torstai 13. heinäkuuta 2017

KESÄ ON SATOI TAI PAISTOI

Younghearted laulaa kappaleen " mulla on hyvä näin", jota on tullut kuunneltua viime aikoina aika tiuhaan tahtiin. Oikeastaan koko levyä on tullut kuunneltua enemmän kun muiden artistien koko kattausta aikoihin! 

Monissa lauluissa on kohtia ja säkeistöjä, lauseita ja ajatuksia, jotka osuu paremmin kuin hyvin omalle kohdalle. Mulla on hyvä näin, - on juuri yksi niistä. Ja ei, en ole tavannut elämäni rakkautta ja treffaillut prinssi uljastani, vaan tuo lause sisäistää juuri sen kaiken mitä tunnen nyt. 


Aijempina kesäniä mulla on ollut tietynlainen "toivelista" ja mielikuva tulevasta kesästä ja sen sisällä tulevista tapahtumista. Pitkistä aurinkoista kesäpäivistä, yöttömistä öistä ja sekkailuista. Onhan kesä vain kerran vuodessa, joten pitäähän siitä ottaa kaikki irti ja joka vuosi huomaan ajattelevani tulevan kesän olevan juuri se kesä. Oon tietyllä tavalla ollut tosi "suorituskeskeinen" ja orjallisesti tehnyt myös sellaisia juttuja, jotka ei ehkä juuri sillä hetkellä olisi ollut niitä mieluisimpia

Auringon ottoa aina silloin kun paistaa ja ainakin sen 3-4h putkeen. Parhaimmillaan otin 6h, jonka jälkeen olo oli sellainen, kuin olisin istunut kovissa löyilyissä tunteja juomatta mitään. 
Oon halunnut käydä salilla ja lenkkeilemässä vaikka väkisin ja tehnyt päiväaikataulut sen mukaan, miten ehdin käymään treenaamassa. Alkoholia en ole liikaa halunnut kuluttaa enkä myöskään jäätelöä, kesällä kun pitää olla timmissä kunnossa ja näyttää mahdollisen hyvältä. 


Oon myös tehnyt listaa siitä mitä kaikkea mä haluaisin kesällä tehdä, - suomenlinnassa käyntiä, yöuinteja, pyöräretkiä ja seikkailuja, listaa voisi vain jatkaa. Ja kyllä, kyllä mulla on edelleen tottakai halua tehdä suunnitelmia mitä sitä kesällä puuhailisi ja missä kävisi, mutta ei suoristuskeskeisellä tavalla, tällä kertaa ote on erilainen. - Rento.

Siinä missä aijemmin tein listoja ja mielikuviani täydellisestä kesästä, seurasin katkerana muiden kesäpuuhasteluja somesta ja unohdin kokonaan elää, nauttia, ottaa rennosti ja hellittää otetta omaa kesääni kohtaan ja annoin sen lipua täysin ohitseni kaikkien niiden mielikuvien, listojen ja toiveiden takia. Niin kuin ystäväni Juulia kirjoitti blogissaan: " Kesä on, vaikka suunnittelisin tai stressaisin kuinka paljon tahansa. Todennäköisesti se jäisi vain huomaamatta kaiken suunnittelun ja stressaamisen takia. "Koska myönnän, että tiettyjen asioiden suhteen oon aika perfektionisti ja haluan, että kesä, joka on vain kerran vuodessa olisi se "täydellinen kesä". Ja kun ajatuksena on "kesästä pitää tulla täydellinen", stressi sen kun nousee ja pettymykset sen mukana, kun en saakkaan tehtyä kaikkia niitä juttuja mitä olin suunnitellut. Tuskin kellään on varaa istua päivästä toiseen tredellä juomassa lasillisia punaviiniä, käydä picnikillä kaikissa suomen ihanimmissa paikoissa, maata rannalla saaden juuri niin täydellisen tasainen rusketus, tuskin kenelläkään on pelkästään aikaa edes tehdä tuota kaikkea tai ystäviä, keiden kanssa jakaa joka ikinen kesäpäivä, kaikillahan on ne omat kesämenonsa ja meininkinsä. Saati sitten säitten puolesta. Kyllähän niitä sade päivä on ties kuinka paljon. 


Ehkä ikä ja oman elämän myönteisen katsomisen ja hyväksymisen jälkeen, mä olen oppinut laskemaan ne tietyt odotukset, rutiinit, listat, mielikuvat sun muut pois harteilta ja vain mennyt sinne minne oma intuitio on vienyt. Ja voin kertoa, että olo on kaikin puolin tasapainoisen huojentuneen helpottunut. Kukaan ei vaadi mua makaamaan auringossa 5 tuntia putkeen tai kukaan ei katso nokkaa pitkin jos juon lasinpunaviiniä tai syön jäätelöä. Ehkä nyt oli vihdoin aika tajuta tämäkin asia. 

