maanantai 8. toukokuuta 2017

KAIKKI JÄRJESTYY

Lämmin viikonloppu, niin säältä kuin mieleltäänkin.

Viime viikko oli omalla tavallaan raskas niin kuin kerroinkin, on se vaan käsittämätöntä, että tasan viikko sitten istuin täällä kyyneleet silmissä ja ajattelin etten jaksanut silloin niitä asioita mitä viikko toisi mukanaan, sellaisia asioita joita en toivoisi kenenkään miettivän. Olin ahdistunut tulevasta ja kesätöistä, rahatilanteestani ja kaikesta mahdollisesta mikä juuri silloin tuntui raskaimmalta kuin aikoihin.


Ehkä se onkin tän elämän juju, ihme. On päiviä, viikkoja tai kuukausia kun mieli on multaakin mustempaa, ei jaksa, ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään. Jotenkin sitä vain vajoo omaan murheenkryyniinsä ja varsinkin näin helposti melankolisena ihmisenä oikein ruokkii itse itseään.

Mutta sitten tulee niitä päiviä kun hymyllä ei ole rajoja, rinnassa sykkii sydän, pakahtuu, poksahtaa, on helppo olla ja hengittää, haluaa ja pystyy olemaan läsnä, nauttii ja antaa elämän viedä. 


Ehkä se juju onkin juuri se, että elämällä on kaaria, toiset matalempia ja toiset yksinäisten vuorten kokoisia. Ehkä juuri siitä tämä elämä muodostuu, välillä pitää olla pahaa, että muistaa kuinka paljon hyvää on. 

Niin kuin edellisessä postauksessa sanoin, pyrin luottamaan siihen, että asiat järjestyvät ja luulen sen olevan suuri voima siihen mitä nyt tunnen. Tänään sain puhelun ja sain tietää saavani kesätöitä hieman kauempaa epoosta, mutta mikä parasta - oman alan töitä. Suuri kivi vierähti sydämeltä kun tähän puheluun vastasin, enkä malta odottaa millaista kesäkuu tulee olemaan työnsuhteen, varmasti erilainen ja ikimuistoinen kuin aikoihin! 

Kuvat; ystäväni Kirsikka Muokkaus: minä

Viimen ehkä nyt olisi hyvä aika antaa luottaa elämään ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Joskus siinä voi kestää kauemmin ja joskus kaikki tapahtuukin paljon nopeammin, silti, jos ei luota itseensä eikä ympärillä olevaan ei ole pakotietä löytää reittiä oikeaa.

Joten, suuntaan katseen tähän toukokuuhun, uusiin tuuliin, kesään ja annan mennä. Nyt on viimein aika.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

ON AIKA HENGÄHTÄÄ

Jos tuleva viikonloppu lasketaan mukaan, mulla on ollut yhteensä viisi peräkkäistä viikonloppua täynnä menoa ja meininkiä. Eikä siinä, kaiken maailman kivoja kissanristiäisiä onkin ollut, mutta huomasin eilen töhin palatessani toivovani jo viikonloppua ja täysin vapaata sellaista.

Jotenkin sitä on mennyt niin kiireellä ja huiskeessa eteenpäin, että kun aamulla katsoin itseäni peilistä mua tuijotti takaisin väsyneet kasvot, tajusin, että en oo levännyt tarpeeksi, - hetkeen. En oo vain ollut ja renotutunut ja siltä musta myöskin tuntuu. 

Viimeset viikot oon jotenkin käynyt vähän yli kierroksilla, yleensä kun se oma vapaa-aika on mulle tärkeää niin nyt en ole sitä osannut pitää, ja jos olen, mulla on koko ajan takaraivossa jyskyttänyt tietty levottomuuden tunne, missä pitäisi olla ja monelta. 


Myös se, että vaikka onkin kivoja menoja viikonloppusin ollut, on tullut myös juotua alkoholia, oli se sitten vaikka lasi viinä ruuan kanssa, niin silti. Mä kun en yleensä harvemmin alkoholia juo ja tuntuu tietyllä tapaa inhottavalta kun sitä onkin tullut "litkittyä" puolen vuodenkin edestä. Joten päätin, että tulevan viikonlopun jälkeen rauhoitun, jätän turhat menot pois ja yritän renotutua, ottaa vähän iisimmin, chillata. 

Maanantai iltana ahdistus kasvoi jo sen verran suureksi väsymyksen ja kaiken stressin lisäksi, että päätin, että tää saa nyt loppua. Vaikka oonkin ehkä onnellisin tällä hetkellä kuin aikoihin, on myös asioita, jotka mua välillä muistuttaa olemassa olollaan. Yksi iso ahistuksen aihe onkin tuleva kesä ja työ, rahahuolet ja kaikki sellaiset mitä ei vaan haluaisi ajatella, mutta mitkä silti kolkuttelee olkapäällä muistuttelemassa miten asiat oikeasti ovatkaan. 

Tällä hetkellä oon väsynyt ja yritän saada tän viikon kunnialla pakettiin ja nostaa katseen sitten uusia toukokuun tuulia kohti ja muistaa ottaa myös itselleni sitä omaa vapaata-aikaa. Pyrin myös luottamaan siihen, että kyllä kaikki aina järjestyy, niinhän se on aina ennenkin mennyt.