sunnuntai 26. helmikuuta 2017

MÄ ISTUN ALAS JA KUUNTELEN

Plääh.

Sunnuntai, lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Kello lähenee jo uhkaavasti yhtä ja istun edelleen pöydän ääressä jossa olen istunut jo melkoisen tovin.

Tänään ei oikein huvita, - mikään.

Ehkä se johtuu siitä, että huomenna palaan taas arjen pariin. Ja mikäs siinä, onhan se kivakin palata normi askareisiin ja päästä taas työn pariin, mutta kun jotenkin just nyt ei huvita. Ei yhtään.


Tää kulunut viikko on kaiken kaikkiaan tuntunut paljon pidemmältä kuin yhdeltä lomaviikolta. Siitä ainakin tietää, että on rentoutunut kunnolla ja päästänyt itsensä ihan nolla levelille ja unohtanut kaiken mitä ei lomalla tarvitsekkaan ajatella.

Nyt kalenteri ammottaa vielä hetken tyhjyyttään, ennen kuin kaivan sähköpostit ja muut lippulappuset esiin ja alan sitä täyttämään aina tuonne toukokuulle asti. Tai ehkä sittenkin elän vain kuukauden kerrallaan, niinkuin tähänkin asti. Pahemmin en oo kalenteria täyttänyt sen pidemmälle, mielummin keskittyy sen kuukauden aikana tuleviin juttuihin, niin pysyy itsekkin ihan järjissään kalenteria vilkuillessa. Mielummin niin, että "mitäs mulla onkaan tulossa ensi viikolla, kuin ens kuussa", vai mitä?


Kello on jo yli yhden, hups, - jämähdin sitten selailemaan välissä puhelinta ja välillä vilkuilin vastapäisessä mäessä laskevan perheen touhua, lapset siellä innoissaan laskee pulkkamäkeä.

Havahdun kännykän piippaukseen ja päätän jatkaa kirjoittamista. Lähinnä mielessä pyörii kaikkea ja toisaalta ei sitten yhtään mitään. Jotenkin vähän typerää kirjoittaa kaikesta mutta samalla ei yhtään mistään? Ehkä tää onkin vaan tällästä ajatusten juoksua välillä.


Ehkä mä vielä nautin tästä viimeisestä päivästä ja vietän joka sekunnin pitkään viivytellen ja nauttien. Tuleehan niitä lomia ja viikonloppuja ja heti huomenna töihin päästessä ei varmasti arkikaan tunnu enää yhtään niin tahmelta miltä se nyt mun mielessä tuntuu. Joten te, - rakkahat. 

Miten menee? Onko olo sekava ja hukassa oleva, vai onko mieli energinen ja seinille poksahteleva? Vai ettei mikään nyt miltään tunnu ja vois vain maata peiton alla ja olla heräämättä tähän päivään? 

Mä istun alas ja kuuntelen.

tiistai 21. helmikuuta 2017

ELÄMÄÄ PUHELIMEN SISÄLTÄ

Ihanan aurinkoista tiistaita! 

Oi kuinka tuo aurinko tänään paistaakaan niin ihanasti!? Kuinka se lämmittää poskipäitä ja saa olon tuntumaan huolettomalta ja kevyeltä. Kuinka koti näyttä entistä valoisammalta sen kylpiessä auringon säteissä. 

Tämä viikko onkin mulla töiden puolesta lomaviikko, joka siis tarkoittaa sitä, että saa tehdä mitä ja milloin huvittaa! Viime viikko oli sellasta hulabaloota suuntaan jos toiseen niin nyt on ihanaa kun saa luvan kanssa hengähtää. Pitkiä yöunia onkin tullut taas nukuttua, nähty ystäviä ja tänään olin aamupäivällä äidin kanssa kävelyllä munkkiniemen jäällä, oi sitä auringon säteilyä! Niin pirsistävää. Loppuviikosta vielä tiedossa kylpylä reissu tampereelle äidin kanssa, ah voi että.

Nyt kuitenkin heitän teille tähän muutamia kuvia puhelimen kansiosta, olkaapa hyvät!


Tuossa jo hetki sitten meikäläinen pääsi vihdoin ja viimeinen stadissa sijaitsevaan Destiny Storeen ostamaan jo tuon kauan himoituin sarvipää taulun! Myös eräs tekstinpätkä pääsi myös kehyksissä seinälle muiden taulujen joukkoon ja nyt se on täydellinen seinä.  / Muutama viikko takaperin töidenlomassa kävelij katajanokalla ja ihailin kauniita maisemia.


Käytiin sukulaisilla keski-suomessa, saunottiin, syötiin hyvin, ajoin elämäni ensimmäistä kertaa mönkiällä järvenjäällä, eikä siinä muuten mitään etana vauhtia menty! Renotuduttiin ja naurettiin itsemme kipeiksi! Ihan parasta maisemanvaihdosta sanon minä! / Viime viikolla oli monia upeita auringonlaskuja joita töiden jälkeen ikuistin ties missä.