Ja kyllä mulla on tälläkin hetkellä suunnitelmia ja toiveita mitä olisi ihana kesällä puuhastella, mutta rennommalla asenteella. Ja niinhän sitä on aina ollut, että just ne extemporee jutut ja reissut on niitä parhaimpia, kun ei suunnittele ja tee orjallisesti asioita. Kun pakottaa, että on hauskaa, huomaakin ettei oikeasti hauskaa taida ollakkaan. Mielummin nauttii siitä, kun on hauskaa ilman sitä pakottamista, aina ei voi olla hauskaa, ei edes silloin kun on kesä. 


Kaikkein eniten pitäisi vain nauttia siitä, että se kesä on. Satoi tai paistoi, oli suunnitelmia ja mielikuvia tai ei. Kesä se on silti. Ja sekin vain aikansa.

Kuvat on otettu viikontakaiselta Ruisrockilta, ensimmäistä kertaa! Itse festarialue telttoineen, ihmismassoineen, esiintyjineen ja aina aamusta iltaan porottavaan auringon paisteeseen ( btw tuo ruississa paistaa aina aurinko, pitää selvästi paikkaansa), voin sanoa tuon viikonlopun olevan ehdottomasti yksi kesän ja koko tähän astisen elämäni kohokohdsta! Kiitos ystävät ja ruissalo, - se on varmaa, että mut bongaa tuolta myös ensi vuonnakin!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

NIITÄ ELONMERKKEJÄ

Jos muistan okein, tämä on ollut ehkä pisin tauko mun pienen blogin historiassa mitä on koskaan ollut. 

Syitä on monia, oon viettänyt paljon aikaa ystävien kanssa, käynyt töissä, treenaillut ja vain ollut itsekseni. Tai ei, ehkä sittenkään ei ole mitään tiettyjä syitä, mä olen vain elänyt täysin omalla painollani. Go with the flow. 

Täysin tietoinen oon ollut koko ajan blogin hiljaisuudesta, jotenkin sitä vain tuntuu, että lukeeko kukaan mun höpinöitä? Katseleeko kukaan näitä kuvia, kun parempaa tarjontaa olisi vaikka mielin määrin tarjolla laidasta laitaan ja tuntuu, että voiko täällä enää edes erottua? Ja jos voi, erottuuko joukosta vain ne tietyt menestyneemmät blogit jotka ovat olleet niitä esimmäisiä koko blogi historiassa?

Musta tuntuu, että oon jotenkin täysin tippunut kaikista blogi jutusita, tapahtumista ja yhteistyö kuvioista. Ja tiedän, että kyllähän niistä tippuu jos ei edes yritä perässä pysyä. 


Kuvailu on jäänyt lähes kokonaan pois, ellei lasketa puhelimella napsittuja otoksia sieltä täältä. Ystävät joiden kanssa olen kuvaillut ja heidän kanssaan pidetty yhteydenpito on jäänyt todella vähälle, koska oon viettänyt aikaa niiden normi arkipuuhien parissa ja silloin, kun on ollut vapaa-aikaa olen nähnyt muita ystäviäni, niitä joille some ei ole se ykkös prioriteetti, tämä myös osittain heijastuu siihen, etten aina kehtaa, viitsi tai edes halua pyytää heitä ottamaan minusta kuvia ja ymmärrän sen täysin. Siksi usein olenkin kuvaillut juuri muiden kanssa, joille bloggaus ja kuvailu on ollut yksi intohimoista. Yhteydenpito on ehkä enimmäkseen jäänyt siihen, ettei vain ole löytynyt aikaa ja aikataulut ovat menneet enemmän kuin useasti ristiin. 

Somea tai toisin sanoen instagrammia mä päivittelen epäsäännöllisen ahkerasti, niin lisäämällä kuvia kuin höpöttelemällä ja kuvaamalla mun päiväntapahtumia mystoryyn. Insta on sen verran yksinkertainen ja helpompi, että sinne voi lisätä ties millaisia paloja omasta arjesta ja antaa kuvien puhua puolestaan silloinkin, kun runosuoni ei sillä hetkellä syki. Oon myös huomannut, että reippaasti puolen vuoden aikana instagrammin käyttö on lisääntynyt selvästi monien keskuudessa ja blogit ovat jääneet jopa taka-alalle instagrammin jalkoihin. Lieneekö koko blgimaailma siirtymään joskus instarammin tyyppiseen maailmaan? Sitä en tiedä.

Mulla olisi teille enemmän kuin vähemmän ajatuksia ja mietteitä jaettavana, mutta koska tämä kaikki tuntuu tällä hetkellä hyvältä, en aijo alkaa teille mitään sen enempää jakamaan. Mutta sen voin sanoa, että olen onnellinen. Ja se on ehkä niistä syistä juurise suurin, miksi mä olen ollut hiljaa, - koska on ollut niin helppo olla go with the flow.

Voi olla, että mä palaan jo huomenna tarnoimaan ja jakamaan kaikkea lisää tai sitten vasta viikon kuluttua, tai ensi syksynä. En tiedä. Mutta sitä ennen, nauttikaa isosti kesästä, niin mäkin. <3