maanantai 8. toukokuuta 2017

KAIKKI JÄRJESTYY

Lämmin viikonloppu, niin säältä kuin mieleltäänkin.

Viime viikko oli omalla tavallaan raskas niin kuin kerroinkin, on se vaan käsittämätöntä, että tasan viikko sitten istuin täällä kyyneleet silmissä ja ajattelin etten jaksanut silloin niitä asioita mitä viikko toisi mukanaan, sellaisia asioita joita en toivoisi kenenkään miettivän. Olin ahdistunut tulevasta ja kesätöistä, rahatilanteestani ja kaikesta mahdollisesta mikä juuri silloin tuntui raskaimmalta kuin aikoihin.


Ehkä se onkin tän elämän juju, ihme. On päiviä, viikkoja tai kuukausia kun mieli on multaakin mustempaa, ei jaksa, ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään. Jotenkin sitä vain vajoo omaan murheenkryyniinsä ja varsinkin näin helposti melankolisena ihmisenä oikein ruokkii itse itseään.

Mutta sitten tulee niitä päiviä kun hymyllä ei ole rajoja, rinnassa sykkii sydän, pakahtuu, poksahtaa, on helppo olla ja hengittää, haluaa ja pystyy olemaan läsnä, nauttii ja antaa elämän viedä. 


Ehkä se juju onkin juuri se, että elämällä on kaaria, toiset matalempia ja toiset yksinäisten vuorten kokoisia. Ehkä juuri siitä tämä elämä muodostuu, välillä pitää olla pahaa, että muistaa kuinka paljon hyvää on. 

Niin kuin edellisessä postauksessa sanoin, pyrin luottamaan siihen, että asiat järjestyvät ja luulen sen olevan suuri voima siihen mitä nyt tunnen. Tänään sain puhelun ja sain tietää saavani kesätöitä hieman kauempaa epoosta, mutta mikä parasta - oman alan töitä. Suuri kivi vierähti sydämeltä kun tähän puheluun vastasin, enkä malta odottaa millaista kesäkuu tulee olemaan työnsuhteen, varmasti erilainen ja ikimuistoinen kuin aikoihin! 

Kuvat; ystäväni Kirsikka Muokkaus: minä

Viimen ehkä nyt olisi hyvä aika antaa luottaa elämään ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Joskus siinä voi kestää kauemmin ja joskus kaikki tapahtuukin paljon nopeammin, silti, jos ei luota itseensä eikä ympärillä olevaan ei ole pakotietä löytää reittiä oikeaa.

Joten, suuntaan katseen tähän toukokuuhun, uusiin tuuliin, kesään ja annan mennä. Nyt on viimein aika.

2 kommenttia:

  1. Vau miten nätti mekko ja sä! Oon myös ihan hullu stressaaja, mutta onneksi helpottaa just ajatus siitä että yleensä kaikki menee parhain päin lopulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sina!! Ja joo stressi on kyllä melkonen kun sitä alkaa todenteolla stressailemaan ties mistä asioista. Mutta onneksi yleensä kaikki aina menee niin kuin pitkääkin, pitää vaan opetella luottamaan itseensä ja tapahtuviin asioihin :`)

      Poista