdin sen kuinka paljon rakastan liikkua, liikuttaa mun kroppaa. Kuinka paljon se kaikki tuo hyvää oloa ja energiaa. 


Aiemmin tällä viikolla tunsin oloni sen verran terveeksi, että päätin tiistai aamuna suunnata salille. Jännitti, kuinka kroppa ottaisi vastaan kaiken liikunnan, kun aikasemmat viikot olivat menneet lähinnä työmatkoja tehden kävelyn muodossa bussipysäkiltä kotiin tai töihin. Myös yksi iso asia mikä muuttui samalla sysäyksellä, oli sali. Edellinen salini, Leppävaara Sats suljettiin juuri silloin kun olin sairaana ja harmittelin, etten päässyt viettämään siellä enää aikaa tutussa ja ihanassa ympäristössä, tuttujen ihmisten ympäröimänä.

Mutta, kun pääsin uuden salin tiloihin, mut valtasi ensin pieni epäluulo, sali oli iso, meluisampi kuin edellinen, siellä ei ollut ikkunoita ja ennen kaikkea se oli käviämäärältään suomen suurin sali, 5000 jäsentä. Joten ihmisiä, melua, ääniä, mutta myös tilaa riitti riittämiin. 


Ja voi kuulkaa, ei mennyt kauaa, kun jo endorfiini pöllyissä hypin, pompin boxsille, tein punnerruksia, seison käsilläni, kokeilin itselleni uusia laitteita ja joogailin sen kaiken uuden keskellä. Tunne oli sanoikuvaamattoman mahtava. - Tätä kaipasin, tämä mä tarvitsen. 

Nyt on vedetty tämä viikko monipuolisella treenillä, on ollut HIIT- treeniä, voima treeniä, joogailua ja venyttelyä. Kävin myös eilen juoksemassa ensimmäisen lenkkini sitten viime lokakuun ja voin sanoa, ettei olo ole hetkeen ollut näin kaikkensa antanut. Jalka nousi ja hiki virtasi. 


Ehkä sillä sairastelulla olikin joku isompi meritys, se että kroppa sai levätä enemmän kuin viikon, oli tarpeen. Se, että annoin sen vetää henkeä enemmän kuin omasta mielestäni oli tarpeen, oli hyväksi itselleni kokonaisvaltaisesti. Olo on energisempi kuin aikoihin ja halua liikkua ja voida hyvin on tällä hetkellä itselläni ehdottomasti ykkösenä. 

Ja jos joku nyt kysyisi mitkä ovat tavoitteeni liikunnan ja hyvnvoinnin suhteen, olisko se kesäkunto 2017? Lihasten kasvatus tai kehonhallinta? Heittäisin kysyjälle ylävitosen ja vastaisin hymyillen, että tällä hetkellä ainut tavoitteeni on voida hyvin kokonaisvaltaisesti ja tehdä sitä mitä se mun kroppani kaipaa, oli se sitten venyttelyä, joogaa tai voimatreeniä. 


Näin on hyvä. Niin hyvä, ettei ole ehkä aikaisemmin ollut. 

Ja vaikka tulevina viikonloppuina on tulossa ties mitä kissanristiäisiä aijon pitää oloni hyvänä, nautin kohtuudella kaikkea, mutta tätä balanssia en aijo kadottaa.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

PAREMPAA KUIN TOIVOIN

Kävelemme kapeita käytäviä pitkin ja heitämme läppää titanicista ja sen uppoamisesta nauren. Kun avaamme hytin oven ja astumme sisään huomaamme pöydälle tuodun skumppapullon. Avaamme sen ja skoolaamme.

Repeän nauruun jo heti aamusta mun kaverin vitsille ja sille kuinka hän yrittää kavuta alas yläsängystä. Nauran ja se tuntuu kuplivalta.


Kävelemme kadulla, juuri sillä kadulla millä edellisenä päivänä on tapahnut taas niitä asoita, joita ei toivoisi kenenkään kohdalle tapahtuvan, niitä uutisia joita ei haluaisi lukea. Joka puolella on paljon poliiseja, kukkia ja kynttilöitä maassa, uutis juontajat ja kamerat haastattelevat tapaturmapaikan ympärille kerääntyneitä ihmisiä. Ihmisiä on paljon. Sinikeltaiset liput huojuvat ympäri kaupunkia puolitangossa. Pysähdyn ja katson ympärilleni. En vain pysty käsittämään mitä täällä oli juuri eilen tapahtunut. Mitä jos se olisikin tapahtunut tänään, kun me olemme täällä? Tai entä jos niin tapahtuisi omalle tai läheisen kohdalle joku päivä? Se pistää miettimään.

Jaloissa tuntuu, kun astumme kahvilaan joka on lähes tupaten täynnä, tilaan katkarapu leivän ja ison cappucinnon. Niin ison, että se on lähes pääni kokoinen. Huh vihdoinkin päästään istumaan, ollaan lähes kävelty koko kaupunki ympäri ja käyty muutamissa kaupoissa sovittelemassa toistaan ihanempia asuja, olisin hyvin voit ostaa kaiken.


Ystäväni heilauttaa kättään ja astumme taxiin, nauramme ääneen, koska kaikki me olemme enemmän kuin väsyneitä ja suunnittelemme jo laivaan pääsyä ja tulevaa iltaa.

Saavumme ravintolaan ja istumme erittäin leveän ja korkean pöydän ääreen, pian tiedämmekin mitä tilata, jonka jälkeen odotamme malttamattomina annoksiamme. 

Koko keho tuntuu kuplivalta ja nautin. Nautin tästä kaikesta, halaan ystäviäni, annan jalkojen tanssia valojen seassa, nostan käteni kohti kattoa ja hymyilen. Tässä ja nyt, niin hyvä olla


Olen onnellinen. Tämä ystävät ympärillä, tämä reissu ja se kaikki hauska mitä koimme on nyt muistoissa. On se vain ihmeellistä miten tälläiset pienet reissut yhdistää, antaa niin paljon ja saa mielen unohtamaan sen kaiken arjen, kuinka hyvältä tuntuu olla hetken vain ja antaa mennä täysin go with the flow. 

Kiitos ihanasta reissusta ja sitäkin hauskemmasta seurasta tytöt <3