sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

NIITÄ ELONMERKKEJÄ

Jos muistan okein, tämä on ollut ehkä pisin tauko mun pienen blogin historiassa mitä on koskaan ollut. 

Syitä on monia, oon viettänyt paljon aikaa ystävien kanssa, käynyt töissä, treenaillut ja vain ollut itsekseni. Tai ei, ehkä sittenkään ei ole mitään tiettyjä syitä, mä olen vain elänyt täysin omalla painollani. Go with the flow. 

Täysin tietoinen oon ollut koko ajan blogin hiljaisuudesta, jotenkin sitä vain tuntuu, että lukeeko kukaan mun höpinöitä? Katseleeko kukaan näitä kuvia, kun parempaa tarjontaa olisi vaikka mielin määrin tarjolla laidasta laitaan ja tuntuu, että voiko täällä enää edes erottua? Ja jos voi, erottuuko joukosta vain ne tietyt menestyneemmät blogit jotka ovat olleet niitä esimmäisiä koko blogi historiassa?

Musta tuntuu, että oon jotenkin täysin tippunut kaikista blogi jutusita, tapahtumista ja yhteistyö kuvioista. Ja tiedän, että kyllähän niistä tippuu jos ei edes yritä perässä pysyä. 


Kuvailu on jäänyt lähes kokonaan pois, ellei lasketa puhelimella napsittuja otoksia sieltä täältä. Ystävät joiden kanssa olen kuvaillut ja heidän kanssaan pidetty yhteydenpito on jäänyt todella vähälle, koska oon viettänyt aikaa niiden normi arkipuuhien parissa ja silloin, kun on ollut vapaa-aikaa olen nähnyt muita ystäviäni, niitä joille some ei ole se ykkös prioriteetti, tämä myös osittain heijastuu siihen, etten aina kehtaa, viitsi tai edes halua pyytää heitä ottamaan minusta kuvia ja ymmärrän sen täysin. Siksi usein olenkin kuvaillut juuri muiden kanssa, joille bloggaus ja kuvailu on ollut yksi intohimoista. Yhteydenpito on ehkä enimmäkseen jäänyt siihen, ettei vain ole löytynyt aikaa ja aikataulut ovat menneet enemmän kuin useasti ristiin. 

Somea tai toisin sanoen instagrammia mä päivittelen epäsäännöllisen ahkerasti, niin lisäämällä kuvia kuin höpöttelemällä ja kuvaamalla mun päiväntapahtumia mystoryyn. Insta on sen verran yksinkertainen ja helpompi, että sinne voi lisätä ties millaisia paloja omasta arjesta ja antaa kuvien puhua puolestaan silloinkin, kun runosuoni ei sillä hetkellä syki. Oon myös huomannut, että reippaasti puolen vuoden aikana instagrammin käyttö on lisääntynyt selvästi monien keskuudessa ja blogit ovat jääneet jopa taka-alalle instagrammin jalkoihin. Lieneekö koko blgimaailma siirtymään joskus instarammin tyyppiseen maailmaan? Sitä en tiedä.

Mulla olisi teille enemmän kuin vähemmän ajatuksia ja mietteitä jaettavana, mutta koska tämä kaikki tuntuu tällä hetkellä hyvältä, en aijo alkaa teille mitään sen enempää jakamaan. Mutta sen voin sanoa, että olen onnellinen. Ja se on ehkä niistä syistä juurise suurin, miksi mä olen ollut hiljaa, - koska on ollut niin helppo olla go with the flow.

Voi olla, että mä palaan jo huomenna tarnoimaan ja jakamaan kaikkea lisää tai sitten vasta viikon kuluttua, tai ensi syksynä. En tiedä. Mutta sitä ennen, nauttikaa isosti kesästä, niin mäkin. <3

4 kommenttia:

  1. Tosi samoja ajatuksia, joiden kanssa itsekin olen viime aikoina painiskellut. Mäkin pidin juuri pisimmän blogitauon kuin mitä koko blogikirjoittelun aikana tähän mennessä ikinä, ja sen jälkeen oli tosi vaikea päästä takaisin minkäänlaiseen rytmiin... Mutta kyllä sekin onnistuu, jos löytyy voimavaroja ja innostusta. Luova tauko tekee joskus tosi hyvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi kommentista! <3 Ensinnäkin, helpottavaa kuulla, etten oo ainut joka painii näiden samojen fiilisten kanssa. Mäkin uskon vahvasti siihen, että luova tauko tekee hyvää ja oman intuition mukaan mennään, jos bloggaus ei sitten joskus enää nappaa samalla tavalla, on ehkä aika sulkea se ovi ja etsiä sen tilalle jokin muu intohimo/harrastus. :`) Ja mä uskon, että kyllä varmasti se sun rytmi sieltä jostain uumenistä bloggausta kohtaan löytyy, kunhan annat aikaa etkä ota siitä mitään stressiä! :´) Ihanaa kesää sulle <3

      Poista