sunnuntai 29. tammikuuta 2017

KAHVIA & PARIACROBATIAA

Long time, no see!

Tämä pätee tähän ehkä liiankin hyvin vai mitä?


Kuvat ovat vime viikonlopulta, kun näin pitkästä aikaa Kataa ja Lauraa. Kävimme kuvailemassa, ensimmäistä kertaa Date + Kalessa syömässä salaattibowlit, pyörimme kaupoilla ja myöhemmin matkaamme tarttui myös uusi ihana tuttavuus Jemina!

Viikonloppu oli aamusta iltaan yhtä menoa, uusia ihmisiä ja omanmukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Olin nimittäin lauantai ja sunnuntai aamuina pariacrobatia workshopissa yhden parhaimman ystäväni kanssa, joka on vihdoin palannut maailman matkaltaan. 


Ja voi kuulkaa millainen workshoppi se olikaan! Ihan mieletöntä! Meikäläinen hyppeli ja kikatteli kuin pieni lapsi kokeillessaan kaikkia mahdollisia uusia liikkeitä. Oli pari rapu- ja karhukävelyä, paripunnerrusta, lentokonetta, erilaisia varitaatioita sillasta, nostoja ja muita hieman vaikeampia pariliikkeitä. Oli kuperkeikkoja ja kaikkea mahdollista hauskaa! Mm. toisen kiertämäistä niin, että pari seisoi paikallaan ja toisen piti kiertää hänet reppuselästä lähtien ympäri, sama tehtiin myös niin, että mentiin reppuselästä olan yli jalkojen välistä alas. 

Sunnuntai iltana innostuimme myös käymään keskustassa eräällä studiolla johon sisäänmaksuna oli 5euroa. Siellä sai sitten kokeilla ja tehdä ties mitä pariliikkeitä oman tai muiden parien kanssa. Voin sanoa, että kyseisen viikonlopun jälkeen olo oli aikalailla sellainen, että hyvä kun sängystä ylös pääsi, haha!


Ehdottomasti palattava kyseisen lajin pariin ja olenkin googletellut seuraavia workshoppeja ja suunnitellut ystäväni kanssa yhteisiä harjoituksia missä alotettaisiin kahdestaan hiomaan ihan tosissaan kaikkia opittuja liikkeitä. Ihanaa löytää pitkästä aikaa joku asia mikä antaa näin paljon, ihankuin lapsena aina kun liittyi uuteen harrastusjoukkoeeseen tai innostui uusista pihaleikeistä.

Blogia oon tarkoituksena pitänyt nyt matalalla profiililla ja tällä hetkellä se tuntuu hyvältä. Arki kun on arkea, ei kaikkea saa siihen mahdutettua. 

Kuullaan taas pian ihanat. <3

maanantai 16. tammikuuta 2017

VUOSI 2017, TÄÄLLÄ OLLAAN JA EDELLEEN. - HENGISSÄ

Vuosi 2017. - Täällä ollaan ja edelleen, hengissä. 

Mä olen pitänyt pientä blogi vapaata täysin siemauksin siitä sen pahemmin stressaamatta. Niin kauan kun mä en ole tästä kellekkään tilivelvollinen, musta on välillä ihan hyvä pitää vähän paussia. Sitähän sanotaan, että ne asiat mitä rakastat tehdä, tee ne täydellä sydämmellä, mutta muista pitää myös taukoa, koska tauon aikana näät asiat usein ulkopuolelta ja kun palaat, tuot siihen uutta näkökulmaa ja sisältöä. - Ja juuri siihen mäkin uskon. 

Tää niin sanottu tauko, radio hiljaisuus on tehnyt enemmänkin kuin hyvää. Mä olen kieltämättä monet monet kerrat pohtinut kirjoittavani, mutta päättäyt sitten että empäs sittenkään, kyllä se palo siihen kaikkeen palaa kun antaa tilaa ja aikaa ja jos ei, niin entäs sitten? Sitten se ei ehkä ollut mua varten. 

Oon myös monet monet kerrat tässä hiljaisuudessa pohtinut mun blogia, sitä kaikkea mitä se on mulle antanut ja mitä kaikkea se voisi vielä antaa, näin ollen oon myös pohtinut mun blogin tulevaisuutta. 

Lopettamista.

Ensimmäistä kertaa ikinä. - Tosissani sanonut ne sanat ääneen. Ensin siinä kesti hetken edes sanoa sitä itselleni, mutta nyt, sanon sen myös täällä.



Mua kylmää kun mä ajattelen tän lopettamista. " Enhän mä voi, tätähän mä rakastan "- totesin moneen kertaan. Muistan kun joskus ajattelin, että osa musta kuolee pois jos lopetan mun ajatuksien ja kaiken tän jakamisen. Jos en kirjoittaisi tätä kaikkea, en toisi itsestäni esille niitä hyviä ja huonoja puolia ja ne patoutuisi jonnekkin syvälle sisälle ja kun ne tulisivat ajan kanssa ulos, olisi edessä pelkkä iso musta möykky jonka selvittämiseen menisi enemmän kuin aikaa.

Tuntuu hyvältä huomata, kuinka hyvältä tuntuu taas kirjoittaa. Tuntuu kuin mä olisin ollut kauankin pois, matkoilla, jossain muualla. Ja niin mä olenkin. Olen muovannut mielessäni kaikkea tähän liittyvää mitä se mussa herättää.

Mulla olis ihan liikaa kerrottavaa ja jaettavaa, Siitä kuinka uusi vuosi, vain yhen numeron muuttuminen tuntuu ensi kertaa helpottavammalta kuin koskaan. Vaikka uusi vuosi on hieman typerä alusta aloittaa alusta, kuin yhtä hyvin voisi aloittaa vaikka normaalina keskiviikkona, pääsiäisenä tai loppiaisena, niin tämä vuoden vaihde tuntuu mussa uudelta lupaammalta alulta, - ensimmäistä kertaa koskaan. Ja sitähän se mulle on.
Mä haluaisin kertoa tähän myös sen kuinka tän hiljaisuuden aikana olen innostunut joogasta ja acrosta, menossa ensi viikonloppuna acro kurssille tai kuinka mä olen oppinut uusia liikkeitä ja kehonhallintaa, mä haluaisin myös kertoa, että olen tavannut uusia ihmisiä ja sitä mukaa mennyt oman mukavuusalueen ulkopuolelle, samalla haluaisin kertoa mitä kaikkea muuta siistiä mä olen vuoden vaihteen jälkeen puuhastellut vaikka ne ovatkin olleet niitä arkisia asioita, haluaisin myös kertoa arjen alkamisesta ja mun työpanoksesta. Myös ikäkriiseilystä ja ajottaisesta turhautuneisuudesta omaa elämää kohtaan. 


Haluaisin kertoa, jakaa ja antaa. Pohtia ja miettiä, kysyä ja antaa vastauksia. Olla myös niitä antamatta ja vain kohottaa käsiä kohti taivasta. Haluaisin tunteita ja oivalluksia ja yhteen kuulumisen tunteita. Ja ilman tätä kaikkea ei olisi, jos ei olisi kuulijoita.

Joten miksi lopettaa, jos on näin paljon haluttavaa?