Viime viikon lauantaina kävin aina yhtä ihanassa porvoossa perheen kanssa kummieni luona. Kiertelimme vanhaa kaupunkia ja kävimme erilaisissa söpöissä pikku putiikeissa. Söimme hyvää ruokaa ja saimme melkein koko ravintolassa olleiden huomion, koska keskustelumme oli yhtä ja pelkkää naurua. 


Tiedättekö kuinka voi yksi ihminen yhtiä sukkahousuja etsiä? No kuulkaa kyllä voi! Noin kuukaus takaperin päätin, että kyllä mä nuo kaikkien päällä ja erittäin kovassa huudossa olevat sukkikset itselleni haluan. No, nähtävästi olin jo muita jäljessä, koska kaikki pk seudun kaupat mm. h&m:mät ja cybershopit jotka kyseisiä sukkiksia myivät olivat myyneet ne loppuun jo aika päivää sitten. Jatkoin silti niiden etsimistä, kunnes viime viikolla päätin taas kerran sellossa ollessani käydä kummassakin kaupassa niitä etsimässä. Ja mitäs! Siellähän cybershopissa niitä roikkui muutama kappale, jotka olivat juuri hetki sitten tulleet, nyt siis minullakin on tämä hottis hotteimmat sukkikset! / Porvoo reissun jälkeen kotiin pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen lähdin viettämään rakkaan ystäväni 23-vuotis synttäreitä. Super hauska ilta ihanien ympäröimänä 


Tämän aamun aamupala näytti siis tältä! Jos et mua snäpissä seuraa (linda.alku) niin tässä olis räpsyä kyeisestä. Kaura-manteli leipää keitetyillä munilla, raikasta marjasmootiheta ja kahvia uudesta rakkaus kahvikupistani!  / Äidin kanssa jäällä kävelyä, jonka jälkeen mentiin vielä rannalla sijaisevaan kahvilaan nauttimaan chai latet. 


Aika ihanaa on tää elämä ollut kaiken arjen kiireiden keskellä ja entistä ihanemmaksi sen tekee rakkaat mun ympärillä. - Kertokaa ihmeessä mitä piditte tän tyyppisestä puhelinpostauksesta? Nykyään tulee näitä räpsyjä otettua herkemmin puhelimella kuin kameralla, niin voisin postailla tälläisiä useamminkin? 
Nyt mä siirryn keittiön puolelle tekemään ruokaa ja sitten pistän kotijoogan pystyyn. Ihanaa viikkoa jokaiselle lomalaiselle tai arjenkeskellä olevalle. 

maanantai 13. helmikuuta 2017

VAALEANPUNAISTA SYNTTÄRIHUMUA

Viime viikko vierähti aikalailla kodin ja työpaikan väliä kulkien. Heti alkuviikosta muhun iski taas kerran räkä-yskä-flunssa pöpö, jonka johdosta illat menivätkin mukavasti sohvanpohjalla lökötellen, - eikä siinä, nimittäin Skamin tuottarithan siinä tuli katsottua. Sydän suli ja sympatiat näille nuorille norjalaisille eläytymisestä ja siitä kaikesta, samaistumisen tunteista ja kanssaelämisen iloista ja suruista. Joten, jos et oo tähän sarjaan vielä koukkuun jäänyt tai siihen törmännyt niin nyt olis korkea aika!

Kotikonstein sain kuin sainkin pöpön selätettyä ja viikonloppuna näin ystäviäni. Niitä ihania, joita ei valitettavasti usein tule nähtyä mutta silloin kuin nähdään ilmassa on energiaa, naurua, onnellisuutta ja pohdintaa kaikesta kaikkeen liittyen.


Tiedättekö sen tunteen kun istut bussissa, silmissä vilistää niitä samoja maisemia mitkä näät päivästä toiseen, kuulokkeista soi lempi musiikkiasi juuri sille fiilikselle tarkoitettuja millainen olo sinulla on. Päivä on ollut ihana ja tiedät, ettei se vielä siihen lopu. Olo on pehmeä ja onnellinen ja hymyilet jokaiselle bussissa olialle joka katsahtaa sinuun.

Juuri tuollainen olo minulla oli lauantaina.


Juhlittiin kivalla porukalla Katan 22-vuotis synttäreitä, jotka neiti olikin silloin joulukuussa thaimaan auringon alla täyttänyt. Pöytä notkui tavalliseen tapaan kaikesta ihanasta ja taivaallinen vege versio porkkanakakusta vei mun sydämmen. Totaalisesti!

Oli mukava tavata tuttuja kasvoja joihin oli jo aikaisemmin yhteisissä kekkereissä tutustunut, tutustua myös uusiin ihmisiin ja puhua aivan kaikesta maan ja taivaan välillä.


Vaaleanpunainen. Aika ihana väri, eikö? Se jotenkin hehkuu onnellisuutta, hyviä ystäviä, naurua ja iloa. Läsnäoloa, armollisuutta, halauksia ja kasapäin hymysuita. Lämpimiä tunteita, pehmeyttä ja kainaloon käpertymistä. 

Vaaleanpunaista huomista ystävänpäivää täältä ruuduntoiselta puolelta juuri sinulle


Kuvat: Laura Laukka